Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

torstai 31. maaliskuuta 2011

MITEN TÄSSÄ PITÄISI OIKEIN NYT TOIMIA !?

IHMETTELEN VIELLÄKIN SITÄ, ETTÄ  EN SAA NIITÄ KUVIA NÄKYVIIN, PYSYVÄSTI....

SEKÄ, MIHIN IHMEESEEN SE "PICASSA3" LOGO OIKEIN HÄVIS, JOKA TULEE NÄKYVIIN KUVIEN LAITON JÄLKEEN JA PYSYYKIN POSTAUKSESSA....

LAITAN SYYN SEN "ALEHANDRON" PIIKKIIN, koska hän pomppas yhtäaikaa mun kirjoituksen kaa! En tietysti mennyt hänen sivuilleen  kun varoitus tuli heti ! Epäilen et jos hää on tukkeuttanut omilla jutuillaan mun sivuja....en kylläkään tiedä että voiko niin käydä!????
Mulla on kaikki suojaukset!
Voisko se auttaa jos poistaisin sen koko sivun sitten roskikseen!???
Mun ope/sihteerikin häippäs tuhansien kilometrien taakse, joten on pakko ratkaista itte.
Orjatkin olen laittannut pois käytöstä, kun ei ole kuulemma luvallista niitäkään pitää, kait ne sais rahalla tai ruualla takas!

No ei auta muuta kuin jatkaa tätä kirjoitusta.
Onhan mulla viellä onneks tota "Sanan Rieskoo" otan puukon käteen ja siivutan sitä kunnon siivuja, jotta kaikki saa siintä edellenkin osansa.
Hyvvee jatkoo, jos ei oma piisoo, ja nyt mietintä myssy päähän!

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

KAUNIS KEVÄÄN TULON ILMOITTAJA.



****

VÄSTÄRÄKKI, PYSY SIINÄ KIVELLÄ,
ELÄ LENNÄ POIS,
JOS TEET SEN,
NIIN KEVÄÄN TULO SIIRTYY...
Nyt jännitää miten tässä oikein käy, omapahan on lintu vikas jos sitä kesää ei sitten tulekkaan, kuin muutamaks päiväks.
Kevään tulo kaikkineenkin voi sitten siirtyä heinäkuulle, eihän niin, noin, näin voi oikeestaan käydä!???. Kaikki on mahollista, koska jo toinen aamu kun on -15 pykälssä, ulkomittarissa.

****
Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan,
toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaik`aina
ei esille
loista.

****


....että, näin viisaita sanoja on kirjoittannut  Eino Leino!


****

maanantai 28. maaliskuuta 2011

MUKA KESÄAIKAAN SIIRYTTIIN, EN USKO!



****

Taulukin on ihan, jotenkin viturallaan, niinkuin allekirjoittanutkin, ja enkä
korjaa sitä, koska en osaa korjata
tai edes
tiedä mitä tekisin
itelleni!
Osasinkin sen sitten, koska huomasin sen maalaamani taulun kadoneen kokonaa......:)

Laiton jo "KräuterhoF pferdebalsam"-ia kumpaankin kulkuvälineeseeni, polven paikkeille, koska ne ei toimi oikein niinkuin pitäisi. Sitten viellä kunnon urheilijoiten tukivehkeen kierrätin vikojeni ympärille.
Ulkomailta olen oikein ostannut nämä, Saksalainen hevosgeelin ja Ranskalaisen polvituen. Polvituessa oli muuten Suomalainen teksti, siis käyttöohje. Nämä ostin kait joskus viimevuonna, sieltä ulkomaasta jossa aina silloin -tällöin oleskelen! Nämä mun viat, kutsutaan niitä nivelrikoiksi, tulevat esille, muistuttamaan aika säänöllisesti. Ei kysy, eikä kato, paikkaa saatikka aikaa, tulee vaan ja tuikkaa! Sitten on menoa, oikeestaan sana ois menotonta, paikoilleen pysähtyminen.
Hiiviskelen täällä sisällä, ulos ei passaa missään nimessä mennä. Varsinkaan nyt, lunta tyrkkää ja on liuksta ja sitten lankee.
Tietämättäni, että kulumat olivatkaan minulla noissa kintuissa, aika näkyvät, kun kuvasivat. Sitten kävikin niin , että todistivat asian olevan, että olen työkyvytön.
Kyllähän ne kirjanoppineet sen tietävät, koska itte en sitä hoksannut heti, että missä se vika oli. Hommat ei oikeen silloin maistunnut, saatikka luistannut niin hyvin kun olisin halunnut.

Ihan hyvällä mielellä jäin työkyvyttömyyseläkkeelle ja olen nauttinnut siintä ajasta ja pieniähän  nämä minun jutut, loppujen lopuksi on. Huilin silloin kun käsky tulee.
Mutta jostain syystä rupes niin kovasti ketuttaa että päätin pistää oikein kiertoon, tämän oman kurjuuteni. Jotta kaikki sen nyt tietää, kyllä se tokenee lähipäivinä, mutta kummiskin...

Kun rupesin urputtamaan, niin teen sen kunnolla ja alan oiken jopa syyttelee. Niihän yleensä
tehdään.
Tämä kaikki johtuu siintä kun kesäaika piti aloittaa keskellä talvea ja lumipyryä, ei mitään tolkkua missään. Lupasin itelleni, että tämä on sitten viimenenkerta kun siirtelen kellojeni viisareita, son loppu nyt, teen vaikka uuden lain, että se toimii vastaisuudessa, minun ja äänestäjieni hyväksi.
Yritän pyrkiä viellä vaaliehdokkaaksi, onneks noi tynkäpuolueet ovat vailla tämmöstä edustajjaa jolla on sana halusssa...persutkin kaipaapavat lisäporukkaa! Voi olla että olen taaskin jäännyt junasta, ei väliä, näkyy meitä pysäkille jääneitä toisiakin olevan.....en ole yksin, uhota pitää.

Postiluukku kolahti, käyn tarkistamassa mitä tul! Mainoksia, samalla kerralla on toimitettava wc-asiat,  juotava vettä, ikkunoista kurkistelu, siis kaikki tarpeellinen. Tuki-ja liikuntaelin sairaus johon kuuluu rustojen häipyminen polvinivelissäni, saa aikaseksi kivun....joka tuntuikin jo vähän helpottavan, kun kävin testiradallani...hih-hii..;)

Vai olisikohan se auttannut. mitä aina sanon ihmisille joilla on pahaolo, että puhukaa se pois. Tässä minun tapauksessa kirjoitin ääneen ja se tuntukin vähän auttavan, mukavaa!

ps. edellenkin syytän tätä ns."KESÄAIKAAN"siirtymistä, siis kellon viisareita ja ton älyttömaän tempun keksijöitä. Totuushan on se, että koskaan en laita omia tekosiani toisten syyksi, sen tietää lähipiirini, ne jotka minut tuntevat!  Minulla on voimaa ottaa toistenkin huolet omiksi, helppo on ollut kanttaa, vaikka joskus olen epäillyt sitä, että oiskohan  ylipainoni siintä johtuva!????

HYVÄÄ JA KEVYITÄ ASKELIA TOIVOTAN TEILLE, SISARET JA VELJET,
ja ennenkaikkea jotka äänestävät, vaikka en taidakkaa hakea eduskuntaa, kun toi eläkekin on aika hyvä, muutama € yli 800, jolla ostetaan hevosrasvat ja kauraaryynit.




lauantai 26. maaliskuuta 2011

TURKOOSIA KAULAAN JA KORVIIN KORISTEEKSI KANTAJALLE!



****
Muisti ja haaveet
omaisuutta
ajassa.

Eeva Kilpi

****
Turkoosin, olen huomannut olevan melko monelle ihastuksen väri ja varsinkin koruissa. Minulle se on myös, niistä monista sekalaisita väreistä. Jatkan tässä tietysti taas omaa mielipidettäni, tottakait kun tämä on minun oma blogini,
johon olen antanut luvan lainailla ken sitä haluaa .
Se turkoosin väri käy niin tummalle kuin hailakoimillekin. Punatukkaisille erinomaisesti, vertaan sitä heille vihreään. Prunetit taas kantaa värin kuin värin, niin on ok.
Suurin ja paras päätös värien suhteen tulee meiltä jokaiselta itseltään.
Otamme ja käytämme sitä mikä tuntuu hyvältä tänään ja huomenis voimme huoletta vaihtaa väriä. Sitten on joillakin talvi-ja kesäväri erikseen, johon lisään tietysti kevät-ja syksyvärin.
Vissiin voisin jatkaa tätä värienkirjoa vaikka kuinka pitkälle,
mutta antaa olla!
Turkoosin korun isot puikulat luulisin oleva akryllia, kauniisti kullalla marmoroitu ja pienet lituskaiset värjättyä simpukankuorta ja siellä täällä kultaisia välihelmiä. Nailonsiimaan pujotettu, yritin ohuella silikoonilangalle mutta ei onnistunut koska simpukan  pujotusreikä oli tosi pieni. Helmet ovat sen verran pitkät, ettei lukkoa ole tarvinnut erikseen laittaa, siiman solmupään sulatan. koska leikkauspintä on tökkivä kun iholle sattuu, olen sen kokennut kerran jos toisenkin.
Korvikset ostin Unkarista, käsityöläisten markkinoilta, ruskeetkin ostin kun sain tingattua hintaa vähän alemmaksi.
Sininen silkkihuivi se jo aijemmin kuvissa ollut ja sanomalehti sen alla on tietysti "Keskisuomalainen" sekin jo luettu sekä kiertoon laitettu. Nämä korutarvikkeet olivat melko uusia ja oikein helmikaupasta Budapestistä ostettu. En muista, teinkö sen täällä vai siellä, koska kummassakin maassa tuntuu se työ luistavan.

ps. meenas unehtua se miniatyyrilamppu, joskus on tullut ostettua noita pikkuesineitä ja niitä sitten säilytetään niissä puulokerikoissa seinällä,  joista ei koskaan pyyhitä pölyjä pois!
Rikoin niistä muuten silloin kaksi, ovat jotain haurasta kamaa, totesin, ei haittaa joutaa pois...tämän olen antanut itselleni käsittää, siksi luonolliseksi poistumaksi.

****



Posted by Picasa

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

PUNAHATTUINEN KOIRA.....



Kyllähän se on joskus toisenmakuisiakin kuvia laitettava maailmalle,
koska tämä söpöläinen,
tarkoitan tota oikeanpuoleista,
hatutonta,
on tällähetkellä ulkomailla. Vähän niinkuin jonkun tapasessa työharjotelussa, koska opinnot on jo viittä vaille ohi, viimonen vuosi menossa. Lopputyötkin jo vissiin tehty ja näytetty, ja eiköhän tule kesän kynnyksellä jonkinlainen todistuskin siintä,
että osaa suunitella, kangasta laittaa sopiviksi paloiksi ja sitten viellä koota  ne oikeaan tarkoitukseen.
Joita sanotaan sitten asusteiksi!!!
Minulle silloin nuorempana kävi toisenkin kerran niin että jopa sain ison kauluksen istutettua hihaksi ja se hiha tietysti kaulukseksi. Jätin homman kesken ja kun seuraavana päiväna rupesin uudestaan tarkastelemaan työtäni, niin se oli korjattu. Näistä korjaushommista syytän äitiäni ja siskoani, onneksi tekivät sen, koska minua ei olisi suuremmin haitannut tommoset pikkuasiat. En vielläkään ole mikään huippuompelija, johtuu siintä kun tässä lähipiirissä löytyy niitä tarpeeksi, vahinkoja tulee edelleenkin. Mutta tämähän ei ole lannistannut omaa luomistöitäni, into ja kokeilun halu senkun yltyy vanhetessa ja onhan sitä huolellisuuttakin tullut, vissiinkin lisää.

Näppärä tyttö, tämä Katja on käsistään, tätiinsä tullut. Puhun asiaa, koska olemme yhdessä tehneet paljon kaikenlaista, niin tiedän mitä tässä mumisen.
Olemme olleet paljon porukoissa tämän 19v-n aikana, vaikka välimatkat ovat olleet pitkiäkin. Sanoisin että tavallista enenmän mitä kummilapsien kanssa yleensä ollaan, ja uskoisin sen johtuvan siintä kun hän on veljeni tyttärentytär ja siis olen myös isotäti hänelle. Tästä syystä luonollisesti koko perhe on erittäinen läheinen. Ensin syntyi Tanja, Katja, Sonja ja viimeinen komistus Aleksi.

Nämä blogit ja facebookit on kätevä yhteydenpito, ne toimii ja niitä käytetään.

Lippiskaveri on muuten rodultaan Shar-pei ja muistaakseni Pongo nimeltään, Sillä oli erikoinen tarina. Isäntä oli jokin urheilija Kanadasta ja häneltä loppui oleskelupa Suomessa ja piti poistua ja koiran oli myynissä. Mutta tämä rotu kun ei ollut Suomessa salittu, tuli ongelmia, olis joutunnut nahkurin orsille. Mutta veljeni teki suuren työn ja sain rodulle uudet paperit ja Pongo jäi tänne. Oli muuten tosi hauska ja leikkisä moppe. Rotuhan on erittäin vaativahoitonen, muuten oli ja eli hyvän loppuelämän Karkkilassa, tämä Pongo. Nythän niitä on jo paljon Suomessa, kun laki tuli sallituksi, tällekin isonahkaiselle rodulle.

Ei ole skanneria ja tuskin tiedän mitä se tarkoittaa, sen kyllä että kuvia sillä tulee joidenkin erikoisten vaiheiden jälkeen esille. Kamera on, se ennakkoperintönä saatu. Otin kuvakansiot esille ja rupesin kuvaamaan ja tallensihan se kamera. Kun tätä taitoa on tullut lisää niin sain ne tän koneen sisälle, ja siirettyä postaukseni alkuun.

Terveiset sinne Unkariin Katja!

Posted by Picasa

perjantai 18. maaliskuuta 2011

TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ, TÄNÄÄN ON PERJANTAI !


***
Ihmiset jotka olisivat kyllin viisaita
antamaan hyviä neuvoja.
Ovat tavallisesti
kyllin viisaita
pidättyäkseen niistä.
***
Heräsin jo ennen kukonlaulua, kun joku älykääpiö soitti ulko-oven summeria. Eikä vain minun, kävi joutessaan läpi kaikki talon napit! Näitä sattuu silloin tällöin, yleensä klo 04-05 välillä, koska kapakit ovat sulkeneet ne viimeisetkin ovet. Tänään en reagoinut ottamalla luuria käteen ja töräyttänyt jotain, annoin rauhassa kuseksia pitkin seiniä. Tämän tiedän, sen todistaa lätäköt oven edessä. Koiriakaan näistä merkeistä ei voi syyttää, koska harvemmin ne osaavat summeria käyttää, taikka oikein kuvioita tehdä. Nyt viellä aamupakkasilla saattaa olla vaarallisen liukastakin, sitten kesäaikana  mahtava haju. Siis siintä huomaa ne ihanat vuodenajan vaihtelut, josta me suomalaist saamme nauttia!  Muuten emme pärjää , missään nimessä, esim.Budapestilaisille, jossa asun osan vuotta!!!!! Useinmiten oksennuksellakin on reviiri merkitty. Linnut kylläkin puhdistaa melko pian ne kokkareet aamupalaksi!
Onneksi nykyinen talkkari-ukkelit tekevät myös työnsä heti aamusta kun aukaisevat pihaportit.
Pientähän tämä on nykyisten uutisten rinnalla. Mutta kyrsiihän se aina joskus tämmöstäkin, joka ei yleensä lillukanvarsiin  muutenkaan takerru. Eipä se niin pahasti oikeestaan kyriskkään, mutta päätinpä kirjoittaa kun lukasin lehden ja luin taas urputtajijen "lyhyet" osaston, hölmöt rivit!
Joskus kyllä laitan sinne ittekin jonkun viestin.
Tämänkin pelkästään omaksi iloksi. jotta joku sais miettimisen aihetta.

Laitoin eilen ison kassin täyteen omia vaateita, niitä joita en ole käyttännyt piiiiitkäääään aikaan. Vien ne KappAhliin ja he toimittavat ne eteenpäin, nyt menevät Karjalaan apua tarvitseville. Menköönsä minne lie, mutta kun en itte pysty roskikseen heittää mitään käyttökelpoista tavaraa, tehköön joku toinen sen, joka on siihen kykenevä!?
Vien huomenna toisen pussilisen lisäksi, koska tuntuu noita vaateita olevan ihan liikaa. No, pitäähän sen tässä todeta, että saan -25% ostoedun sitten sieltä.Voinpahan  hyvällä omallatunnolla täyttää välittömasti sen tyhjäntilan mikä nyt tuli, jota ei oikeestaan tullutkaan.
***
Taulua ei tarvi pahemmin selitellä, koska kaikki tietää kohteet ja ilmeet kertoo taas monta kirjoitusriviä.
Käytän kirkasta vernissaa loppupintaan joten se kiiltää, koska en näköjään ole vielläkään tarkka näissä kuvaus hommeleissa.

Ulkona kaunista joten laitan kampeet niskaan ja piiperrän kera katamuksieni sinne kaupaan.....

*****







Posted by Picasa

maanantai 14. maaliskuuta 2011

ELÄMÄLLE KIITOS !



***
En minä yhtä maailman
kolkaa varten
syntynyt.
Koko maailma
on
kotimaani.

***
Mieleeni on tullut  monta juttua, kun olen  muistellut  jo tapahtuneita asioita. Niitä, jotka ovat jollakin tavalla sivalteneet omaa elämääni.
Titanic oli se ensimmäinen joka muistan  isäni kertomana koska hän oli laivassa jolta pyydettiin apua, hänkin silloin vasta 4v. mutta mieleen oli jäännyt pikkuiselle pojalle nämäkin tapahtumat Enkä yhtään ihmetellyt sitä kun hän  kertoi tästä Atlannin ylityksestä, meille  omille lapsilleen.

Asuin muuten 70-luvulla paikassa USA  Pensylvania Harrisburgh, jossa oli tämä suuri atomivoimalan  vahinko. Siintä vaan ei ole tullut niin kovasti julkisuutta kuin seuraavista pamauksista. Liekö johtunnut maasta vai silloisista tiedotusvälineistä, vai molemmista...mene ja tiedä....!?

Seuraava oli Tsernobyl, joka kyllä antoi kasvot ja tiedot mitä tapahtuu ja tarkoittaa atomivoimalan aiheuttama turma. Vaikkakin vasta päiviä sen jälkeen kun oli jo liian myöhäistä, uskomatonta!
Asuin silloin Venäjällä, ja ensimmäiset tiedot sain Suomesta käsin sinne. Tätäkin olen ihmetellyt kerran jos toisenkin. Jälkiviisaana mietin työnantajaani, mutta heilläkään ei ollut tietoa, joten jatkoimme vai normaalia jokapäiväistä elämäämme, kunnes tieto ja ohjeet tuli myös meille . Olin palkollisena tunnetussa, isossa firmassa, jossa pitäisi tiedon kulkevan mahdollisemman joutusasti.  Niin se vai oli ettei ulkoministeriökään ollut heti tietoinen asiasta. Onni oli taas mukanani. koska tuulensuunta oli suotuisa minulle, eikä sadetta tullut kohdalle. Mutta tulevina aikoina siellä kyllä seuraukset  näkyivät ja tuntuivat. Asuin suuressa ja mahtavassa lähes 8v. ja työtäni tein sille toiselle suurelle ja mahtavalle!!

Seuraavaksi olin  Japanissa, mutta onnekseni vuosi Koben maanjäristyksen jälkeen. Olivat vuodessa saaneet kaupungin uuteen loistoon. Siinäkin oli ihmettelemistä, että miten se oli mahdollista. Japanilaiset ovat uskomattoman ahkeraa ja sisukasta kansaa, suuren hädän hetkellä toimii yhteistyö.  Tottakait merkkejä järistyksestä oli paljon ympäristössä, mutta isot hotellit ja tavaratalot oli rakennettu uudestaan. Koko kaupunki oli siistitty ja toimiva, tyylikkään kaunis city.
Olin silloin Osakassa, lähikaupunki joka sai myös osan siintä uskomattomasta luonnon voimasta. Lapsuuden ystäväni asui siellä perheineen ja koki sen kauheuden. Muistan viellä, että heidäkin talossaan oli halkeimia, niikuin koko kaupungissa. Leena oli jo elännyt yli 20v. Japanissa, mutta huomaskin jossain vaiheessa asuvansa taas  Suomessa poikansa kanssa, joka kävin koulunsa ja armejan täällä ja reilu vuosi sitten päätti opetella Japanin kielen uudestaan jonka oli jo jonkin verran unohduksissa.Tämä komea nuorimies palasi takasin Osakan seudulle ja sai hyvän työpaikan. Onneksi asuu kaukana näistä varsinaisista tärinöistä, mutta varuillaan on oltava, vaikka siellä vuoristossakin, missä uskoisi olevan turvassa.....

Muistinkin , että sain myös osani Islannin tulivuoren purkauksesta!
Nämä olivat enenmän niitä Luojan käden antamia muistutuksia, mutta tapauksia ja kohtaloita löytyy toisenlaisissakin juttuloissa, joissa olen olen ollut paikan päällä....tai aika lähellä!
Posted by Picasa

maanantai 7. maaliskuuta 2011

POIS ALTA , TÄÄLTÄ TULLAAN....!!!



Kammoan täydellisyyttä,
Luojan kiitos,
se vaara
ei
uhkaa
minua.
***
Kansainvälistä naistenpäivää,
toivotan
ja
eiku laskiaismäkeen.....

***
ps. runo Eeva Kilpi  ja maalaus, tietysti taas omakuva!



Posted by Picasa

perjantai 4. maaliskuuta 2011

AMERIKKALAINEN TINATUOPPI



OLUT-TUOPPI SAI KAVERIKSEEN SOPIVAT KORVIKSET.

Seitkyt luvun alkuvuosilla, kun asuin Amerikoissa, nykyään kaikki sanovat, että Jenkeissä!? Mulla se särähtää aina korvaan, koska jenkithän eivät asustaneet koko Amerikkaa, vaan osaa sitä ja raja on tarkka heikeläisille. Se niistä jenkeistä sitten, siinä maanosassa kumminkin...!!
Siellä oli sellainen tapa, kun jossain oli kotibileet, niin puskaradio kiersi hurjaa vauhtia ja jakoi tätä tietoa. Sinne sai sitten mennä kuka vaan, kattomaan ja tsekkaamaan oliko hyvät pippalot menossa. samalla tarkistamaan onko kamuja paikanpäällä, tai saisko siellä kenties uusia tuttavuuksia.
Mestat olivat vaihtelevia. Ne jollain farmille pidetyt oli kivempiä, koska niissä grillattiin aina ulkona. Oli siis hyvää syötävää ja olutta otettiin tynnöreistä. Tilaa oli enenmän  kartanoilla, ja se lisäsi viihtyvyyttä.
Samana iltana saatettiin kiertää useampikin paikka, koska liikuttiin autoilla tai harrikoilla. Kännin hakusia emme silloinkaan olleet, kun  oli tarkoitus jatkaa seuraavaan ja taas seuraavaan mestaan.
Tämän tuopin sain siskoltani, koska oma juoma-astia piti olla aina mukana, se kulki sitten alvariinsa matkassa. En muuten hukannut sitä koskaan, sillä tämä oli mun ainut kipponi koko siellä oloajan. Tästähän, vähänkin sellainen lukija osaa laskea, että 1+1=2, totta, siis jo sillonkin kaljoitteluni pysyi aisoissaan, koska ei tarvinnut uutta ostaa tilalle, en saannut sitä rikki saatikka   koskaan unohtanut sitä väärään paikkaan. 
Ei tämä tuoppi tinaa ole jotain kevyt metallia, vissiin sit alumiinin sekoitusta. Siinä on lasi pohja ja ripa on muovinen. Hyvin on säilynnyt nämä nelkyt vuotta, muuten, pakko mainittava en kovinkaan monissa pileissä siellä käynnyt. Kumminkin sen verran, että sanomaan pääsen!
Niin ja se viellä kuului siihen, että paikan pitäjille jätettin aina muutama taala, kiitoksesi tarjoilusta!

Korviksien tarina, ostin tietysti alesta  ja ne olivat pitkät ja painavat. Vetopeliä roikkui ketjuissa kaheksan kappaletta, melko isojakin olivat. Joten siististi hajotin ja tekasin käytännöllisemät niistä, ja toiseen pariin laitoin lisäksi pienen hopeisen helmen.  Farkkuhenkisen sain kun lisäsin harmaan lasipuikula helmen ja pienet sinipippurit, mattaharmaaseen vetskarin vetimen lisäosaan, siihen korupiikkiin
Jos jossain olisi ensikesänä grillipileet kartanolla, niin tulen tuoppini kanssa sinne. Tottakait farkkutamineissa ja näissä korviksissa, mutta luultavasti en harrikalla...

Sitä muuten edelleenkin ihmettelen, miksi Amerikkalaiset sanoo aina kaikkia vähän hienomalla nimillä!? Lasi on kristallia, muovi on nahkaa, keltanen on kultaa, kiiltävä on hopeeta  värilasi on jalokivee, nailonkarva on turkista, kaikki metalliset ruokailuvälineet on hopeaa  jne. jatkuu loputtomiin. He sanovat sen tosissaan, mutta multa se tulee aina silmäniskulla. Vähän ne tosikot täällä kylläkin mielellään korjaa sen minunkin kielenkäytössä, ei haittaa, ihan kivaa vaan......


Posted by Picasa