Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

VALMIINA - PAKOILLAAN ja antaa lentää !


Tämä on mustepullo, josta loppui muste ja se tarkoittaa sitten sitä, että lopetan muutamaksi viikoksi kirjoittelun!

Tarkoitus on näinä päivinä lähteä tarkastelemaan josko olisi jo kevät tänne tulossa!?
Jos tapaamme niin joudutan kyllä sitä sitten tänne päin kiireiltään, ettei tarvis suoraan talvesta kesään mennä.

Millään kovalla viiliksellä en ole sinne menossa, koska täälläkin olisi tekemistä,
vaikka sielläkin olisi kaiken maailman hommia.

Tauluja en maalaa, olen jo viime reissulla laittanut pensselit naulaa, mutta joitain lajitteluita olisi niittenkin kanssa tehtävä.....

Täältä pääsee hyvin Vantaan lentokentälle bussilla suoraan ja käytän tietysti niitä.
Yökyyti on kätevä, vaikka en oikeastaan osaa nukkua matkustaessa mutta jokinlaisessa horroksessa kyllä olen ja kuuntelen radiota napit korvissa. 
Aamulla sitten lento ja kerkeen kentällä rauhassa aamukahvit lisukkeineen napata. Nykyisinhän näillä lennoilla ei ole enää mitään ruokailua, siis lipun hintaan kuuluvaa.
 Rahalla tottakai saa ostaa koneesta!
Tämä Budapestin väli kestää noin parisen tuntia on lyhyt ja mukava lento kaikkiaan....paitsi jos joudun keskellä istumaan kahden lihavan ihmisen välissä ja sitten kun meitä on kolme samanlaisia pullukkaa siinä vieretysten.....niin arvaapa, toivoisinko lennon loppuvan mahdollisimman pian!?
Naiset kyllä yrittää istua mahdollisimman pienenä, mutta ukkelit istuu sakarat levällään ja lukevat  sanomalehteä.
Tai sitten laittavat silmät kiinni ja kuorsaavat ja parhaassa tapauksessa se pää retkahtaa mun päätä/olkaa vasten!

Moikka ja kuulumisia sitten noin kuukauden päästä.....:)



sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

HYVÄÄ RUOKAHALUA !


Huomasin, että aika harvakseltaan olen tänne laittanut omia tekosiani ruuasta, taitaa olla ihan toinen kuva, se ensimmäinen oli mustikoista ja talkkunasta.
Tästä sen huomaa, että silloin kun teen jotakin ja jopa taltioin sen.....niin onhan se oltava jotakin ja yhteys näistä löytyykin siihen vanhaan hyvään Suomalaiseen  perus ruokaan!

Kun ja jos rupean kukkoa kokoamaan niin sen teen omalla tyylillä ja mallilla, samoin kun karjalanpiirakat!
Oli muuten sen verran aikaa mennyt viimeisen kukon tekemisestä, että mietin sitä taikinan tekoa, että laitoinko viimeksi hiivaa vai en!?
Luultavasti laitoin koska halusin tukevan leipäisemmän  taikinan joka hiivan kera siihen loppu tulokseen  pääsisin, jota mielessäni ajattelin.
Vesi, hiiva, vähän suolaa, pääasiassa ruisjauhoista sekä muutama kourallinen vehnää mukaan. Suurimman osan taikinasta kippasin jauhotetulle leivinpaperille suoraan, loput säästin päälyseksi.
Siinä sain kätevästi tehtyä oikean kokoisen pohjan ja huomioin reunat, apuna käytin kaulinta.
Nostin papereineen päivineen n.20x30cm uunivuokaan, tasapaksuisen kukon paistoaikaa saa hupenemaan aikakin reiluilla tunnilla, perinteinen kukkohan tarvis ainakin sen viitisen tuntia.Tämmösessä kilo muikkuja ja puolisen kiloa raitaläskiä,  näihin piisasi se nelisen tuntia, viimeinen kolme varttia sähköuunissa meni jälki lämmöllä ja mehevän maistuvaa siitä syntyikin. Tulikin kesken reseptin selitystä jo muutama sana lähes valmiista paistoksesta....siis takaisin asiaan jotta järjestys säilyisi!
Taikina kaulituna  ja taputeltuna uunivuoassa ja siihen ripottelin muutaman kourallisen riisiryyniä   pohjalle jotta imee sen liian kosteuden kaloista, muikut ja läski sisään ja taikina katto lopuksi päälle.
Kohtalaisen kuumaan uuniin tunniksi ja sitten löyhennetään lämpöä loppuajaksi.
Voitelin sitä muutaman kerran pelkällä vedellä, koska olin sen syömiseen varannut kirnuvoita!

Yritin sitä tekelettä jäähdyttää aikani, koska se jäähtymisen tarkoitus on tasata sitä makua.....vaan ajattelin kumminkin jonkun tovin jälkeen ottaa kulmapalan erikseen jospa vaikka nopeuttaisi sitä loppu huipentumaa sopivan haaleaksi. Minun kun teki niin mahottomasti mieli jo maistella, niin miksipä en toteuttaisi sitä !?

Nämä kukot ja toisetkin tutut pitkän kypsentämisen vaativat perinne ruuat olisi tottakai vaatineet sen kunnon puu-uunin ja yön yli kypsentämisen.
Mulla kun on vain kerrostalon sähköuuni, mutta toimii sekin erinomaisesti  näissä mun nykyisissä ruuan teko asioissa.

Ihmiset pitävät jotenkin itsestään selvyytenä, että me ammattilaiset elämme kaiken maailman herkuilla kotonakin!? 
Minulla se ei ole toiminut koskaan, olen lähes aina erottanut työn siviilin toisistaan.
Keittiömestari tekee työnsä työpaikalla ja kotona syödään mahdollisimman yksinkertaista.
Joskus kyllä tulee mieleen, että pitäisiköhän kokeilla sitä tai tota jota olen joskus tehnyt, vaan useimmiten jätän senkin tekemättä.

Tämä muikkukukko oli kyllä hyvää sitten seuraavana päivänä kun herkuteltiin sen kirnuvoin kanssa.....maku oli rauhassa herkistännyt koko leipomuksen ja seuraavaksi teen sitten kait lanttukukkoa!
Milloin, en tosiaankaan tiedä, vissiin syksyllä kun ilmat kylmenee ja uutta satoa on saatavilla.

Kattaus ei ole  suinkaan perinteinen, vaikka olisin kyllä sen  saanut omilla kamoilla hyvinkin aikaseksi.
Ei ollut kukkokaan sitä ihan perinteistä ei edes patakukkoa, vaan nykyisessä ns. lasagnea astiassa valmistettu, mutta maku oli samaa ja helppo tehdä annos paloiksi, oikeassa kukossa päältä aukasuun käytän puukkoa ja  tälle piisasi leipäveitsi.

Valmiin leipomuksen palasen kanssa  kuvassa on  ryyppypikari koska oli kalaa niin ruokaryyppy olisi kenties ollut  kohillaan ja sitten vesilasi, aterimet ovat perinteiset kalalle ja kannellinen lämpöastia muikkupiirakka palalle!?
Tämä kattaus oli vanhoilla Venäläisillä kamoilla toteutettu ja olivat pelkkää kulissia mutta joskushan mun niitäkin käytettävä.....en muuten käyttännyt niitä syömisen /juomiseen, kuvauksen jälkeen siirsin ne takaisin piirongin sisälle ja ovi kiinni.
Minä käytän  arkisin ja pyhisin kotona yksin ollessa  lähes aina pelkkää mikrokippoa ja samaa mukia maitokahvin ja veden juomiseen.

Muutaman kerran olen huvikseni kyllä kattannut ihan viimeisen päälle asialliseti, mutta nythän  tämä tapaus on onnelliseti eläkkeellä.....tästäkin huolimatta on kyllä sanottava, että tykkäsin työstäni  kuin hullu puurosta silloin aikoinaan......;)