Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Kyseenalainen mielipide.


Kadoksissa ollut "Koomikon kyynel" on nyt paikallaan!!
Paikallislehdessä, siis Keskisuomalaisessa on "LYHYET"-palsta, johon voi inistä kaikemoista asiaa ja asiatonta! Sitä muuten piisaa, kapulalla on helppo näpyttää, vaikka nolais ittensä tyystin. Siintä ilosta kylläkin joutuu maksaa euro miinus kolkyt senttii, olen viissiin sen tehny kahesti, kun teki mieli vastata, mistäköhän lienee ollu kysymys, en muista. Tänään vastasin sen toisen kerran ja voip olla ettei menny jakeluun koska en kirjoittannu alkuun sanaa "lyhyet" ja väliviiva ja sit vasta asia. Näpyttelin omasta puolestani vain vastaukseni, mielestäni asiattomaan kirjoitukseen. En pitänny tarpeellisena korjata ja uusia sitä. Koska kaikki mitä joutuu rahalla maksamaan on kallista, olen aina näin sanonnutkin. Tekstiviesti lehdessä oli seuraavanlainen toteamus, johon oli tarkoitus samantien vastata.
-"Luulempa, ettei näillä koirien myrkyttäjillä ole siunaantunut lapsia ja siksi ovat katkeria.KOVIKSIA"

Tuli vähän henk.koht.se toteamus lapsettomuudesta! En ole katkera, kovis, saatikka koirien myrkyttäjä, lapsettomuuden olen ottannut siunauksenna itselleni, josta lähipiirini on päässyt myös osalliseksi.
Ilman bioloogisia jalkeläisiäni on antannut sen, että sain vailla pakollisia velvotteita jakaa, ns äidin tunteeni mun ihanille lapsille ja heidän perikunnalleen. Kotielikoita, varsinnii koiria on heillä on enenmän kuin "laki sallis", tämäkin taas mun toteamus! Olen leikkinyt,ruokkinnut, lässyttännyt ja siivonnut sotkut ja jätökset, kaikki ilman pienintäkään painostusta,silkkasta omasta lähinmäisen rakkaudestani. Voisin jopa sanoo ilolla ja hauskaakin pitäen. Katkeruus-sana ei suoraan sanoen mallaa mun stailiini. Laitoin oikein mietintä myssyn päähäni, en tiukkaa pipoo ja mietin kuka vois olla katkera!? Sehän selvis välittömästi, olisin kait ilman myssyäkin sen hokannu. En totea sitä tähän, etten olisin tosiaankin samankaltainen kun joku jolla on pokkaa merkata jopa yleistää, omalla itsekkyydellään...ja ylen suurella katkeruudellaan ympäristöään!
Pieni kevennys tälle tuntemattomalle ihmisvihaajalle, opeta kakaras ja kuseta koiras, minä muuten maksan veroillani sun perikuntas koulutuksen ja paljon muutakin, naatiskele jos vaikka siunaatuis lissää.....
Seuraavaan kertaan, moikka!

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Huippukokin omenapaistos.


Hyvät ystävät muistavat usein minua, niinkuin männäviikolla. Sain omppupussi ynnä muuta lihottavaa, omenat ei tietysti lihota itsenään, mutta niistähän saa kaikkea hyvää tehtyä, lihottavaakin. Päätin pyhän kunniaks tehdä vanhanaikaista omenapaistosta. Tein esivalmistelut, huuhtasin omenat. Kasasin pöydälle kamat mitä tarvisin tähän herkkuun. Muistin että juoksevan rasvan voin käyttää keitokseen, koska sitä oli. Kauraryyniä on mulla aina, neljää viljaa olisin myös voinnut laittaa. Kaneli kuuluu varastooni, tykkään ja käytän sitä tankona ja jauheena erinlaisiin ruokiin. Siirappia oli myös jota purskauttelen kaali-ja porkkana mössöihini ja nyt saa omput siintä kyytiä.
Vaniljajätski olisi ollu poikaa, piste iin päälle tässä keitoksessa, sitä ei ollut, mutta vaniljakastikejauhoa löytyi ja rasvatonta maitoa myös, sekotin ne ja laitoin kylmää muhimaan!
NOOOO, eiku hommiin, kaikki toimi hyvin, reippaasti ja vanhalla ammattitaidolla! Omenapaistosta teen vain näin satoaikaan, kun saan  tekotarpeita. Mulla on kylläkin paljon sentapasia ystäviä jotka muistavat minua kun satoa tulee runsaasti. Jos on ylenmäärin maan hedelmää, niin kantavat niitä allekirjoittaneelle, koska tietävät että käytän ne tarpeeseen. Teen jokapäivästä ruokaani tai säilön sekä pakastan hyödykkeeksi, kompostia en ravitse hyvällä appeella! Nöyrin kiitos teille kaikille, olen edelleenkin avoin ilmaisille hyödykkeille ja maksaisinkin roposen jos ois tarvis tai se ylimääräinen lantti löytyis!
Tässä tuli esikirjoitus tähän vaatimattomaan otsikkoon, jolla tarkoitin tietysti itseäni. Koska kaikkien ammattien nimikkeet alkavat nykyään televisioissa ym.kirjoituksissa sanalla HUIPPU, ja siis mä olen HUIPPUKOKKI, sen olen nyt päättännyt! Jos haluaa joku urpo kommentoida ja kumota tän, niin siintä vaan, en ota sitä vastaan!??

ps.se juokseva kasvisöljyvalmiste, muovipullo olikin Meiran sinappia, joka sattui siinä tohinassa kouraani. Aukasin korkin ja rupesin pursottelee sitä omenapaistokseeni, jotta olisi paistovalmis ja uuniin panatavaksi. Joku vaisto sai mut haistamaan sitä, jos olis vaikka ehtinnyt härskiintyä, koska puteli oli ollut jo jokin aikaa ostettuna jääkaapissa. Haju oli väärä ja hokasin onneks ajoissa olla sotkematta sinapilla herkullista omppupaistostani. Onnitelin itseäni ja totesin, että näköjään liikennevalot toimi sillä hetkellä. Aistit, hajun suhteen on ainakin kohdallaan nyt, mutta miten lie huomenis, huh!

Lusikka käteen ja ei muuta ku ääntä kohti lapioimaa, maistuis varmaan sullekkin.
Jostain syystä halusin ton hassun hanurin soittajan jakaa iloni ja ammattikunniani kaikkien herkkusuiden kaa.....
Posted by Picasa

perjantai 24. syyskuuta 2010

SYKSYN SEURAUS ON TALVI .




VIELLÄ on viikko syyskuuta!
 Muistan, että joskus on jo tullut pysyväkin lumi tähän aikaan vuodesta. Mikä vuosi lienenkään, viime vuosituhannella se oli varmasti, sen tiedän kun oikein tarkkoja ollaan. Asuin silloin kotonani, kyllä muuten tälläkin hetkellä asun kotoani, mutta kun pilkkuja oikein viilataan, ni vissiin täytyy tarkentaa. Tällä eli sillä kotona asumisella tarkoitan nyt lapsuuden kotiani. Jossa oli isopiha ja paljon kukkia, marjapensaita, vatukoita, juurespenkkejä ja isoja omenapuita. Lisäksi viellä, ihana leikkimökki...

Se lumisade tuli ja omput oli viellä puussa ja kehäkukat oransina maassa! Siintä alkoi silloin talvi. Oiskohan se ollut niitä pitkiä, kylmiä ja lumisia aikoja, en kylläkään pysty varmasti sitä muistamaan. Tämä tästä, kun vanhat ihmiset muistaa aina ne kuumat kesät, makeat mansikat ja isolumiset kinokset.

No, minähän olen vuosissa jo ikäihminen, mutta tämä mieli ei tunnu kulkevan mukana. Sehän se minun onneni ja iloni onkin. Annan siintä osan ympäristöön, ihan silkaa sosiallisuuttani, ympyrä on laaja ja joka kohalle astuu, niin siltä ei voi säästyä.
 Totean savolaisittain, että vastuu siiryy sille joka on lähellä ja kuulee tahikka muuten seuraa tekemisiäni on tosiaankin omalla vastuulaan siinä mitä ottaa itseensä. Joten tykönään kärsii kaikki seuraukset jotka tulevat tästä suunasta. Voihan sen hetkisessä ilmanalassa myös olla virettäkin, koska tuuli tuo ja vie, minne lie!?  Tarkennan sen/tän, minussa ei ole tietoisesti savolaisuutta, siis perintötekijöissä, eikä karjalaisuutta. Nämä kunnioittamani heimot kun luetaan ja lasketaan siihen  ylen eläväiseen, hauskaan ja mutkattomaan luonteenseen .
 Lisäisin viellä se leikkimielinen kierous mainitaan usein heissä, vaikka kaikkihan ovat tarvittaessa sen luoteen vallassa. Jotkut vaan osaavat sitä käyttää paremminkuin toiset. Useinkin olen saannut osakseni tämän kysymyksen siellä sun täällä, että mistä päin olet lähtöisin!?
 Meillä alkuperäisillä Jyväskyläläisillä on onni tai toisinkin vois todeta, asiasta riippuen, saada parhaat puolet kaikista maamme heimojen ominaisuudesta! Ehkä on taas todettava, että tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, jota ei tarvi kovin vakavana ja toenkaan perrään ottaa. Siis, tässäkin vastuu siirtyy sinulle, uskot eli et, luithan kumminkin mitä kirjoitin ja sen kirjoitin.
 Äitini suku on hyvinkin pitkälle synnyinseutuni umpäristöstä. Kylläkin melkoinen määrä heitä siirtyi valtameren taakse, osa palasi esi-isäin tiluksille. Isäni suku on kauenpaa, jota sisareni Pirkko yrittää selvittää. Mielenkiitoista tietoja on saannutkin mutta faktoja pitäisi löytyä lisää, uskoo löytävänsä koska jatkaa edelleenkin sukututkimusta.

Posted by Picasa

tiistai 21. syyskuuta 2010

KERTOKAA SE HÄNELLE...

Tuntuu siltä että aika rientää ja vuodet kulkee ohi niin joutusaan, on pakko välillä pysähtyä ja muistella menneitä.

Tämä maalaus sinipukuisesta tytöstä selkäpuolelta on surullinen, kehonkieli antaa sen kuvan. Muistelen, että alkuperäinen
teos olisi lukevasta tytöstä, sinisesssä mekossaan  Henkilökohtaisesti tulkitsin tämän melankoolisen miettiliääksi, siksi maalasinkin sen, kaunis taulu.
Tieto komeaäänisen laulajan poismenosta laitto taas muistot mieleeni ja ne otan vastaan, hyviä elettyjä aikoja olivat. Kuuskyt luvun puolivälin jälkeen, viimevuosituhannella, huh, kirjoitin yhteen, kait tuli oikein koska numerotkin kirjoitetaan 1966!
Vuotta aikaisemmin olin muuttannut silloiseen Länsi-Saksaan, siihen aikaan oli parasta erotella itä ja länsi. Ne kun olivat kaksi täysin erinlaista maata, länsi oli minun valinta, ehdottomasti. Wiesbaden, vanha upea kylpyläkaupunki, asuin ja tein töitä siellä neljättä vuotta. Joskus siintäkin ajasta kirjoitan, mutta asiaan...
Ihan varma en ole, että sainko tämän, maamme eniten myydyn sinkkulevyn vuonna-66 vai -67? Koska kumpikin vuosi oli merkittävä elämässäni. Täytin ekavuonna 20 ja seuraavana luonollisesti 21, joka oli siihen aikaan se täysi-ikäisyyteen vaadittava vuosimäärä. Alaikäsenä 18v.häippäsin ekakerran maailmalle, tämä kylläkin luvan perrään, vanhempani luottivat eläväiseen lapsukaiseen ja antoivat kirjallisen luvan. Koska ilman sitä en olisi voinnut muuttaa Saksaan.
Kotoa saimme paketteja, voi olla että laitoinkin niistä toivomuksen kotiväelle. Tämä on muuten tarkistettava Pirkolta, hän asui silloin myöskin Länsi-Saksassa, Hampurin kaupungin hommissa patojen- ja siltojen kaa, että semmosia juttuja oli tekemässä siellä, suoraan koulun penkiltä! Minä aloitin tulevan pitkän urani hotelli-ja ravintola alalla. Tästä maasta se alkoi kiertolaisen elämä, ympäri maita ja mantuja. Etupäässä vain ylämäkee ja huipulle pääsin, hyvillä suosituksilla, kiitos avustajille! Kiittelen nykyjään aika paljon, sen olen pannut merkille, siintähän ei ole mitään haittaa. Olen muutenkin herkkä ollut kiittämään, ilman käskemistäkin. Hymy ja kiitos kun ei maksa mitään, suosittelen!? Hyvä mesta siellä oli, saksalainen työmoraali, uskomaton päätäväisyys ja ehdoton kuri, sain motivaation pärjätä tulevissa haasteissa. Parhaat eväät sainkin, josta olen edelleenkin otettu, että valitsin ahkeran kansan parissa ne ulkomaan ekat vuodet, otinkin oppia, hyvä minä!

Mauno Kuusiston levy"Kertokaa se hänelle", on minulla vielläkin, paljon kuuneltu ja soitettu. Tämä levy tuli täytenä yllätyksenä silloin, kuin myös seuraavatkin musiikkimuistot, jotka sain lapsuuden kodistani mukaan maailamalle. Kaivan jokupäivä esille "aarrearkkuni" joka on täynnä muistoja menneisyydestäni. Kirjoittamani kirjeet ovat niputettu aikajärjestykseen ja maittain. Siintä kiitokset isälleni joka oli järjestelmällinen, halusi että saimme ne luettavaksi myöhempänä ajankohtana. Jämptiys oli hänellä hyve, koska oli myös erittäin hauska ja lahjakas persoona, perheensä huomioiva isä.

Olen tehnyt, minkä olen voinnut, tehköön paremmin ne, jotka osaavat!
Posted by Picasa

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

TOMMY Tn runo.

VANHENET ja tulee syksy, että on sinun vuorosi huomata, kuinka omenat maistuvat vähän enenmän madolta.

TROIJA olit kuvitellut itsestäsi, voittamaton ja ikuisesti kaunis, marmoria, Apollon patsas
-sinä, murheryppyotsa, valvepussisilmä.

VAITELIJAS hevonen odottaa - sinussa, odottaa hetkeään, kuopii keski-ikä, valmistautuu synnyttämään,
keihään joka hitaasti lävistämään sydänmesi, vanhuus,
ja varo ettet ole jättännyt rakkauttasi tuhlaamatta, silloin se koskee tuskaisesti.

JA, että voisit hymysuin kohdata Tuonelan laiturin, sillä miehellä vasta muisti on,
tee kaikkesi jo nyt, ettei hänellä olisi raskaita kuormia, hikisiä päiviä,
saat hyvän kyydin tyyntä, kirkasta vettä.
Posted by Picasa

perjantai 17. syyskuuta 2010

Bodyguardini.


Rohkenin, ilman lupaa julkaissa "Henkivartijain"kokokuvan, koska ja suoraan sanoen kaverit on rautaa. Eivät kovassakaan tuulessa tai myrskyissä heilahtele, saatikka kaatuile eli lankea. Samaan porukkaan kuuluu muutama komistus lisää, kovia kaveria hekin. Tutustuin heti kun tulivat tähän meidän kulmille. Sympatiat olivat ensisilmäyksellä moleminpuoliset. Otin heidät välittömasti myös kamuikseni. Olen jo oman tieni varella todennut, että uudet kamut kannattaa harkitusti hyväksyä. Tarkkailla tykönään ja tutustua, siunata tuleva liitto.

Tähän ei tarvi valtämätta kirkkoa tai tuomaria, saatikka muita kirjanoppineita sotkea mukaan. Koska päätös ja siunaus sekä hyväksyminen on yksinomaan vain meidän keskeinen asia. Tämähän ei pitäisi toisille kuulua, saatikkä näkyä, siis ei pitäisi., mutta...

Kävi se vanhanaikainen, joista olen vahvana luonteena aina onnistunut loistavasti ohi kulkemaan ja ohittamaan. Noloo on tunnustaa, mutta minäkin olen heikko nainen. Kun kiusaus on suuri ja viettelys vieressä, niin se vain kävi, että tyttöä vaan vietii ja mie vain vikisin. Uskomatonta, mutta totta!

Niinkuin on juttuja ollut kautta aikojen, kuin rakkaus alkaa. Ensisilmäyksellä, salamarakkaus, kertakeitolla!

Olimme salarakkaita melkoisenkin jakson, mutta annan asian julki, tiedoksi kaikille kera kuvien ja kirjoituksien.
 Olemme loistava tiimi edelleenkin, intohimo jatkuu vaikka emme aina olekkaan yhdessä.

Luottamus on se jota tarvitaan koska kaukosuhteessa on aina ne omat vaaransa, sanovat senkin kokeneet!
Tälläkin hetkellä lasken päiviä, koska taas tavataan, pojat odottavat siellä minua!

  VISZONTLATASRA!
Posted by Picasa

maanantai 13. syyskuuta 2010

Runot ja mietteet kiertoon

 Laiton tässä taidettani maailmalle ja samalla mietittävää.
Mietteet ja runoset ovat minulla pienessä muistikirjasessa jota kuljetan melkein aina mukanani. Luenkin sitä  usein ja lisäilen kun näen jossakin, jotakin joka osuu minuun. Käytän niitä melkoisesti,  kirjoittelen vaikka kortteja erinlaisiin juhliin tai arkeekin, kun haluan välillä antaa itseeni ilmi! Tarkoitan, että viestitän tällä menetelmällä OLEN VIELLÄ OLEMASSA ja muistan sinua. Voi olla että se piristää jotakuta, tai sitten ei, tiedä häntänsä!? Onneksi suurin osa  ihmisistä huomio tämän, ja luulisin että kieltäisi jos pahasti kohdalle sattuu. Sattuuhan ne, koska tarkotuksella teen näin, mutta en missään nimessä pahalla vaan ehdottomasti hyvällä. Koska toivon, että liikenisi hetki aikaa lukea ja toinen hetkinen pysähtyä ja ajatella....mitähän se tolla taas tarkoitti! Tarkoitus löytyi jos hää lukee sen, kenties useinmpaakin kertaan, siintä kiitän.
Toistan taas, koska minusta on kiva todetta, että sukulaiset, ystävät ja ne kylänmiehet tietävät ja tuntevat minun lajini. En säästele itseironiaani, koska kohdistan sitä tarvittaessa ja vaikka ei tietysti alvariinsa olisi siihen tarvettakaan, henk.koht.allekirjoittaneeseen, jonka tunnen parhaiten. Se siis helpotus joillekin, joksikin aikaan, tarkoitus on kylläkin viellä revitellä, kunhan olen omia asioitani tarpeeksi ruotinnut näin julkisesti.

ps.olkaa rauhassa, takataskussa on viellä paljon omia juttuja, mutta kun en naurultain saa niitä pantua tähän....

ODOTUSTA


UNEKSIJA hukkuu uniinsa, muistot tuovat kyyneliä,

eivätkä toiveet koskaan toteudu.

VENI-VIDI-VICI..........tulin-näin-voitin------
Posted by Picasa

Tiedustelen...


VOIKO kukaan olla tosissaan vihainen henkilölle,

joka aamun tultua herää väärässä vuoteessa,

väärä henkilön vieressä,

vallan hitonmoiseen päänkivistykseen........

AUDI-VIDE-SILE ....kuuntele-katso-vaikene......
Posted by Picasa

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Runo lainaus E K

 
Aamupäivällä kirjoitan, iltapäivällä teen runoja, iltaisin katson tielle,
juon viiniä,
ja tanssin.
Minkä yksintanssijan maailma minussa menettikään!?
Ei tiedä mitä menettää se, joka ei tule ! ?
Posted by Picasa

muistelma


NIIN sinä aina sanoit minulle, ettet jätä minua koskaan, ja ei tule toista sinulle,
mutta on tuleva päivä, jolloin sinä et ole lähelläni.

TUNNEN sen jo kulkevan meitä kohti,
vain kuvat, lahjat, muistot puhuvat minulle ajasta,
joka oli meidän.
Posted by Picasa

perjantai 10. syyskuuta 2010

TÄTINI-EILA & minä, veljen tytär.

Loppukesällä 2008 Vilppulassa, tätini omakotitalon
terasilla, jossa hän asuu yksin edelleenkin. Yhteiset
ikävuodet 154, joista tädillä 90v.ja minulla loput!
Sukumme vanhin, jonka kanssa on edelleenkin
helppo kommunikoida, koska puhe ja pää toimii erittain hyvin. Taiteen tekemisen ja osan luonteestani olen saannut häneltä. Elämän myönteisyys on ollut pitkän ja hyvien vuosien ns.salaisuus, joka on aina loistannut esimerkkinä meille jälkipolville
Terveyttä ja hyviä vuosia lisää toivon meille kaikille....



Posted by Picasa

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Valokuvat esille.

Missään ei ole ohjeita siintä että kuin usein pitäisi vanhoja valokuvia selailla. Ajallaan, luulisin sitäkin tehneeni tai sanoisinko tarvittaessa, tarvetta taitaa olla nykyisellään, kerran jos ei jo toisenkin...
Olen huomannut, että kun tapahtuu jotain mikä poikkeaa  jokapäiväsestä rutiinista, niin silloin saatan ottaa kansiot esille. Varsinnii jos se asia kohtaa minut ja en muista kaikkia niitä juttuja miten se nyt oikein meni ja miltä siellä silloin näytti. Jos on oikein henkilöistä kyse, niin on parempi tarkistaa siintä dokumentista, jonka muistan olevan, jossain ihan varmasti! Mulla on paljon valokuvia, suurin osa kansioissa järjestyksessä, mutta totuudella sanoisin, että olisin voinnut ajat-paikat-nimet laittaa näkyville, kera kuvien. Tietysti en ole sitä tehnnyt, koska kuvittelin että muistan..höh! Toisissa on kaikki merkinnät ja useimassa vajavaisesti. Kaikki olisi jälkipolville tietolisää, mutta voi niinkin käydä että perikuntaa ei kiinosta hevonvertaa kuvat, saatikka suku. No, mitäpä sitä etukäteen murehtii, kun en muutenkaa ruukkaa sillä itteeni rasittaa,että jos...ja jos, kumminkin...
Kaikesta huolimatta ja viisveisaan muista, minulle ovat vanhat valokuvat erittäin tärkeitä. Niissä kun on nimenomaan sitä historiaa jota on eletty. Tällähetkellä menossa viides sukupolvi, suoraan alenevana meidän suvussa, joka syntyy, elää tai kuolee myös suomen ulkopuolella. Onneksi kaikki, luulisin ja toivoisin edelleenkin olevan kiinostuneita valokuvauksesta  ja sen tallentamisesta. Paljon on kuvattu sekä hyvin säilyneitä mustavalkoisia kuvia löytyy. Värikuvien alkuvaiheissa, vissiin paperi oli huonolaatuista kun ne nyt näyttää melko hailakan oloisilta, häviää ajan kaa kokonaan, olen melkein varma siintä .Sen ovat jo asiantuntijatkin sanoneet, että näin tulee käymään.
Onneksi aina on suvussa yksi jonka kiinostus ko.asiaan on kiitettävä ja Pirkko peri sen isältä. En vähättele itseäni missään nimessä, mutta kun on tapani ettiä se helpoin tie. Nimenomaan tässäkin on kysymys siintä että sisarellani on oikein oppia ja minulla vain kiinostus. Selvä järjestys, kaikesta huolimatta porukoilla tehty pieninkin työ, huomaa kasvaneeksi näin jälkikäteen katsottuna, suureksi saavutukseksi.
Serkusporukassa olisi myös minua viikon vanhempi eläkeläinen, jonka soisin astuvan myös remmiin. Sillä taitoa löytyis ja on sitä käyttännytkin näissä kuvahommissa.Sitten se seuraava sukupolvi pitäis saada ohjaimiin pikimiten ettei ravi lopu kesken, rataa kyllä piisaa ja kauraa löytyy...

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Herra antaa ja Herra ottaa, tutkimattomat ovat.....

Näillä vuosilla, tässäkin kunnossa, ylleensäkin niillä eväillä mitä kuljetan edelleenkin matkassain, totesin taas kerran, että
 OLE PARAS ITSELLESI JA RIITTÄVÄN HYVÄ MUILLE! OLIPA  AIKAA LIIKAA TAI LIIAN VÄHÄN, ÄKKIÄ SEN HUOMAA PÄÄTTYVÄN TÄHÄN!!
Tämän mietteen sain  siintä koska yksi lähimmäinen tuli sille pysäkkille joka on meillä kaikkilla jossain vaiheessä edessä. En pelkää kuolemaa, koska koko eloni ajan olen ollut tietoinen, että harva tästä hengissä selviää. Nuorempana näitä asioita ei luonnollisesti tule miettityä, eikä tarvikkaan, on niitä juttuja jotka ovat paljon tarpeellisempia näinä aikoina, Tottakait kuolema koskettaa aina, olinmpa lapsi, nuori tai nyt jo elämän ilot ja surut käyneenä. Usko korkeiman voimaan on antanut minulle apua hyväksyä tämä lopullinen ajasta ikuisuuteen siirtyminen. Tämä siis ehdottomasti henkilökohtainen mielipiteeni ja kunnioitan kaikella nöyryydella myös toisensuuntaisia ajatuksia. Valintoja on paljon, ja jokainen ottaa sen omakseen mikä tuntuu itsekullekin parhaalta uskoa tai olla uskomatta. Tästäkin valinnan mahdollisuudesta kiitän Luojaani!
Pääsääntöisti en pohdi blogissani uskontoa tahi politiikka, jätän sen suosiolla toisille. Tunnustan, että nämä jutut ovat kylläkin mulle melko mielenkiintoista asiaa jota ahmin niitä ahnaasti kun kohalle sattuu. Olipa puhetta tai luettavaa, kaikki käy. Taltion, vaikka tuntuu että pönttö ei osaa sitä hommaa hoitaa nykyään enään niin ku olis tarkoitus 100%-ti, mutta ainakin halu olisi onnistua, höh!? Täydellisyyttä en koskaan vaadi itseltäni ja käytänössä se olisikin mahdottomuus. Koska siihen sitä tunnettua asennetta mulla ei ole ollut eikä tule olemaan. Näin vähän huolettomalla olollani olen pärjännyt loistavasti, vaikeissakin olosuhteissa tällä pitkällä ja mutkaisella taipaleellani. Asenetta on kyllä tottavie tarvittukin  ja sitä aina tosipaikoissa löytyy jopa kanssakulkijoille  jaettavaksi. Siintä tämä viimoinen villitys, tietokoneen käytön alkeiden oppiminen, hyvä minä!

ps.Aleksi, Sonja, Katja. Tanja, Tiina ja Ari, Mamua lämmöllä muistaen, täti-Maija.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Ottakaa bloki käyttöön ystäväni, please!

Taas vähän ihmettelin , että missä oikein luuraa mun kakki kamut, ei aineskaan blokinteko hommeleissa!?
Kyselin lähipiiriltä blogista, jotkut eivät olleet tietoisia siintä, että mitäs se mahtaa oikein olla, suu pyöreenä, tarkoittaa"monttu auki"kattelivat vastaukseksi, koska ihmetys oli suuri. Outo/uusi sana, no minä siinä selittämään selkokielellä heille. Yritin laittaa vastapuolen suuta edes hiukkasen suppuun, oli viimein sanottava , että jo voi näyttää hölmöltä aikaihminen kun on monttu levällään. Joillekin auttaa huomauttaminen, niille tietysti ei jotka yleensäkin kuuntele keskustelun kumppaniaan niin.....vissiin pitäis peilin eteen viedä. Tottakait jätän heidät omaan tyytyväiseen oloonsa, mitä sitä jotain blogia selittämään. Tunnustan ja tiedän, että minä myös olen tätä samaa kastia, ihmettelevia ihmisiä. Olen aina ollut tiedonhaluinen, sitä sanotaan myös uteliaisuudeksi, mulla tämä olotila toimii melko terveellä pohjalla. Koska vähemmin rasitan ko.ominaisuudellani, sukulaisia, ystäviä saatikka niitä kylänmiehiä. Tiedän, että yksi sukulainen vois älähtää, mutta hän ei edes viitsi vaivautua, koska hänkin arvostaa sitä tervettä tiedonhalua. Ei säästele tietojaan, saatikka taitojaan vaan empaantisena henkilönä jakaa niitä kysyjille. Muuten ilman Pirkkoa en tässä taas istuisi kyökin ruokapöydän ääressä ja ihmettelisin  kadonneita kavereitani. Hänen oli sentähden synnyttävä vajaa parivuotta ennen minua, että olisi isosisko mulle, aina tarvittaessa!
Takaisin asiaan. Suurin osa tuntee ja tietää blogin, ovat käyneet kurkistamassakin. Perehtyminen ja selaileminen onkin loppunut siihen, koska vastaan on tullut epämielyttäviä asioita. Sitä saa mitä hakee, on totuus tähänkin, senhän luulis jokaisen hoksaavan. Olen löytännyt paljon harrastuksiini liittyviä, hyödyllisiä asioita, tarpeellisia tietoja, kuten koti-ja ulkomailla oleviin henkilöihin. Näihin ulkomailla oleviin ihmisiin haluaisin lisää yhteyksiä. Tuttuihin ja tuntemattomiin, miten niitä lukijoita oikein löytäisin , sanain vaihtoon kanssani! Odotellaan ja katellaan, asiat ruukkaa kyllä aina järjestyvän!.Nämä maailmalla olevat ja olleet tietävät blokin käytön ja tarpeellisuuden. Olen viellä niin vihreä täällä blogissa, että en osaa toimia oikein jouhevastia ja oppimista piisaa edelleenkin joka päivälle. Aikaa on ja en pidäkkään sitä pääasiana, että nopeesti ja paljon, koska sitten olen ittekin monttu auki. Näin on hyvä ja tykkään, se käy mun vartalolle ja niinkuin nyrkki silmään, tämä vanhahko viisaus tuli pienenä kevennyksenä, höh!
ps.nämä muka kevennykset, ei muuten naurata mua tosissaan, mutta kun ovat niin hassuja, että siintä vain sano joku...