Kuluneen viikon tirkistelyt tiistai aamuna, ei antanut mitään mainittavaa tulosta. Joten päätinkin lähteä ulos. Yhtään tuttua en nähnyt, muutama kylähullu siellä oli näkyvästi paikan päällä, vissiin kait itsekin kuulun siihen porukkaan, koska alvariinsa siellä käyskentelen....;)
Annapas olla jo rävähti keskiviikon kunniaksi, kun aamuaskareita tein, luin Keskisuomalaista kera maitokahvin.. Samalla tietysti tarkkailin ikkunasta, joko tori olisi jo täydessä touhussa. Olihan se, mukinkin jäi puoleen väliin kun oikein terästin näkööni.
Iso erikoisauto siihen tuli, torin rappusten juureen ja peruteli ees taas ja ajattelin aikooko se niitä pitkiä kiviportaita sinne torille päästä. Tulipalo auto se oli, semmoinen kasassa oleva vehje oli , eli nostusri mukana, jonka päässä oli koppi työläisille. Sitten siinä hiipaili useimpiakin henkilö ympäriinsä, valkoisissa haalareissa, päät ja naamatkin peitetty. Vähän niin kuin olisivat miekkailijoita, vaan teräaseita ei näkynyt, joku pitkävartinen kyllä matkassa heillä oli!
Olin varma, että jonkinlainen performansi esitys oli tulossa. Tämänlaisia taide juttuja kun täällä harrastetaan. Vaihdoin sen tilateokseksi sen torihepin kaveriksi, mielenkiintoni se kun vain yltyi.
Harkitsin jo lähteä paikan päälle kyselemään ja neuvomaan. Luulin näkeväni paremmin partsilta ja otin pienet teaterikiikarit mukaani. Takaisin keittiön ikkunaan, haalari sakkia tuli lisää. Nosturin koppia nostettiin matkustajat mukana. Ihmettelin kun porukkaa ei ollut ympärillä seuraamassa, kun yleensä jotain tapahtuu niin neuvojia kerääntyy paikan päälle.
Lopetin kurkimisen koska mitään tulosta ei siellä syntynyt!
Tämän talon neljännessä kerroksessa on se paikka josta seuraan torin vilinää, vähän kuin se Italian kuuluisa Pisan torni. Tarkoituksella panin kaikki kuvat vinoon, ihan vain vaihtelun vuoksi!
Yleensä kun ihmisillä on tapa tarkistaa kaikkia otoksia ja teoksia pää hivenen kenossa. Nyt ei tarvis päätä kallistaa kun kuvat ovat jo valmiiksi vinossa.
Talo no 1961 rakennettu, melko hyvin tehty, koska nyt vasta ne menovesi putketkin paranneltiin, ikkunat on uusittu samoin partsin ovet. Hissin koneisto ja muutakin pientä korvattu parempiin vehkeisiin. Sisäpihan roskiskatos, sadevesi putkineen uusittu. Asun kait vielä aikani tässä rakennuksessa koska viihdyn, sitten onkin ne parit vaihtoehdot kävely matkan päässä. Keskustan palvelutalot ja hautausmaa, sinne kait sitten toiset mua avustavat, ohjeet olen kyllä jo julkisesti ilmoittanut. Mitään kiirettä en tosiaankaan sinne pidä, joten ei huolta vielä aikoihin!
Radiossa sanottiin että 10 000-20 000 mehiläistä oli karannut jostain kennokodistaan. Porukalla tulivat tarkistamaan cityä, oli kuulemma ollut oikea tumma iso pilvi, aikansa pyörivä torin yllä. Kunnes koko sakki päätti käydä koivun latvaoksille funtisimaan, että mitä tehtäs tai minne mentäs!? Torikansa oli pienessä paniikissa aikansa, tiesi radion toimittaja!
Viisaat ja rohkeat palopojat saatiin paikalle, samoin mehiläistarhaaja. Homma hoidettiin asiallisesti ja nopeasti.
Vettä ruiskutettiin, ja sillä olivat porukalla samassa kasassa, näinhän sitä suurimmatkin huligaanit rauhoitetaan. Sitten haaviin ja pussiin, tilanne hallinnassa!
Laiton tiedon kuultuani ikkunat ja ovet kiinni koska tiesin että jos kuningatar ei ole paikalla, niin etsivät pikaisesti uuden....ja minähän maija mehiläinen olin lyhyen lento etäisyyden päässä. Tuli muuten kertaheitolla tyytyväinen olo, kun tajusin tämän kuningatar asian....;D
Karkulaiset otti vastaan lähin mehiläishoitajan kennosto. Nyt perjantaina ei ole tietoa mistä karkulaiset olivat lähtöisin. Koivussa on vielä nytkin kourallinen kasa niitä, silmillä en heitä erota.
Jos niitä ei ärsytä, ovat vaarattomia.
Toinenkin karkulaisporukka lähti omille teilleen. Kuluneilla viikolla 45 hiehoa, täällä Jyväskylän seudulla säikähti tosissaan, jo toisen kerran! Eka reissun jälkeen melkein kaikki saatiin takaisin kotiin. Toisen kerran jälkeen, etsintä jatkuu edelleenkin. Karhun veikkaavat olleen asialla, vahinkoja on jo todettu, valitettavasti! Hiehot kyllä pärjäävät pitkään luonnossakin.
Aurinko paistaa ja on lämmintä, lähden ulos! Tarkistan samalla sen mehiläiskoivun.
Nämä mehiläiskuvat ovat olleet aikaisemminkin esillä, vaan kun oikein asiaa tuli niin miksipä ei uudestaankin. Nuken ostin Budapestin suuresta kauppahallista ja se roikkuu keittiön oviaukossa omassa vieterissään, sitä voi pompotella, kiva veitikka. Taulu sen taustalla on oma maalaus.