Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

....VALSSI SOI HILJAA SOI......


Vuodelta 1965 otettu kuva, olisikohan silloin ollut lentokenttä Seutula/Helsinki nimeltään!?
Rakennus oli pitkä parakki puusta, mutta toimiva hyvin ainakin minun tarpeisiin, olin lähdössä Saksaa, ekalle ulkomaan työpaikalleni.
Näytän vähän haikean oloisena vai liekö mietin, että nyt sitä sitten mennään, suoraan sanoen kohti tuntematonta.

Ajattelin vissiin vanhempiani jotka olivat minua saattamassa Helsinkiin asti koska olin vähän miettilään oloinen!?
Olin meistä lapsista nuorin ja nyt se viimeinenkin sitten lentää pesästään.....
Tottakait olivat  tietoisia olleet näistä suunitelmista, koska alaikäisenä tarvin työlupiini vanhempieni suostumuksen. 
Meillä perhepiirissä luotettiin ja kunnioitettiin sekä tottakait myöskin kannustettiin tulevaisuutta koskeviin päätöksiin.

Tämä pieni tiivistetty selitys kuvasta.......mutta kun oikein tarkastelin kuvaa niin huomasin erikoisia yksityiskohtia!

Pitkät lakatut kynnet oli omat koska ei kait silloin mitään tekokynsiä ollut yleisessä käytössä.
Sitten tämä upea desing hopeinen sormus isolla kivellä, joka sain työpaikaltani kiitoksena lähtiäiseksi mukaan!!
Olin töissä apteekki-ja kemikalitavaroiden tukkuliikkeessä, oikein konttori hommissa ja illat opiskelin kauppakoulussa, sen koulun todistusta en ole muuten tarvinnut koskaan, saatikka näyttämään töitä hakiessa.......
Konttori hommat olivat siihen aikaan varsin hienoja olevinaan mutta en sitä oikein silloin halunnut ottaa tulevaisuuden työkseni.....ihmettelen nyt miten noilla kynsillä oikein kirjoitin koneella!?

Nyt ihmettelen sitä, että miten noilla kätösillä tehtiin niitä mun tulevia töitä, olinhan menossa kovaa kyytiä ulkomaille hotelliin kerroshoitajaksi.....elikkä huoneita siivoamaan ja vessoja pesemään.
Sitähän työtä en aristanut yhtään lähtiessäni ja tiesin pärjääväni niissäkin hommeleissa, pieni punainen sanakirja työpuvun taskussa.
Käytännön kielen opin joutusasti ja sen myötä pääsin jo pari askelta ylöspäin nk.olin suunitellutkin ja työ helpottui huomattavasti.


Tässä sitten "heipat" ja kohti uusia haasteita!

Tuskinpa silloin ei edes tullut mieleenkään mikä tulevaisuus olisi edessä. Olin kyllä ajatellut opetella muutaman uuden kielen työn ohessa ja suunitelmathan kyllä toteutuikin monin kertaisesti!


.......päivitin nykyisen naamani, että tyytyväisenä muistelen mennyttä aikaa ja elämääni.....ja olen kiitollinen siitä ajasta jota olen saanut elää omien suunitelmien/mieltymyksien mukaisesti ja onnistunut siinä......:)




torstai 9. kesäkuuta 2016

SANARIESKAA KERA KUKKASTEN !


Valkoakasian kukat hehkuivat toukokuussa Budapestissa, vaikkakin kuvan olisi voinut ottaa vähän harkitummin.
Sihti osui tämän puun koristuksiin, vissiin olivat vanhoja jouluvaloja vai liekö sitten hämärän tultua syttyvät, mene ja tiedä !?
Tiuhaan oli sähköjohtoja lamppuineen puun runkoihin kietaistu.
Kotinurkilla tämä kirkko ja puisto on, mutta kun en pahemmin näillä raitilla pimeisiin aikoihin kuljeskele, niin tietämätön olen puitten valoista.


Kari Hotakainen oli viimeisen Unkariksi käänetyn kirjansa mainosreisulla ja Kari Lumikero oli loistava tentaaja hänelle.
Tilaisuus aloitettiin mielestäni mukavan leppoisasti, piti pikku esitelmän Kari nimestä suomeksi tämä toimittaja Kari ja tulkki hoiti sitten paikallisen kielen taitaville koko liturgian.
Meitä Suomalaisia oli sellainen pari kourallista siellä kuuntelemassa ja kommentoimassa, suurin osa oli paikallisia, sali oli tupaten täynnä, Hotakainen tunnetaan siellä kirjoistaan.
Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen tilaisuus ja jopa lupsakka sanoisin. Tuli mieleen ne aiemmat kirjailijoitten tapaamiset ja niihin liittyvät puheet ja pakinat joissa olen ollut ja hivenen vaivautuneen väsyneenä istuskellut!
Kirjailija oli pitkä totinen mies, sarkastisen huumorin tekijä ja selväsanainen puhujanakin jota kuuntelin käsi poskella, koska tarkennan kuuloani..... tavalla jota käytän nykyään, koska toinen korvanihan on lähes umpikuuro!

Sofi Oksasen olen jättänyt parikin kertaa väliin en vähättele häntä kirjailijana, vaan kun en hyväksy hänen yleistä nälvimistä hänen omasta synnyin-ja koulukaupungista Jyväskylästä!
Syynsä  lieneen hälläkin siihen, samoin kuin minullakin on ilmoittaa oma kantaansa, olipa se myönteinen vai kielteinen!


Yllätys kukkasia on mukava saada!

Lähikaupan kassa ojensi minulle ison puskan ruusuja, kun olin ostokseni maksanut.  Piti oikein tarkistaa oliko ne tosiaan minulle tarkoitettu.....olihan ne ja toivotti niillä "hyvää päivän jatkoa"! 
Kolmetoista kappaletta niitä oli, pariton luku niinkuin kukkasia nipussa pitääkin olla.

Tuolla maailmalla  huomaavaisuus saattaa minut yllättää edelleenkin ja kun niitä jaetaan mitä erikoisimmissa paikoissa ja tilaisuuksissa......totesin sen tällä viime reissullani Unkarissa.....:)