Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

torstai 28. lokakuuta 2010

lainattu RUNONEN.....

Kuvassa Maikun tekemiä korvakoruja.

MIKÄÄN maailmassa ei ole sen arvoista,
                ETTÄ sen vuoksi kannattaisi hetkeksikään luopua
                           IHMISESTÄ jota rakastaa.
                                                JA siintä huotlimatta olen luopunnut minäkin,
                                                      EN vain tiedeä miksi.....!?

tiistai 26. lokakuuta 2010

ELÄÄ EREHTYEN.......


                                      ELÄÄ erehtyen

                                                 EI ole vaan kunniallisempaa

                                                       VAAN myös hyödyllisempää

                                                                  KUIN elää

                                                                            TEKEMÄTTÄ MITÄÄN.......


sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Budapestissa on juhlittu.

Unkarin husaarit ratsuineen Budapestissa Parlamenttitalon edessä. Kuva on otettu jo muutama vuosi sitten. Lokakuun 23 pv Unkarissa vietetään itenäisyyspäivää, vuoden 1965 kansannousun muistoa.

Maikku siellä on eilen katsellut tämän vuoden juhlaillisuudet telkkarissa. Katsoi myös kansannousun aijoista kertovan elokuvan, minkä kuvauksia seurasi muutama vuosi sitten paikanpäällä. Oli kuulemma silloin yöllä herännyt paukahduksiin, tulenloimuun ja muuhun kovaan metakkaan. Päivällä homma sitten selvisi kun kotitalon ympäristössä kuvaukset jatkuivat. Paikalla ajeltiin vanhoilla autoilla ja näkyi vanhoihin sotilaspukuihin pukeutuneita joukkoja - punatähdin (siis 1965 neukkujoukot valtasivat Unkarin ja alkoi se sosialismin aika, sitä Unkarin kansannousu tarkoittaa). Kuvauksista oli tietysti kerrottu alueen asukkaille, mutta kun ei ymmärrä kaikkea, eikä ehdi asioita hyvin tuntevilta kysellä.

Vuonna 2006 vietettiin kansannousun 50 vuotis muistopäivää, jolloin ihmiset saivat osallistua päivän viettoon osallistumalla näytelmään "1965 kansannousu". Kuka tahansa sai lainata, ts. ottaa rekiltä haluamansa asun ja osallistua vaikka tankin valtaukseen ja  muistoksi sai ostaa kuvatun videon. Paikalle oli tuotu tuon ajan vaatetusta, henkilö- ja kuorma-autoja, myyntikojuja, tankkeja ja tykkejä. Tunnelma oli huikea ja paikka aito tapahtumapaikka. Nyt tälle paikalle on noussut se uusi Corvin Atrium liike-, toimisto-, asuin- ja kulttuurikeskus. Ja se on aivan meidän nurkilla.

Oikeaa tunnelmaa lisäsi 1950 luvun musiikki. Esiintyjät vaihtuivat ja yleisö viihtyi. Oikealla näkyvään rakennukseen oli tehty saman ajan sekatavarakauppa.

Tässä viimevuonna, 2009, otettu kuva Corvin teatterin edessä. Paikalle oli tuota taas vanhoja ajoneuvoja ym. ja siellä  pidettiin useita virallisia ja epävirallisia tilaisuuksia, vanhojen tapahtumien muistoksi.  

Yksityiskohta Corvin teattarin edustan näkymistä


Tässä kuvassa on toisenlaista iloista juhlaa. Sadokorjuun paraati menossa viimevuoden syyskuussa. Tapahtuma oli Budan linnan alueella, paraati upeaa väriloistoa, tanssia, laulua ja kansanmusiikkia.

perjantai 22. lokakuuta 2010

...MIETE....

IHMISET jotka olisivat kyllin viisaita

              ANTAMAAN hyviä neuvoja,

                                   OVAT tavallisesti kyllin viisaita

                                               PIDÄTTYÄKSEEN siintä................


Soppa kiehuu kansanjuhlassa Budapestissa noin vuosi sitten

perjantai 15. lokakuuta 2010

Missä se Maikku nyt on......

Tämä ei nyt ole Maikun omaa kirjoitusta, olen se luottohenkilö eli sisko. Kirjoittelen pienen pätkän ja laitan muutaman kuvan.

Ekakuvassa on näkymä olohuoneen ikkunasta auringonlaskun aikaan, nyt lokakuussa. Taivaan värit muuttuvat sekuntti sekuntilta ja minutti minutilta. Joka ilta näkymä on erilainen, vuodeaikojen muutoksista puhumattakaan. On tuossa maisemassa muutakin seurattavaa. Nostureita nousee, kattojen linjat muuttuvat, paljaaksi jääneiden vanhojen seinien pintoja korjataan jne.

Alla olevassa kuvassa on vasta valmistuva komea, uusi asuin-, toimisto-, liike- yms. keskus, "CORVIN setany" nimeltään (Maikku siinä poseeraa roskiksen takana). Koko alue on rakennttu vanhan ja tosi ränsistyneen alueen paikalle. Uusi alue on monen kaupunkikorttelin kokoinen ja paikoilleen on jätetty ne vanhat, kauniit rakennukset mitkä olivat vielä kohtalaisessa kunnossa (korjattuna ja restauroituna). Tämä kaupunki onneksi on täynnä upeaa vanhaa, siis todella vanhaa arkkitehtuuria. Vaikka sitäkin tietysti moititaan vanhojen alueiden hävittämisestä, siis ne moittivat jotka eivät itse maksa ja osallistu restaurointiin (ei kai nyt tullut pahasti sanottua...). Meidän kakkoskotimme on siinä reilun korttelin päässä. Tarkoitan taloa minkä ikkunasta yllä oleva taivaskuva on otettu.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Linnut lähtee, minä myös!


OMASTA halustani pidän taukoa blogissa, ja siihen tulee tässä selitys! Ensinnäkin olen huomannut, että muut hommelit on jäännyt vähän rempalleen. Suoraan sanoen tekemättä, koska tämä vehje on vallannut minut, jota en ois muuten uskonnut!? Sillä olinhan vastaan koko asiaa, kun muka en olisi missään nimessä halunnut, saatikka pitännyt tarpeellisena! Olin väärässa, kun yleensä olen AINA oikeessa, siis omasta mielestäni asioissa jotka koskee minua henk.koht.nooooo...sattuhan sitä paremissakin piireissä. Mutta olen tässäkin asiassa hiven erikoinen, että näin reippaana tyttönä tunnustan sen julkisesti.

TIETOKONE on tarpeellinen, uskomattoman mielenkiintoinen vehje, nyt olen oppinut jo jonnin verran sitä ymmärtämään ja käyttämäänkin. Paljon on viellä opittavaa, pikkuhiljaa etenee tämä virtuaalimaailma mullekin.
Työhuoneeni on keittiön ruokapöytä. Normaalisti siinä vaihtelee, ompelukone, askartelu vehkeet ja maalaus(-piirustus)välineet, vaan nykysellään on ollut tämä uusin ihastukseni.
Huomenna laitan kannen kiinni pariksi kuukaudeksi, koska poistun maasta ja en ota kannettavaa mukaani! Vaikka olen ostannut oman laukunkin hälle, en käytä sitä. Onneksi mulla on se, täydet valtuudet omaava luottohenkilö, hän saa käyttää tätä mun lemmikkiä vapaasti koska on mun ope ja laittaa sinne sit kaikkea uutta kivaa ja muutenkin viihtyy täällä entisessä kotikaupungissaan. Että jos jotain ilmaantuu mun sivuille, saa hän sen tehä, ihan luvan perrään, koska on mun sisko!

VIEROTUSOIREITA en usko tulevan, huomioon kun ottaa, että korvaushoito alkaa välittömästi, sillä toisessa kodissakin on koneet(ompelu), pelit ja vehkeet esille, heti ens`viikon alussa ja tulosta rupee tulemaan.
TOIVOTTAVASTI olette paikan päällä kun astun taas pramille, ja minulla on paljon mukavaa luettavaa.

KAUNISTA SYKSYÄ JA MIELUISTA ALKUTALVEA TOIVOTAN, pikaisiin kuulumisiin, toivoo MAIKKU!
Posted by Picasa

tiistai 5. lokakuuta 2010

Ajatukset kuviksi kankaalle.

Retkipäivä lähestyy joten keräilen piirongin päälle kamoja mitä otan matkaan. Empä juuri paljoo tarvi kun perillä on kaikki mahollinen ja mahoton.  Muutaman kirjan otan aina lisää vietäväksi ja jotain musiikkiakin, olen jo katellut ja kysellytkin kaupoista. Vaan ei ole viellä kolahtannut ja jos jää kolahtamatta niin soittelen niitä vanhoja jotka olen hyväksi todennut. Viimeeksi ostin Samuli Edelmania, kauniita, herkkiä vanhoja lauluja, jotka osasin jo valmiiks laulaa mukana, vanhasta muistista.
Nyt muuten pätee se sanonta, et "ain laulain työtäin teen....". Melkein aina soi taustalla musiikki kun maalaan ja välillä laulaa lurauttelen mukana. Tämä taiteen tekeminen on sellaista yksinäistä hommaa, haluan ehdottomasti silloin oman rauhan, ainoastaan sen musiikin hyväksyn. Lajilla ei ole väliä, koska olen musiikin suhteen kaikkiruokainen.
 Ruuasta puheen ollen, valmistan etukäteen saavillisen keittoa, joka on nopea ja helppo lämmittää, kun alkaa nälkä muistuttaa!. Alkujärjestelyt ensin, kaupassa käynti ja safkat ainakin puolivalmiiksi tehtynä. Vasta sen jälkeen otan pensselit naulasta ja alan sutia. Maalaan öljyväreillä useinmiten, tykkään vaikka kuivuminen on hitaanpaa, koska kerroksia tulee 5-8. Väriä, kuivumista, rapsuttaamista ja taas väriä. En aina tiedä etukäteen mikä on lopputulos, näin voi tehdä öljyväreillä, vaihtaa suunitelmia, keskenkaiken.
Tämä onkin yksi syy miksi muuten otan öljypohjaset esille, olen kylläkin kokeillut myös kuvataiteen tekemisseen toisiakin työtapoja, mutta mieluiten pensselillä kankaalle. Työn alla on yleensä neljä taulua, joten koko ajan on hommia, jos yks kuivuu niin toista työstän. Kesän pidin taukoa ja nyt on viimestelyt tehtävä loppuun, keväällä aloittamissani melkein valmiissa jutuissa. Muistaakseni on kissoja ja lintuja, toivottavasti mieluisia, ettei tarvi uusiks laittaa. Joskus on käynnyt niinkin että kuukauden työ on uusittu, kun lopullinen tulos ei ollutkaan mieluinen. Aika harvoin, onneksi.....
Laulan muuten omaksi ilokseni ja kait kuulijoitten kauhuksi! Tässä on se yksi syy miksi harrastan sitä oman itteni kanssa. Yhteislaulu on kivaa, mielelläni käyn semmoisia tilaisuuksia missä saa ja voi laulaa, eikä kukaan kato paheksuvasti, vaan todellinen laulun ilo on porukoissa.

ps.olen kuvataiteessa parempi kuin laulajattarena, ääntä kyllä löytyy, mutta musiikin kanssa se ei osu ihan aina puhtaasti yhteen. Tämä pikkuasia ei tosiaankaan haittaa jokapäivästä elämääni.......

perjantai 1. lokakuuta 2010

Omenainen pannari.

KUN niitä omppuja on vielläkin, niistä on ehdottomasti tehtävä lisää herkkuja!
Minä-tyttö pyöräytin pannarin, kera omenalohkojen. Nyt en sotkennut muoviputeleita keskenään, otin ja tarkistin että se oli juoksevaa rasvaa, eikä sitten sitä sinappia, niikuin tässä kerran. Vähällä piti ettei silloin käynnyt köpelösti koko oppupaistokselle jos olisin viimeistellyt sen tosiaankin sinapilla!? Laiton reippaalla kädellä niitä omenoita ja munatkaan eivät mahtuneet yhteen kouraan, tuli uunipellinen sitä lapsuusajan herkkua. Näin nykyaikaan ei  tule pannaria tehtyä kovinkaan usein. Tietysti silloin kun on nuorisojengi paikalla, vaikka tuntuu tuo aikaisillekin hyvin kelpaavan, kaikkihan ne pannarista tykkää.
TÄNÄÄN olin yksin, olen sitä muuten aika paljon, ihan omasta tahostani. Jotkut koulussa tai töissä ja mun ikäpolvi kait jo niin vanhaa ettei mikään kiinosta. Olis pitänny kokeilla sillä pannarilla ja päiväkahveilla, en vaan viittinny, liikaa vaivaa, ottaa kapula käteen ja soitella. Sitten olis pitänny tehä se tunnettu pikasiivous,  muuten osaan sen joutusasti, toteaisinkin, että melkoisella rutiinilla senkin homma sujuu. Sitä sanotaan venäläiseksi siivoukseksi, mä osaan sen koska asuin ja tein töitä siellä vuos`kaupalla... :). Siellä en kylläkään koskaa sitä nähnyt, saatikka itte ois ruukannu niin hommiani hoitaa, suomalaisittain tein tai oikeistaan omalla tyylilläni. Sitä en kylläkään tässä julkituo! Vissiin vaan tullut sanonnaksi täällä, kun on tapa ilkkua itänaapuria, koska länsinaapur vääntää aina meistä sitä vitsintynkää. Tulis niinkuin puntit tasoihin näillä jutuilla, kait.
PIHAUTIN ne sumpit ja otin melkoiset lohkot herkkua, isot kulmapalat, jotka oli kuprulla ja rapeat. Koko kakku oli pallukoilla niinkuin kuuluukin....nami-nam!  Ollaan vähän, tai aikapaljon saman näköisin, totesin, hups! Sen pannarin kaa nimittäin, kulmat kupruilla, muhkeita pallukoita sieltä sun täältä.  Onneks on viellä kaks kulmapalaa huomiselle. Toivottavasti kukaan tässä lähellä ei lue tätä, mutta jos illan mittaan soi ovikello, en avaa, se pannari on mulle, ainaskin ne kulmapalat.
TÄHÄN loppui huippukokin jutut, toistaiseksi. En malttannut olla panematta tätä kiertoon, koska se oli ihan varmasti mehevän makoisaa, suosittelen ja kokeilkaa.
ps.eihän ne missään nimessä tähän lopu, jorinat jatkuu totta kait....