Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

torstai 28. heinäkuuta 2011

PITKÄ - KUUMA - KESÄ !


Tämä ei ole Suomen hevonen, vaikkakin aikomukseni on sananen siintäkin kirjoittaa!
Kauniin taulun olen ostannut äidilleni 80-luvulla, muistaankseni äitienpäivä lahjaksi. Hän oli maalta lähtöisin ja hevosiin tottunut, ja ei  koskaan unohtannut juuriaan. Vaikkakin asui kaupungissa, mutta maaseutu, varsinkin synnyinpaikka veti aina puoleensa.
Tästä johtui että  ostin tämän Venäläisen taiteilijan maalaaman taulun hänelle, tiesin sen mieluisaksi, nykyisin se on minun seinälläni.

Olin männä pyhänä kesäteaterissa Ruuhimäellä joka on täällä Keski-Suomessa, Toivakan ja Lievestuoreen puolessa välissä! Siellä oli se  edellä mainittu näytelmä, Suomen hevonen. Toisaaltapäin kävi hyvin tähän tämmönen sutkauksia täynnä oleva esitys jaka sisälsi myös pientä draamaa. Näyttelijät olivat erinomaisia, puvusto ja kulissit nappiin, kun suoraan sanon, yllätys oli mieluinen. Tämä Ruuhipirtin tienoo erittäin hyvä kesäteateriksi! Minä, varsinainen köpöttelijä en valita edes katsomosta, se oli jopa katoksella ja leveät lankkupenkit tukevasti betonissa kiinni. 
Itse löysin hyvin paikkani, tais olla jonkinlainen aitio, oikein tuolille sain panna  peppuni  ja nauttia  esityksestä. Pehmusteitakin sai ottaa joka tarvis, niitäkin oli iso pino, oikein meille tarkoitettuja, käyttöä varten! Virvokeet ynnä muut tarvikkeet meni hyvin kaupaksi ja palvelu pelas joutusasti. Taukotila oli iso ja toimiva. Minä nautiskelin töttöröstä mansikka jäätelöä.
 Olen muuten boikotoinnut kesäteatereita jo muutaman kesän, koska viimeiseen olin tosi pettynyt täällä omalla paikkakunalla. Vaikkakin oli perinteinen paikka, tunettu ja kaikken rakastama operetti.....,.mutta tunsin jopa myötähäpeää kaiken suhteen, oli erittäin epämukava muutama tuntinen! Päätinkin toistaiseksi lopettaa koko sen alan kultuurin. Vaan nytpä onneksi lykkäs ja tyttö tykkäs, oli mieluinen esitys ja muuten koko turnaus paikka, kiitokset ja hymy Ruuhimäelle!!!





Tämä raana lirisee  Särkänniemessä, joka olen jo jossain vaiheessa jo esille pannutkin! Toivomus olisi sellainen, että näitä löytyisi enenmänkin ja ne olisivat yleisessä käytössä...... Jos ei tohi alle mennä, niin jo vierihoitokin helpottais näillä nykyisillä keleillä.
Olen edellenkin sitä mieltä, että liika on liikaa, hikevänä on epämukava olo....ÄH-PUH...tokenis etes illaksi, vaan eiku jatkuu läpi yön ja heti aamusta sitä samaa.
Elämäni ja koko roppa kaipaa vaihtelua, tuppaa olla jo huono olokin, totesin tässä!
Juon vettä ja hyppään sitä poistamassa...alvavriinsa, tiedän en ole yksin  nykyisessä tilassa, tästäkin huolimatta rattoisaa kesää.....

lauantai 23. heinäkuuta 2011

ELÄMÄN JA KUOLEMAN KYSYMYS...M I K S I ?


Koskaan ei tiedä,
onko matkaa paljon vain vähän,
yhtä äkkiä huomaa sen
päättyvän tähän.

OOOOO


Tämä värsyn laiton, koska tuntuu ja kovasti tuntuukin.....ja se ikuisuus kysymys miksi.....?
Kaikella on aikansa, mutta tämmöstä vakavaa joka tapahtui Norjan Oslossa, en haluaisi edes ajatella.....voiko ihminen olla toiselle niin paha, että toimii kuin tekijä  oli päättänyt tehdä....!?

En ole oikea ihminen syyttämään, saatikka arvioimaan mitään....mutta nöyrinmän osaanottoni ja myötätuntoni, laitan tässä maailmalle!

OOOOO

Kuutelisin nyt tätä cd-tä, mutta se on siellä toisessa kodissani, jossa talvella tein myös tämän korusetin. Levyllä on ne kauneimat ja tunnetut laulut, jotka jokainen osaa, tarkoitan lähinnä meitä vähän vanhenpia. Laulan yleensä mukana  ja oikein sydänmen kyllyydestä ja usein huomaan silmäkulman kostuvan.
Näin se vain on minulla, joka itkee itkevien kanssa ja nauraa nauravien mukana, tunteet pelissä aina!!
Musiikki toimii melkein aina taustalla kun teen näitä hommiani, olipa se taulun maalausta, helmien pujottelua tai muita pikkuaskartelua. Musiikin suhteen olen kaikkiruokainen, fiilis toimii valitessa musiikkia samoin se mitä olen tekemässä ja nämä sitten yhdistän sopivasti toisiinsa.

OOOOO

ps. tämä ääriliikeiden fanattisuus, olipa se uskonto tahi politiikka, on vaaran paikka aina. Siihen kyllä sopisi huomioida myös ne toisetkin asiat jotka viedään äärinmäisyyksiin.




tiistai 19. heinäkuuta 2011

KIHVELI SOI TAAS HANKASALMELLA !


Kihveli soi Hankasalmen aseman seudulla tänäkin kesänä!
Viimeisenä päivänä menimme tarkistamaan, että toimiiko homma, no toimihan se...

Kihveliteltta oli paikoillaan, mahottoman iso ja vähän ajattelin johkopa olisi liiankin iso päätöskonserttiin! Ajatella saa mitä lystää ja sehän kun mulla on oikeestaan jonkinlainen luonnevika, vikahan se ei ole missään nimessä. Vaan melkoinen piristys, jota toivoisin itekullakin olevan aina matkassaan.
Ennen tätä ip-n päätösohjelmaa, teimme pikkuisen pyrähdyksen festaripaikan tienoolla, koska aikaa oli riittämiin, käyskentelimme  siellä ja täällä joka sisälsi myös uteliasta tirkistelyä.
Ennestäänkin tuttu talo häämötti rehevien puiden takaa, kihvelikahvilaksi nimetty vanha Ratamestarin talo joka oli vuosien mittaan kunnostettu, menneisyyttä ja museovirastoa kunnioittanen.
Isäntäpari jolle kultuuri kaikessa muodossa toimii erinomaisesti ja pitävätkin sen toimivana ympäri vuoden. Huomioitavaa on  se,  koska talo on samalla heidän yksityiskotinsa, mutta ovet ovat auki kaikenlaisille reissaajille. Me olemme jo lapsuudesta tuttuja Ratamestarin talon emänän kanssa ja siinä tietysti perhekin tullut tutuksi vuosien aikana!


Kahvin ja mansikkakakun kanssa sain sitä oheisohjelmaa, loistavaa ja minulle mieluista kuultavaa antoi The Clayhill Brothers blus oli  sitä joka toimii kaikille musiikin ystäville.
Muusikoilla ja mulla kun  se sama huumori, näille soittajille annan ne korkimmat pojot, niinkuin  kuvassakin sen huomaa, ilo on esiintyä!  Totesin, että jalka napsas, pää heilui, suu sananmukaisesti mullakin korvissa ja kämmenet oli hellänä, raikuvat aploodit lopetti tämän esityksen.

Tämä seuraana osio ei oikein koskettanut, suurinosa paikalle jääneistäkin poistui kesken kaiken. Minä kultuurikamuille kuiskutin että ollaan loppuun saakka....jottein tulis ihan noloo hommaa, taiteilija kun oli pitkästä matkasta tullut woo-doota paukuttelee, koska se kuulemma toimii ton erikoisen rummuttelun kautta, jonkinlaista lauluakin ol mukana.

Ei sitten millään kolahtanut mulle, vaikka Afrikalaisesta rumpumusiikista tykkään ja olen livenä sen myöskin kokenut.

Seuraavaksi siiryimme sinne isoon Kihveliteltaan päätöskonserttiin, mesta oli täynnä ja jouduimme aika reunoille. Kaikille ei edes piisannut istumapaikkoja, hyvin oli porukkaa tullut vimeiseenkin juttuun. Tämän totesi itse WERNER BROS, kiitti kuluneesta ja totesi kaiken menneen jopa yli odotusten.
Maria Lund ja Timo Rautianen, lisäksi tunnetut muusikot Valtteri Tynkkynen, Jarmo Hovi ja Matti Nurro, olivat odotusten mukaiset, tykkäsin!
VOICE-KUORO, Suomen paras on voittonsa ansainnut, tätä olisin kuunnellut vaikka seuraavaan aamuun asti, enkä olisi edes huomannut kuinka epämukavaa oli istua kaposella lankulla.


Seuraanvan päivän tuntemukset ropassa olivat jopa niin riitoisat, että piisaa viellä tällekin päivälle muistelemista. Jostain syystä menin istumaan sellaiseen kohtaan, missä penkkirivien väli oli kaikista kaposin, johtui teltan kannatinkepistä. En saannut pitkiä kinttujani oikastua, penkkikin oli vajonnut kolmessa päivässä hiekan sisään. Näitä teltan pitkiä penkkejä ei ole tosiaankaa tehty minulle, olen sen jo todennut toiseenkin kertaan.... Kerran nousin ylös, vaivalla sekin joteinkin onnistu, otin tämän huonon kuvan, ihan vain dokumentiksi ja läpsähdin takas lankulle, onneks osu kohalle. Siihen auttoi väen paljois, että tukea tuli jo lipun hintaan. Siintäkin sananen, oli vai 10€, nuuka kun olen, ihme en muuten pitännyt sitä kalliina, koska mitä sillä sai oli paljon yli lipun hinnan, tarkoitan ohjelmaa....
Muuten minulehan henk.koht. kaikki on kallista, mitä joudun rahalla maksamaan, huomautus vain!

Yhteenveto festareista, käytävä harvemmin, koska se ei enään oikein sovi mun kokoselle, ikäselle, liikuntaelin vikaiselle,  innokkaalle musiikin dikkaajalle joka  yrittää elää ajan hengessä ja kaiken ikästen ja kokosten mukana. Tiedän, että olen  jo vähän säälittävää kateltavaa, sekään kun ei mua oikein mainittavasti haittaa ja pystyn kyllä vastaamaan niihinkin koko persoonallani.....muuten tää oli mun ainut festari reissu tänä kesänä. Muutenkin jos jossain käyn niin kyllä se näitä ns. kaikenikäsille tarkoitettuja juttuja.Tarkoittaa jotain kuin, Ikaalista, Kaustista, Haminaa, Seinäjokee, onhan näitä.....


ps. en muuten lopeta näitä menoja tähän, kunto vaan ei ollut oikein ajoitettu koska tähtäsimme valmentajani kanssa sen vasta heinäkuun loppuun.  Silloin on huippukunto kohillaan, koska alkaa ne kuuluisat JYVÄSKYLÄN SUURAJOT jotka tunnetaan nykyisin neste rally-nimellä. Ei hetkauta nimi, kun olen  50v.(viiskytvuotta) niissä käynnyt....ja lähen nytkin jos vain roppa toipuu....;)
Voi muuten osalistuminen  jäädä omalle partsille, autojen ja kuskijen bongaamisen kun ajavat aina tästä eestaas katua.....

perjantai 15. heinäkuuta 2011

HETKINEN HERKISTELYÄ !


Ei se ole rakkautta, joka saa sinut uneksimaan.
Vaan se, joka saa sinut hehkumaan.

Ei se ole rakkautta, joka saa sinut
 nauramaan,
laulamaan,
tanssimaan.
Vaan se, joka muuttaa syksyn kevääksi,
ja muuttaa sinut.

Ei se ole rakkautta, joka vie sinut
rakastettusi luo.
Vaan se,
joka saa sinut seuraamaan häntä!

ooooo

Tämän runon kirjoittajaa, en tiedä. Olen sen jostain laittanut muistiin, pikkukirjaani!

ooooo

Joskus tuntuu kuin
muistotkin olisivat olemassa,
vain etukäteen!

ooooo

Sinä olit minulle oikea,
vain minä sinulle
väärä!

-Eeva Kilpi-

ps.en ole koskaa kirjoittanut runoja, en edes yrittänyt! Vaikka mielelläni niitä lueskelen, ja jotenkin olen ottanut niitä aina matkaani. Tapanani on siteerata ja laitaa säkeitä eteenpäin, milloin mihinkin.
Tällä yritän viestittää, että runot ovat uskomattoman hienoja elämän viisauksia. Niistä löytyy  joka lähtöön....oppia.... apua.... lohdutusta....iloa....kiitosta....
En oikein osaa sanoa kuka on se mieluisin värssyjen tekijä, koska niitä on paljon. Joitakin mainitsen, Leino, Manninen, Vuorela, Onerva, Harmaja, Kilpi, Taberman, jne, jokunen näistä tunnetuista! Kanteletar (Kalevala) on se josta tykkään ja kiinostaa jo kirjoituksena.
Ilokseni olen löytänyt kirjat jotka on Aili Nupponen tuotantoa!

Taulun maalasin viimevuonna ja kehystytin keväällä! Tarkoitus oli laittaa se esille elokuussa olevaan yhteisnäyttelyyn, vaan huomasin että taitaa olla Budapestin työhuoneessa, odottamassa minua! No eipä haittaa, valmiita kyllä löytyy täältkin! Huonosti taas kuvasin kun kiiltää, mutta maalauksen herkkyys kylläkin tulee esille.





maanantai 11. heinäkuuta 2011

YLLÄTYS HOROSKOOPPI !


Totesin, että en ole viellä taltioinnut tietoja aiheesta Rapu, sekä Neitsyt antavat odottaa itseään, kyllä niitä tästä läheltäkin löytyy, joten muistuttavat kyllä..... Kuuman kesän horoskooppi merkit olisivat vuorossa, tiedän sen, Leijonan olen jo julkaissut!

Nou hätä, kyllähän varastossa on tämä kesän  uutuus, ehkä vähemmin tunnettu horoskooppi merkkinä, tuttu kylläkin ulkonäöltä. Tässä sananen totuuksia, jos ei se oma piisaa. Henk.koht. olen kylläkin kaivannut vähän naisellisempaa, onhan se Härkä kaikenpuolin hyvä tyyppi, ei sillä, mutta niin perin miehekäs!

Tämä piikikäs karvapallo, nappisilmä, lyhyt kinttuinen hämärän kipittäjä, yökulkijan olen vain päättänyt ottaa tisuriin. Vähän kuin varalle jos ei syntymälahjaksi saama määritelmää aina oikein hotsita lukea, niin tässäpä oiva vaihtoehto. Voipi sitten käyttää tätä mielikuvitus kamua jos sitä huumoria löytyy.

Q-kuu -Täysikuu on tämän piikikkään söpöliin aikaa, päivämäärät on vapaasti valittavana, jotta se kävisi meille kaikille.
Siiliä sanotaan eläväksi fossiiliksi, sillä se ei ole muuttunut vuosimiljooniin, sen ovat todenneet oikein kirjanoppineet.
Siili on rauhoitettu eläin eikä sitä saa ottaa kotihoitoon, saatikka lemmikiksi. Talviasunnon rakentamisessa on saatu lupa auttaa. Suotavaakin on, koska siili ei oiken osaa kerätä tarpeeksi rasvavarustusta suojaksi talven horroksen viettoon. Valitettavasti ohjeita siihen en osaa antaa.

Ruokavalioltaan kuuluu lähes kaikkiruokaisiin, lähinnä voisi verrata kissaan(...muuten toinen hyvä horoskooppimerkki!) Kuivia naksuja ei saa antaa, ne olisi liotettava ensin ja suositellaan kalan, lihan, maksan esikypsentämistä. Ötökät  ja sienet ovat herkkua, en ole varma eroittaako myrkkysienet, joista ihmisiä varoitellaa. Uskoisin,että tietää mihin nokkansa laittaa. Jospa hän onkin se iloinen myrkynkeittäjä, joista on kirjoiteltu, mene ja tiedä, kun on se hämärän hiipailia! Keltahattuiset sienet taitaakin aina hävitä niiltä kotinurkilta, näiden pitkänokkien suihin... Suolaton ja vähämausteinen ruoka toimii erinomaisesti. Kaurapuuro on herkkua heillekin.
Vesi on ehdoton ruokajuoma. Vaikkakin iltaisin veimme matalaa maitoastiaa pensaan katveeseen Sitä muuten emme silloin edes  tieneet kun ei siihen aikaan puhuttu mitään koko laktoosista je sen vaikutuksista. Siililtä puutuu sellainen entsyymi kokonaan joka hyväksyisi maidon hörppimisen.  Nykyään on näitä erikoismaitoja/piimääkin, ni eiku kippoon ja tarjolle.

Siili ääntelee ja ilmaisee itseesä tuhisemalla.
Siili on muuten aikamoinen erakko, paitsi kun tarvii kaveria siihen hommaan, lähtee oikein tyrkylle ja ettimäänkin sitä seksikumppania. Pitäisi kait todeta siistimmin suvun jatkamisessa tarvittavaa  pakollista toista osapuolta.
Ihmettelin isseksein, että miten ne hommat oikein toimii, kun kumpikin on pyöreen piikikäs karvapallo!? Viissii se luonta taas hoitaa senkin luonollisen toimenpiteen! Tästä on varmaan tullut se vanha sanonta, että ei se koko vaan taito kuin sitä käytetään...höh!!
 Biologian opit jatkuu viellä, siis ne saa niitä siililapsia 2-10 kappaletta ja äiti hoitaa synnytyksen, aivankuin meillä ihmisilläkin. Ei huolta, sillä ne pallorot tulee ulos alakautta, piiproisina vaalenapunaisina palloina ja piikit ovat pehmoisia! Ukkelihan ei tietysti ole muka  synnytyksessä, häippäsee heti kun on velvollisuutensa tehnyt. Äiti hoitaa niitä melko lyhyen ajan ja sitten ne laitetaa maailmalle oppimaan elämisen taitoa.

Siilin suurin vihollinen ihminen,varsinkin se joka ajaa autoa... 

Että tämmöstä oppia ja tietoa olen oikein innolla ettinyt ja löytännykin.
Kunhan luet tämän toiseen kertaan, niin uskon että sinäkin voit löytää omia piirteitäsi tästä veitikasta ja samaistuakin tähän vasta löydetyyn tähtimerkkiin.

ps. tunnetuja siiliä on tämä melko uusi Kiroileva siili, kylläkin  kaukaista sukua kuvassa olevalle. Sarjakuvista, korteista, kangas-lasi-ja muovi/metalli tuotteista tunnettu tapaus!

Että, tämmöstä tällä kertaa tuli kirjoitettua, kait toi kuumuus ja lapsenmielisyys tekee näitä erikoisia tepposia  sormiini, käskythän tulee tuolta vähän ylempää.
 Tarkoitan tällä kertaa omaa pönttöäni....;)



keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

KATEUS TEKEE VIHREÄKSI


Kateudesta voip tulla näinkin vihreeksi,
ihan kiinostuin näin äkistään tästäkin asiasta,
loiva aasinsilta seuraavaan juttuuni.

Palaan näihin paljastuksiin, jotka tuli esille kun pikkuvaltion vanhapoika päätti virallisesti naida. Sitähän Allu on tehnyt, vaan epävirallisesti!  Melkein aina käry tullut kansan tietoisuuteen ja muutaman kerran oikein palannut pohjaankin. Jotta sen poikia on Raikun poika,  virallinen  ruhtinaskunnan perijä. Kaukaa joutui Raikkukin lähtee kosiomatkalle, Amerikoista löyty kaunis filmitähti, tähän tarkotukseen.
Lauantain hääjuhlan selostaja sanoi asian joka jäi korvan taakse ja siihen takerruin. Monacossa on tärkeää, että voi mainita sen, jotta jollain tapaan itse liittyyy hallitsija sukuun. Esimerkiksi, kävi saamaa koulua tai kuului mahdollisesti samaan urheilu seuraan. Kenties oli autot parkissa olleet samalla kadulla, näistä on ehdottomasti toimittajille tai muillekin ohikulkijoille ilmoitettava!
Edesmennyt Grace Kelly oli syntyjään jo varakkaasta perheestä, niin hyvät naimakaupat olivat jo mahdollisia, ja muitakin apuja tuli ajan kanssa. Huomioitavaa, että oli saannut näyttelijän työssään tarpeellisen opin esiintyä, siis näytellä melko luotevasti, aina tarpeen vaatiessa. 

Seitkynluvun alussa asuin ja elin Amerikassa. Pennsylvania Harrisburgh oli se paikka. Viereisen talon omistajat olivat tunnettuja. Nimenomaan Ruhtinatar Gracen vanhempien talo oli naapurimme! Kaunis iso, ei liian pramea talo, oli aika hiljainen, kyllä siellä asuttiin, joskus kait kävivät. Hyvänpäivän tuttuja emme olleet, joten sitä en pääse sanomaan. Vissiin heillä niitä asuntoja oli enenmänkin, koska olivat paljon poissa.

Että näin on taulukin vihreäks tullut, katellisuutta kaikki tyyni! Totuushan on tietysti se että minusta on vain kiva noilla väreillä maalailla. Ihan mukavaa saa aikaseksi, muutaman värin sutimisella.




Nämä korut olisin laittannut koristeeksi jos olisin kutsun saannut häihin,
en saannut!
Vaikka olin niinkin läheinen henkilö, kuin viereisessä talossa asunnut, nelkytvuotta sitten! Siis Allun isovanhempien sekä uimarin  jo edesmeen anopin vanhempien entinen naapuri. Suomeksi sen kääntäisin, kummin-kaiman-miehen -siskon-rippikoulukaverin-veljen-postinjakajan-x-kihlatun tuttu, että jotenkin niin.....
Tämän keksin vasta nyt, että laitampa juhlahelytkin näytille koska korut käyvät taulun kanssa erinomaisesti samalla sivulle.
Korusetti on tuunaus juttu. Lätkähelmet oli alunperin käsirenkaana jonka ostin ale-75% myynistä, korumetallia. Lilakivet aitoja joskin vaatamattomia, joku korusetti jota en koskaan pitännyt, kaulaketjukin liian lyhyt, henkilö keneltä sen sai, samoin! Tunnesyytkään eivät estäneet hajottamasta, ja sitten tuunaamasta mieluisaksi näitä korusia! Korvikiset vain pelkät ametisti möhkäleet, niitä kasarikoruja, joita nykyään teen uusiksi lisäämällä kaikenlaista kiiltävää. Pujotuspiuhana oli taas paksumpaa silikonilankaa. Mielestäni tyylikäs setti tuli aikaseksi.
Pienen metallikukkaron olen saannut lahjaksi, josta tykkään, kaunis kapistus, sen paikka on lasivintriinissä.

ps.taas selventävä jälkikirjoitus! Minulla kun tämä työni/ammattini vei ympäri maailmaa ja asuinkin aikamoissa mestoissa. Nyt kun on aikaa, niin miksi en kirjoittaisi niistä, ne ovat osa elämääni ollut.
Varsinkin kun siskoni otti suvun tutkimisen eläketyökseen, huomasin että aikamoista kaivamista se onkin ollut ja tulee olemaan. Koska emme olleet suvussa ensimäisin jotka ottivat työkseen  kierellä maailmalla. Kenties joku jälkipolvesta ihmettelee, valokuviani ja tavaroitani, kirjeitä tai jos jonkinmoisia papereitani...että, mitähän tämäkin oikein tarkoittaa!?
Pieni ja jonkinlainen velvollisuus olisi minunkin jo pikkuhiljaa pantava muistiin tekosiani. Joskus kyllä puhunkin näistä vuosista, mutta en missään nimessä tyrkytä tietoja jo eletystä, mutta jos kysytään, niin kerron ...jos olen sillä päällä!





sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

HEINÄKUUN HELTEET osa 2.



Tarinahan jatkuu, ja näinhän siinä tietysti kävi, kun juttu on kukista ja mehiläisistä.
Tämä kepin päässä oleva ihailija on ollut jo useimpia vuosia taloudessani, kesät partsilla ja talvet jossain nurkissa. Pakko todeta, että aika yksinäisenä oleili, vaan kuinkas kävikään! Tyttöystävä tuli  ihan ulkomailta asti. Kuten kuvassa näkyy, hymyilevä maija mehiläinen onkin mieluinen.....

Ropelin ostin vissiin Tiimarista, vuosia sitten. Lapsille varsin mieluinen, kävivät vähän väliin  tarkistamassa, että pyöriikö ja mihin suuntaan, tekivät leikkinsäkin sinne partsille. Oli pehmonen matto ja kukkasia...nykyään ei ole kun tuolit ja pöytä. Silloiset leikkivät lapset ovat kiinostuneita toisista asioista nykyään, mutta onneksi mulla on niitä kahdessa erässä, joten leikkiviäkin  löytyy jatkossakin, kunhan minäkin pysyisin viellä kärryillä!


Haaveilevan onnellinen mieli  näkyy ja jopa loistaa tässä otoksessa!
Alan jo minäkin uskoa, että tarina kukista ja mehiläisistä onkin totta, juttu kylläkin jo ikivanha, mutta nehän ne vasta toimiikin...siirryn seuraavaan kuvaan...

Kukat hoiti hommansa!
Tämäkin tapaus on niitä vanhanaikaisia leluja. Kun pohjasta painaa niin oliot ketkutelevat, mielen mukaan. Monta tariaa olen tämäkin kanssa kuulijoille kertonut. Vielläkin isoina muistavat ja pyytävät lisää, no ei muuta kun tarinapussin suu auki ja antaa tulla. Muahan ei tarvi edes ylipuhua, ottavat vain keittiön avohyllystä kaverit käsiinsä ja laittavat sen kouraani. Tiedän mitä pitää tehdä, ilman suurempia vihjailuja.... Tanssitan ja annan mielikuvitukselle ääntä. Budapestissa on paljon näitä puulelukauppoja, kohtuu hintaisia. Suosittelen jos näitä jostain löydätte, ostakaa! Toimii muuten erittäin hyvin  ajankuluina matkoilla, tarinaa tulee ja pitkästymiset siirtyy, takapenkkiläisiltäkin.

Huomioitte, että nämä minun lemmikkini ovat helppohoitosia. Pärjäävät yksin kotanakin, pitkänkin ajan, sisäsiistiä ja kaikkiruokaisia. Saatan reisusta tultaessa jutella ja hellitellä heitä, omalla tavallani. Tulkoonsa sekin sanottua....oho, jopas on pölyä kertynyt, jos vaikka pyyhkäsen ja räpsäytän kauniin käsin tehdyn liinankin samalla....no jo tuli koko huone siistinmäksi, että näin se  kävikin joutusasti!

Laiton vain kuvaa varten kaksoset kissojen kaa, yleensaä ovat keskenään makeisastian vieressä.

ps. saikohan tämä heinäkuun alku, vähän hempeilemään ja lapsenmieliseksi. Eihän tämä kylläkään mitään uutta ole, lapsemielinen olen yhäti, aikuisella terveellä tavallani.
Minä kun olen tyytyväinen valitsemaani elooni ja sehän tässä tärkeitä onkin, kun olet tyytyväinen itseesi, niin ympäristökin voi paremmin!

perjantai 1. heinäkuuta 2011

HEINÄKUUN HELTEET !


Olen huomannut semmosen asian, että minusta löytyy paljon näitä sivupersoonia. Jostain syystä olen halunnut omia itseeni, jollain tapaan jotakin näistä tunnetuista Maijan nimisistä!



MAIJA MEHILÄINEN on pysynynyt mukanani jo vuosikymmenet, saatan jopa esitellä itseni ko. nimellä, tästä ovat lapset tykästyneet. Myöhemmin ovat sitten hokaneet, että se ei olekkaa oikea sukunimeni.

Jotka eivät tunne tätä tarinaa Maija Mehiläisestä niin suosittelen tutustumista
 jos joskus kohalle osuu. Telkasta tuttu piiretty sarja  ja lehtenä myös, mutta ei taidä nykyään olla niin paljon esille. Koska nykylapsille  tämä esimerkillien kaveri on vähän liian  lässy opittavaksi tuntemaan.. 
Sillä hän on kiltti, auttavainen ja kaikkien kaveri, niin vierastavat tämmöstä utopista fiktio personaa....

Tuolla maailmalla hää on edelleenkin kursissaan josta kaikki tykkää. Sanoisin, että vähän niinkuin muumit meillä!
Nuorin kummityttöni oli löytännyt jostain kirppareilta näitä sarjakuvalehtiä, ostannut niitä mulle ja sain ne häneltä jonain merkki/juhlapäivänä lahjaksi. Katja oli silloin alle 10v.tällä hetkellä puolta vanhempi, olemme olleet aina erittäin läheisiä ja muistamme toisiamme ihan muutenkin. Siihen ei tarvita niitä pakollisia muistamispäiviä...;)
 Säilytän niitä lehtiä aarteina!

Taulun kukkineen olen maalannut kovakevylle öljyväreillä Unkarissa. Tämä kaimani roikkuu pitkässä vieteri-vaijerissa ja pompii kunhan muistat mennen/tullen ottaa kintuista kiinni ja antaa vauhtia. Ostin   sen vasta vuosi sitten, olin pitännyt sitä muka kalliina ja sillä siirtännyt ostoa. Tiesin kyllä sen kuuluvan mulle. Täällä Suomen kotona olen jo muutaman kerran vaihtannut paikkaa  tälle hunajan keittäjälle.. Roikkui ensin makkarin kattokoukussa ja kun olen vajaamittainen, enkä ylettynyt siihen kyytiä antamaan. Sitäpaitsi katteli aina ikkunasta ulos, eikä minua, vaikka juttelin sille.
Männä viikolla pyysin siskoani siirtämään sen kattolamppuun, koska
 siinä oli hyviä kiinityskohtia. Tarkistelin samalla sängyllä selälleen, että toimiiko....ei....siirsin sen eteisen pöydälle huilii....
Seraavana aamuna Maija M roikku ja hyppi iloisena uudessa paikassa. Hyvä paikka löyty  johon lyhemmätkin ylettyy ja ei ole kenenkään tiellä. Keittiön ovi on poistettu ja on  vintillä, mutta saranat on paikoillaan. Siinhän se oli hyvä pomppimispaikka.....;)
Viellä näistä toisista kaimoistani, joista olen yrittänyt ottaa niintä parempia puolia mukaani, ovat mm.
Maija Poppanen,
Molla-Maija,
Mehu-Maija,
Maija keittää 
matti & Maija kattilat,
Musta-Maija,
Goyan Maya
ja
Maija Meikeläinen,
viimeisenä, vaan ei missään nimessä vähäisenpänä!
Tässä nyt ne mitä tuli heti mieleen, Maijoista.
Otan muuten mielläni vastaan tietoja toisistakin fiktio kaimoistani jos sattuu mieleen tulemaan!

ps.että miksikö tuli nyt tämmönen kirjoitus....no siksi. että ehtisette ajoissa kukkasia poimimaan huomiseksi ja onnitella jotakuta nimipäivästään. Ensin olisi kylläkin löydettävä timotei, jos vaikka joku punaposkikin kurkistais....ei muuta kuin nekin samaan kimppuun ja menoksi!

ps. päätinkin lisätä Maija Mehiläis listaan, musiikin ja muutakin mukavaa jos löytyy, sysäyksen siihen laittoi Aili-mummo!
Meidän Maija on. liki kerrasaan.....
Myrskyluodon Maija(taitaa ollakin fakta, ei haittaa tässä tilastoissa!)
Kimalaisen lento(M.Mehiläisen sukulainen, käy myös tähän erinomaisesti!)