Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 22. marraskuuta 2013

KAUNIS ON LUOKSESI KAIPUU.....


Pääsin ihan omana ittenäni siihen tulokseen, että eiköhän ne siivet jo ala kantaa ja pääsen lentoon! Tietysti toivon helppoa laskua ja kevyitä askeleita. Kuvan kamut ovat jo odottaneet ja ihmetelleet, että missäköhän se yksi omituinen höpöttäjä oikein luuraa kun ei ole reiluun puoleentoista vuoteen käynyt moikkaamassa!
Jokunen vuosi sitten otettiin joulukortteihin kuvia ja tässä otos niistä kuvauksista!
Nauratti kun yksi näistä mun lapsista tosissaan totesi, että eikö ne ihmiset vähän ihmetelleet kun ikäihminen poseraan tonttulakki päässä patsaitten kanssa keskellä kaupunkia ihmisvilinässä !??
Sanoin, että kyllä porukkaa seurasi ihan reippaanlaisesti, kun mua kuvattiin aika paljon ja useissa eri asennoissa.....vissiin luulivat mua oikein missiksi tai tunnetuksi tapaukseksi kun puhuttiin kaiken lisäksi vierasta kieltäkin.....niin rupesivat nekin musta kuvia ottamaan.
No eihän se arviointi niin pieleen heiltä mennytkään, mitä sitä sitten tarketamaankan olisi pitänyt ruveta, jatkoin vain vienoa hymyäni ja annoin kameroitten soida...hih...;)
Ihan vain haluan huomauttaa, että se samanen Katja kun oli Unkarissa työharkoissa, niin olipas tyttö tehnyt samoin että poserasi patsaitten kanssa, ilman tonttulakkia kylläkin!

Lähen sitten ens'viikolla Unkariin ja tulevana vuonna tuun takaisin.
En kanna mukanani mitään näppäilykoneita, koska pidän reilusti itteni irti niistä vehkeista ja teen sitten tyystin muita hommeleita.
Ihan hyvällä ja reippaalla mielellä sinne kyllä olen menossa....:D
Onhan se jossain vaiheessa katottava tykkeekö ne uuvet polovet ulkomaan matkailusta, luulisi onhan niissä vielä sitä vanhaa muistia tallessa, koska panevat mut liikkeelle.
Budapestissa on ollut pitkä kesä ja leuto syksy ja sitten nähhään mitä se talvi tuo tullessaan, joskus ollut lunta ja toisinaan sitten ei......
Varmaan äkkiseltään tuntuu oudolta jos pystyn enemmän liikkumaan siellä, kun viimeisinä vuosina siellä ollessa on ollut tapana.....kun en oikein pystynyt kykenemään!

Toivotan hyvää vuoden loppua ja Joulun rauhaa ja vielä parempaa Uutta Vuotta teille kaikille....:)


perjantai 15. marraskuuta 2013

HÄMÄRÄN HIIPPAILIJA rehellisillä retkillä.


Tämmöinen sitten kuvasta tuli, kun yöllä lähin innossani kuvaamaan kadun toisella puolella näkemääni valoteosta.
Sitäpaitsi en ole ihan varma onko tämä tarkoitettu kaikille funtsittavaksi, että mitäs tuolla oikeastaan näkyy ja jokainen saa sitten päättää mitä se tahtoo viestittää.
Minun silmissä se on onnistunut valoteos, koska valot palavat erivärisenä ison suojapeiton alla ja ainakin minä pidän sitä oikein tarkasti aseteltuna ja harkitusti tehtynä.

Vai olisikohan se vain työmaa johon on valot jätetty  muuten vain päälle ? !

Omassa mielessä ja silmissä ovat onnistuneet siinä, että näinkin voi tehdä ison talon remontin aikana. Koko Puistokoulun kenttä on täyttä sotkua ja parakkeja täynnä ja ukkeleita kipittää siellä, sinne ja tänne. Ohimennen  vain totean, että yleisesti ottaen  mua on aina mielyttäneet univormuun pukeutuneet näyttävät miehet. Eritoten komeat ammattilaiset haalareissaan.
Minne sitä silmänsä laittaa kun heitä kulkee eestaas tuossa näkösällä, ainakin minä olen heidät huomioinut......


Ei parantunut otos, vaikka kamera oli heilumatta hyppysissäni!
Jalka olisi pitänyt olla kameralle, kun pitkällä valoitusajalla yöllä kuvaa ja tietysti se parempi kamerakin olisi auttanut asiaan.
Ihmettelen etten ole mistään saanut tietoa tästä valoilmiöstä, vaikka lehdet luen ja uutiset kuuntelen mielestäni aika tarkkaan.
Jokin valon teema on tänä vuonna täällä menossa ja niitä upeita isoja juttuja on paljon joka puolella. Jopa niin paljon, että kansalaisia on ärsyttänyt kun tuntuvat kirjoittavan asiasta lehtiin ihan palstojen pituisia  joutavia jorinoita.
Puolustan valoja, koska ovat edukseen ehdottomasti öisin ja lumettomana aikana ja muutenkin ihan turvallisuuden tunnetta antamaan.


Näin oli hiljainen city, keskellä yötä, kukaan ei ihmetellyt mun omituista käytöstä ja sain rauhassa kuvata kotikatuani.


Valot napsautin olkkariin ja raotin säleverhoja yhdestä ikkunasta, että näkisin miten hyvin se loistaa ja loistihan se, kadulta katsottuna...heh-he!
Silmillä erotin hyvin soman venäläisen kattokruunun, vaan kuvassa paistaa ikkunallinen sähkövaloa neljästä lampusta, yksi niistä on semmoinen joka sammuu aina omia aikojaan ja nytkin on pimeänä.  En muuten kovinkaan usein liikuskele virttyneissä kotivetimeissa ulkosalla lenkkarien nauhat auki.
Totesin olevani ns.yöjuoksuissa, vähän kuin ennen vanhaa uutena ollessa. 
Paitsi, että silloin kyllä pukeuduin ihan asiallisesti kun oikein ulos lähdin.

Sananen talon asukkaista, meitä on saman katon alla kaikenlaista sakkia. Ainoastaan A-rappu jossa on myöskin B-luokan porukkaa. Rauhallinen talo ja jos joku liikoja innostuu, siitä kyllä huomautetaan, joskus uskovat ja toisinaan sitten ei. Omistusasuntoja, joista muutama on vuokrattu, pääasiassa opiskelijoille.

Seinänaapurin peräkammarin aikamiespoika on semmoinen erikoisempi hiippailija, minun lisäkseni. Hän lähtee joka yö jonnekin kun äiti on nukahtanut. Laittaa hiljaa oven kiinni, mutta kuuluhan se mulle koska osaan kertoakin tästä toisille!  Hän kun sellainen omituinen höpöttöjä, ajattelee ääneen, joita oikein höystää kuin mukamas miehinen mies olisi, kiroilee!
Sitten kun tulee palaa reissuiltaan, niin harjoittelee ihan normaalilla puheäänellä oven takana. että mitä sanoo äidilleen jos  sattuu heräämään  ja kyselee poikansa menoja. Äiti on jo ikäihminen ja sairas ja poikakin vissiin lähes kuuskymppinen ja myöskin jonkinlaista apua tarvitseva.
Ei osaa oikein erottaa omaa ja toisen omaa, siitä on kyllä tullut jonkinlaista haittaa talon asukkaille, minullekin jo muutaman kerran.
Vähän kyllä tuppaa säälittämään äiti ja poikakin.....ihan kavereita kyllä ollaan ja puheväleissä, niin kuin naapureiden  kuuluukin olla, tottakait!




Vähän nolohkoja yrityksiä olivat noi mun yökuvat, niin päätin laittaa lisäksi tämän  oman kuvankin, pisteeksi sen iin päälle. Taitaa sekin olla jotenkin outo.....mutta hailakkaanpi kuin edelliset.....kuvasta kyllä tunnistaa tapauksen, tästäkin huolimatta, nautitaan valosta ja lauhasta syksystä.



tiistai 5. marraskuuta 2013

KUULOPUHEETKIN PITÄISI KUULLA ja osata toistaa!


Piti olla menoja ja tuloja tälle päivälle, vaan menot peruttiin. Siksipä päätin kirjoittaa siihen liittyvästä asioista ja vähä siitä vierestäkin.
Tulot pitäisi tulla jos ei juna jätä välille tai veturit päättävätkin lakkoilla, tiedä heitänsä sitten taas, mutta tuskin ilikiävät tehä taas niin, että mummot ei pääsisi reissuun yleisillä kulkuneuvolla kun evät omista omaa menopeliä. Rahhoohan meillä olisi ostaa vaikka oma lentokone....mutta kun ollaan niin pirskatin nuukia....ei edes ajoissa perikunnalle niitä patjanalus roposia jaeta!

Kuulo kun lopetti toisesta korvasta toiminnan noin kuukausi sitten. Ihan vain omia aikojaan kun olin kotona. Tuntui kuin paksu betoniseinä olisi tullut sinne äänen vaimentimeksi.
Puhtaat oli korvat ja samalla reissulla sovittiin kuulon perusteellinen tarkistus ja jos toimenpiteitä tarvitaan, niin siitähän se kait sitten selviäisi edes jotakin! Heti klo 8.00 soittivat tänä aamuna, että  omahoitaja on sairastunut ja tutkimuksia ei voida tehdä, siirrettiin aika seuraavalle viikolle.

Kymmeniä vuosia olen kovassa mölyssä elänyt ja töitäkin samalla tehnyt, kuulossa ei ole todettu aikaisemmin mitään haittoja!?

Tässä ikivanhassa kuvassa korvat kunnossa ja niissä roikkuu Kalevalakorun korvikset. Pitäisi ottaa taas käyttöön, olen aina niistä tykännyt.
Olisihan näitä uusiakin kuvia, mutta henk.koht.syistä jotenkin en viitti niitä ihan joka kirjoituksessa laittaa näytille....heh....värittelen näitä vanhoja mustavalkokuvia!

Perinteisten aamu toimien aikana kuuntelin samalla radiota toisella korvalla.....pientä vitsintynkää yritän murjaista....kun sillä toisella korvalla en tosiaankaan kuule juuri mitään.
Puhuvat toimittajatytöt kirosanojen käytöstä, sanovat, että normaalioloissa niitä kyllä saattaa tulla heiltäkin. Etsivät niille korvike sanoja ja kyselevät ihmisiltä.....aika tyhmiä ja mitään sanomattomia tuntui olevan....esim.himmeli, sanoi  yx mies!???

Panin merkille yhden tavan tehdä korvikekiroilua, oli huomioitava väläys jota ajattelin ottaa käyttöön, muutenkin kun harrastan sananmuunoksia, ihan normaalissa keskustelussakin. Ihmettelen sitä, että aika harva osaan niitä erottaa puheissani. Ilmeestä ja silmän pilkeestä saatan huomata kun joku on sen hokannut. Hekin ovat yleensä niitä joille nämä sananmuutokset eivät ole mitään uutta asiaa ja siten useimmiten ne ohitetaan ilman mitään ylimääräistä kommenttia. Paitsi, jos on joku hyvä uusi joka ei ole kohille vielä osunut, niin sitten kysytään mistäs tämän olit kuullut, pitääpä muistaa!?

Osaan kyllä kiroilla ja aika monella kielelläkin. Yritän harkitusti niitä käyttää, mutta yhtälailla lipsahtaa minulta niin kuin toisiltakin. Lapsena, kotona meillä ei kiroiltu, että vissiin mullakin on niin käynyt, että toisilta opin...oppivainen kun olin...heh.  Näitä paskomisia, persuuksia kyllä tulee ihan normaalisti  ja jos pudotan käsistäni jotakin tms. niin silloin sanon melko varmasti, että voihan helevetin -16 ! Osaan kyllä haistattaa viimeisen päälle kun tuntuu siltä, jätkäpojan puhe kyllä toimii tarvittaessa sen ovat jotkut kuulleetkin ja panneet oikein merkille!
 Lapsien kuullen kiroilua vältän edelleenkin, vaikkakin heidän vanhemmat tuntuvat pitävän sitä normaalina puhekielenä.....että voihan, sattu-viitana  sanottiin ääniradiossakin tänään....tallensin sen heti......;//

Kyllä se juna toi mulle kortteeriin kaverin, hyvä!
Koska vaihdoin nettiyhteyden samaksi joka on puhelimessakin. Tähän asti mulla on ollut sellainen rinnakkaismokkula ja välillä on tuntunut, että saattaa jotenkin häiriköidä meitä kumpaakin.
En ruvennut edes yrittämään näitä hommia itse tekemään koska en osaa.
Pitäisi ottaa jotain pois ja sitten taas uutta takaisin sopeuttaa, vaikeita asioita minulle ovat nämä tämmöiset muutokset....onneksi saan käytännön apua oppineilta......;)



lauantai 2. marraskuuta 2013

PYHÄINPÄIVÄ 2013.



Älä pelkää
elämäsi päättymistä!
Pelkää mieluimmin sitä, 
ettei elämäsi pääse
koskaan alkamaan! 


Niin kauan kuin itkemme,
emme ole epätoivoisia!
Todellinen toivottomuus
on äänetöntä.

Näin on joku osannut ajatella ja minä olen ne pannut muistiin!

Vein jo eilen läheisten haudoille muistokynttilät.
Huomenna sitten  menen jalkapelillä tähän lähelle vanhalle hautausmaalle.
Repullinen kynttilöitä ja tulentekovehkeet taskussa.
Perinteisesti tarkistan kulkureitillä, että jos kynttilät ovat sammuneet ennen aikoja, niin annan uuden liekin.
Muutamalle haudalle lasken vielä oman tervehdykseni...... sielläkin!