Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

lauantai 28. syyskuuta 2013

SOUDA TYTTÖ SOUDA, ELÄ HUOPAA !


Laineille laivani laitoin,
 mieleni muistista mukailin.
Matkaan merille mieli,
 lähivesissä lämmittelen.

Souisin sinisillä sisävesillä,
ohjailin oppien onnistuin.
Muistin metkut monet:
 souda sisko souda,
huopaa höpsö huomenis!

Läimäytä lainetta lavalla,
roiskuta rippeet rinnoillesi,
varpaitasi virkistä, kasvosi kirkasta!
Naurakoon naamasi, ilosta itkisi.

Lapsuuteni leikit,
paikat parhaat.
Sisä-Suomen siniset seljät.
Nuoruuteni nurkat,
 vehreen vihreet, 
niityt nurmet, komeat koivut.

Vissiin vanhaksi virtyn,
aika-ajoin ajatukset, paperille panen.
Mietin muistin mutkista.
Koloista kaivelen, laatikoista levittelen,
onnistuneet otokset, kuvat kauniit kotoiset.
Muistot mehevät, makealle maistuvat.

Vuosien vieriessä, viisaaksiko varttuu!?
Puheet pois, uskomukset  ulkoistan.
Katon kahdesti, monesti mietin......

Ikäni ihana, vuodet varmat.
Hymyilen hiihdän, leikitellen lasketelen.
Muistelen menneitä, 
lapsille loruilen, tykkäävät tyylistäni.

Vilkuilen vierustaan,
tarkkailen taustaa.
Ihmettelen ihmisiä,
totisia torvesoittajia,
ikätoverini iloitkaa!

Nivelet nilkuttavat, komeaksi korjataan.
Suoristetaan sääret, kovat kivut kaikkoaa.
Hetikö hellitti,
ei ehtinyt,
vaan viiveellä vasta, viekkaat vempeleet voimistuvat!

Kuukausia kului kipuilen, 
särkyjä sivuun siirtelin.
Onnistuin odotuksista,
pyrin pitemmälle
 pääsinkin peijooni.

Kiitän kaikkia kärsivällisyydestä,
opettelen ontumatta, polkuani piipertämään.

Lopuksi lupauksen lunastin,
pärjään pitkällä,
omalla uskollani, 
voimilla vajavaisilla,
Luojaani luottaen!

*****

Mustavalkoinen vanha valokuva on kuuskyt'luvun alku puolella otettu ja siinä soutelen Konginkankaan vesillä. Muutenkin hyvästä kuvasta sain pienellä käsittelyllä näyttävän uuden ilmeen....näinhän teki sen minullekin taitava ortopedi!
Toivon. että kumpikin onnistuimme......:)








perjantai 20. syyskuuta 2013

MAAILMA MUUTTUU MAIJASENI !!!


Kaupunki reissulla tuli mieleen tämä nykyaika joka tuppaa tulemaan väkisinkin ajatuksiin, aina sattuu ja tapahtuu.
Totutut ja joskus muka tarpeelisen tärkeät asiat vain pyyhkäistään ajasta olemattomiin.

Monelle lapselle, nuorelle ja aikuisellekin se yksi ja ainoa kauppa jonne piti aina ekaksi mennä jos ei muuta niin sitten vain katselemaan ja hiplaamaan kaikkea kivaa ja kaunista.

En tarkoita mitään kapula soppia. Nokiasta on jo puhuttu ja kirjoitettu ja ne ovat oikeastaan isojen poikien mestoja....vaikkakin me tytötkin niissä ollaan kylläkin viihdytty erinomaisesti.
Vaan sieltä ei aineskaan mulle tule mukaan pikkuostokisa joka reissulta, koska ne, se hilpetöörikin maksaa ainakin viisi ecua. Joskus olen tarjous kapulapussukoita ostanut ja siinä taitaa olla ne mun ostokset.
Kaksi kapulaa olen omalla rahalla mukaani saanut,viimeinen ja paraikaa käytössä oleva kaunis aniliininpunainen nokia 29€. Toimii ja siron sievä se onkin. Edellinen simpukka malli taisi maksaa euron enemmän. Kaikki toiset olen saanut köyhän apuna hyviltä ihmisiltä ja varavehkeinä ovat vieläkin tallella.

Tiimari oli se kauppa jonne tänään menin.
Kun suoraan sanon niin mua vähän nolotti sinne mennä tarkistaa, et kuinkas hurisee nyt...;/
Osan myyjistä olen ajan mukana oppinut tuntemaan ja osaanottoni oli helppo tunnustaa.
Toivoimme, että ainakin yksi kauppa säilyisi täällä keskustassa.

Tarjouksessa oli kolme kahden hinnalla.
Mulla oli melko loppu hopeiset korviksien koukut, mutta niitä ei heillä ollut.
Normaali pituiset korupiikitkin muistin olevan aika hakusessa siellä koruverstaani nippelilaatikossa.
Ostin sitten niitä....ja taas mua jotenkin nolotti.
Pakkoko mun oli haaskalle tulla!???
Koitan aina välttää etten löisi lyötyä!
Ihmisiä oli kyllä jokin verran, vissiin meitä vakiasiakkaita, ei nauru saatikka äänekäs puhe raikunut kaupassa.....raatoa kun tarkasteltiin..
Odotettiin niitä varsinaisia korppikotkia noukkimaan......://


Näitä perus korupiikkiä saan menemään aika monta tämmöseen settiin. Varmasti muuten teen tätä mallia montakin näillä tämän päivän ostoksillani. 
Taitaa tulla se oikea muistojen helminauha.

Mitäs nyt kun lapsilta kysyn, että mihin kauppaan mennään....tiesin vastauksen aina, kunhan vain varmistin, tottakait Tiimariin ensin.
Nyt nänä pikkuset ovat isompia kuin minä ja varmasti haluavat Tiimariin vieläkin, omien lapsiensa kanssa.

Jos vaikka joku nyt ostaisi sen kaupan ja me asiakkaat sitten laitettas se toimivaksi Tiimariksi!
Sinoperi lopetti tässä keskustassa ja samoin loppuvuodesta Pian askartelu siirtyy halvempaan kauppapaikkaan  laitakaupungille. Mulle tullee korutarvikkeiden osto aika tyyriiksi kun pitää autokyyti ottaa jotta saisin hilpetööriä.....;/

Kyllä korujen tekoa jatkan, tästäkin huolimatta.... taivutan sitä rautalankaa pihtilöilläni niin kauan kun voimia piisaa ja asia tulee uskottavaksi......;)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

PANEHAN PAREMMAKSI, kehoitus itselleni!





Voihan senkin tähen, että sitä saa aikainenkin lintsattua kotihommista...kun ottaa komerosta nappilaatikoita tarkistukseen! Kolme tuntia meni liiankin pian, vaikka en ihan kaikkia nappiloita kunnolla hypistellytkään.
Yhtään ei piisannut roskikseen, kaikki olivat vielä käyttöön kelpoisia tulevaisuutta ajatellen.
Mulla kun toi mielikuvitus lentää näilläkin vuosikymmenillä, ainahan se on sitä tehnyt ja mukana olen hyvin pysynyt! Harmittaisi jos siitä joutuisi luopumaan vapaaehtoisesti, olen sitä pitänyt rikkautena jota ei voi rahalla ostaa.
Sitä voi jopa kasvattaa, ruokkimalla taidolla ja kärsivällisyydellä.
Vaikkakin on se mua jos toisiakin välillä naurattanut, ei haittoo missään nimessä. Päinvastoin innostun kun huomaan vain vihkaan silmäkulmasta jonkun pyörittävän päätään ja jopa voivottelevan näitä mun juttujani.
Vapaaehtoistyö, käytännöllisyys, egolookisuus ja toiset huomioiden on se mun juttu!!!!
Unohtamatta omaa itseäni, itseään jos ei osaa hyvänä pitää on vaikea silloin huomioida sivusta seuraaviakaan.

Koruista olen aina tykännyt ja pula-ajan kakaroitten oli ne itse keksittävä koska silloin ei piisannut rahoja joilla näitä mielitakoja olisi ostettu.
Meillä oli kotona Ameriikan kahvipurkkeja nappeja täynnä, äiti kun ompeli omat ja perheen vaateet. Tykkäsimme niitä nappeja katella ja leikkiä niillä...siis vieläkin yli kuuskyt´vuotta reippaasti olen sitä tehnyt....eikä vieläkään kyllästytä.

Huomasin, että halusin uusia arkikoruja, ihan omaan käyttöön kun aloitin uusilla polvillani seniorisalilla syyslukukauden.
Tämmönen olen ja mitäs sitä salamaan, ei muutakuin nappisettiä tekemään.
Aika moni on siellä arvokorujen kanssa, vaan minä olen poistanut ne korulippaisiin ja otan niitä kylläkin käyttöön tarvittaessa.

Nyt mulla on oranssin värinen paita käytössä, en vaihda sitä joka käytön jälkeen,  koska hikeen asti siellä hyppelehi, ihan vain nautinnolla ja omiksi tarpeikseni. 
Paidan värin mukana vaihtuu korut, nyt on ns.pikee oranssi kauluspaita, niin on korvikset vain killumassa, kaulakorut saattaa muutenkin haitata koska pitää kurkkia ja jos oikein isolle vahingossa päästän niin muutama hikitippakin saattaa vierähtää ylimääräisten leukojen poimuista....haittaahan  se jos mikä, joten jätän helmet kaulasta pois ihan suosiolla.
Käsirenkaita ja sormuksia en pidä koska vedän alkulämmitelyt hiihtimien sauvoilla tuon jonkinlaisen loivan ylämäen sinne ja laskestelen laulaen kotiin alamäkeen. Joka muuten olen nykyisin jo puolessa välissä keskeyttänyt ja loivassa vauhdissa kurvannut oikealle ja siellä on tori ja K-kauppa saatan tehdä pikkuostot samalla reissulla. 
Ennen nivelten vaihtoa en siihen kyennyt, pakko oli päässä pitkälleni kotiin kipujen takia ja yhtään ylimääräistä askelta en tosiaankaan pystynyt silloin  viime syyslukukaudella tekemään....;/

Tämähän tarkoittaa, että edistyn itseni ja musta huolehtivien ihmisten iloksi ja olen oikeutettu kantamaan kilojeni lisäksi vaikka muutamia lisä korusettiäkin jos ei muuta niin sovitaan, että sanotaan niitä vaikka lisä sporttipainoiksi jotta energiaa kuluisi......hih-hii....
Laiskuuttako, ei missään nimessä vaan sitä mun tyyliini kuuluvaa käytännöllisyytä josta saan jopa suupielet ylöspäin ja pientä salattua hihitelyä ymäristössä aikaseksi....;)

Muovinapit ovat, oranssi- ja tummanruskeat väriltään. Metallinapit ostin koko listan kirpparilta viime viikolla, ostin isompiakin kokoa sitten tulevaan tarpeeseen löytyy. 
Helmet akrylliä ja oransinkirjavat, ruskeat puuhelmiä jotka pujotin vahalankaan jonka yhdistin kaksoissolmuilla, jotta voi tarvittaessa suurentaa taikka pienentää ihan viiliksen mukaan kaulakorua.

lauantai 7. syyskuuta 2013

ETTÄ TÄMÄKIN PITI VIELLÄ TODETA !


Näin ne peruspojat palvoivat suuren valkoisen päällikön puhetta kävelykadun kompassin kohdalla!


Kuuntelin osan palopuheesta, vaan kun samaa asiaa tulee joka puolelta niin lopetin.....kädet heiluivat ja huuto oli kuin parhaassakin agitaattori julistuksessa.
Nyt kylläkin oli vähän uutta asiaa koska innostui räksyttämään nuorta vasemmiston lipuheiluttajaa itänaapurin urheilu kisoissa! En kerinyt laskea kuinka monta kertaa hän lausui ministeri Arhinmäen nimen, vissiin oli vienyt Soinilta liikaa huomiota uutisvälineissä, kettutaahan sitä tämäkin asia!!!!! Totesi täysin p-si koko vasemmisto puolueen....
Suurin möykkääminen ja itku alkoi kun häntä kiusataan eduskunnassa, tuntui pikkulapsen mielen ilmaisulta kun ei saanutkaan huomioita saatiikka sitä tikkaria jonka olisi välttämättä halunnut.

Sitähän minä en kiellä onhan persuilla paljon viisasta ja asiallistakin juttua, joka puolesta minäkin peukutan......vaan sen ulostuonti tuntuu kyllä minun korviini niin kovin rahvaanomaiselta.....vaikkakin rahvasta olen itsekin.....siksipä olenkin yhäti kansalainen joka suorittaa aina velvollisuutensa, siis äänestäen vaaleissa, mutta en persuja!


Tämä tyttö puhui ihan suoraan paperista v-tyylillä seisten, sillä varsin yks´äänisellä tavalla ja kertaakaan ei halunnut kohottaa katsetta kansaa kohden, puheesta en muuten muista mitään!


Esittely vuorossa Kauko joka oli omilla kentillään ja jo lapsuudesta tuttu naapurin poika. Loikkasi jokunen vuosi sitten demareista ja toimii nyt senatorina, oli pitkään eduskunnan vanhin ja sai sillä paljon huomiota. 
Viime viikolla putosi sekin palli kun Donneri tuli takaisin entisiin hommeleihinsa....hyvä juttu!

Yritin kovasta saada juttuseuraa näistä erittäin tunnetuista henkilöistä. Kun oikein lehillä  seisoi, että jalkautuvat kansan pariin....en vain onnistut, olisi ollut kysymyksetkin jo valmiina....ihan päässäni en tarvinnut edes lunttilappua.
Olivatko tarkoituksella  oman hovin ympäröimiä jotka pitivät huolen ettei kansa sanalle päässyt!?

Päätin poistua sinne takavasempaan ja kotia kohden kun käsivarteeni tarttuikin varsin näyttävä herra.....


Tunsin tottakai parikertaisen Euroopan mestarin, juoksija suuruuden, nykyisen kansanedustajan ja taiteilijan!
Olen pitänyt häntä aika tosikkona eduskunnassa....tässäpä erehdyin...heh-hee!
Kun kysäsin voinko tallentaa hänet kameraani, ehdotti samalla pussaus kuvaa joka joku varmasti ottaisi meistä.
Minä  kokeena vanhanapiikana  ja eläkeläisenä en häkeltynyt, koska muistelen että joku oli joskus muutamia vuosikymmeniä sitten samaa ehdotellut....muistaakseni kait tai voi olla, että keksinkin koko jutun, siis sen et joku ois joskus aikoinaan multa jo kysynyt sitä pussaus asiaa!?
Suu viivalla ja napakasti sanoin, etten hyväksy tätä asiaa vaan haluan kyllä ensin ehdottomasti tutustua lähemmin.
Pyysin edelleen totisena  ja hampaitteni välistä tokaisin, et lähe mukaan asun tässä lähellä niin keskustellaan ko.asiasta!
Purskahdimme nauruun kumpikin, aika veitikka naisten liehittelijä  tämä punatakkinen herra olikin.

Totesin vain lähtiessä, että kiire on kotiin, pitää mennä ukolle perunoita keittämään, muutenkin olen jo ylittänyt aikani maitokauppa reissullani......;)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

OLINHAN SIELLÄ TAAS MINÄKIN !


Omakuva heti pöytään! Laiton Pirkon ottamaan musta uusia kuvia jos vaikka vaihtaisin tunnistuskuvaa tänne läppäriin....en taidakkaan vaihtaa koska tykkäänkin tosta vanhasta missä olen kivikasvoisten poikien kaa! Aika monta otti ja kaikissa olin samanlainen, vaan välillä suu auki tai silmät suljettuna tai sitten muka korjailin suortuviani.
Tämmösiä sinivartisia kukkapuita  kasvaa kävelykadulla! Kukkapuska onneksi sen verran ylhäällä tällä lajilla ettei alamittaset pääse niitä repimään mennen tullen. Metallia toi vanttera varsi on ja olen oikein henkilökohtasesti nähnyt, että toimii koirien huusina. Senkin olen omin silmin todennut, jotta kadunhoitajat vedellä siivoavat sen samoin kuin ne penkit joilla istukselen.


Vilkasta aikaa ollut koko kesä, harvasepäivä on tapahtumia ihan tuossa takapihalla ja etupihallakin tapahtuu aina jos ei muuta niin soittavat kapakoista tulevat mun ulkosummeria, ihan vain huvikseen klo 5 aamulla.....

Tämän totisen tohtorin tuntee sitten jokainen, en kysynyt lupaa saako kuvan laittaa jakeluun....saa koska on julkisuuden henkilö.
Hän on se herra isoherra ylipäälikkö jonka olen itse äänestänyt tähän virkaan.
Oli taas täällä kylässä, nyt haki uutta hattua ja edellisenä päivänä terotetun miekan ja ihan rahvaalle sitä sitten näytille toi.
Paljon oli uusia tohtoreita ja maistereita promootiossa, marssivat Taulumäen kirkolle Aren aukiolta.
Viitisensataa viisasta tuli näytille asti ja mahdottoman näyttävä kulkue joka halusin ehdottomasti itse sen todeta paikan päällä.


Kiinnitin huomion näin nuoriin jotka sitten hoitavat meidän ikääntyvien asioita,
toivon hyvää tulevaisuutta heille.....koska samalla saisimme kaikki sen hyödyn ja taidon jonka vuoksi olivat vuosia oppia hakeneet......


 Sale, niin kuin me kansa häntä tuttavallisesti kutsumme
 vain etunimellä sai kunniatohtorin arvonimen johtui tästä sporttisesta taustastaan, kolmin kertainen kunniatohtori muuten!

Näkyihän siellä paikanpäällä olevan oman kylän poikakin hattu päässä, en vain tiedä mistä kunniasta hän sen on saanut, huomion Mauri P kera vaimonsa!?
Pakko tarkistaa, promovoitiin Lappeenrannassa se oli v.2008 tekniikankunniatohtoriksi, selvisihän senkin tiedon puute mulle.

Vähän harmitti kun vahingossa ohitin eilisen poliisien rantautumisen kansan pariin, autoineen ja pyörineen ja jakoivat infoa sillä samaisella takapihalla Aren aukiolla.

Männä viikolla olin taas paikan päällä kun persut pitivät päiviään täällä, siitä sitten raportoin tulevaisuudessa.....;)