Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

lauantai 17. toukokuuta 2014

SINIRINTA


Sinirinta on tämä kuvatus!

 Yhtenä aamuna lehenluku ja kahvin aikaa tuli radiosta mielenkiintoinen selvitys Sinirinnasta ja samalla muistin, että minähän maalasin semmoisen taulun nyt talvella. Enhän siinä aamun juttujen  askareissa muistiinpanoja tehnyt vaan jouduin ehtimään tietoja täältä netistä.
Linnun kauneus kiehtoi ja jostain olin kuvan saksinut muistilapukseni.

Naaraan kuviointi vaihtelee sinisen, mustan ja ruosteenpunanen rinnan yli kulkeva vyö. Laulu voimakas ja kirkas, se alkaa kuuluvalla:
zry
 tai
zri-zri-sryt !
Kiihtyen ja ryöpsähtäen nopeasti melodiseksi ja sointuvaksi lauluksi.
Osaa muuten matkia toisia lintujakin tämä
Lapin maakuntalintu!


Toinen naarastipu sitten tässä! On se vain on todettava, että kyllä se toi nuori salarakas pitää tämmöisen lähes varttia vaille kaheksankymppisen tytönhuitukan varsin somana, tämä oma mielipiteeni. Kukaan ei ole tohtinut sitä mulle suoraan sanoa!

Tällä kuvankäsittelyllä sain parit ylimääräiset leuat ja heltan jotenkin hämättyä, silmäpussit melkein häipyi, mutta kyllä sen eletyn elämän merkit uomat ja juomat on oltava ja tultava kuvassakin esille!
Aika huoleton olen aina ollut itseni suhteen koska annan toisten huolehtia niistä asioista, pääsen paljon helpommalla.....heh....
Hymyssä suin kuuntelen toisten juttuja, että jotkut jaksaa alvariinsa peilin edessä vinkua ja ihmetellä näkyviä merkkejä jo eletyistä vuosista. Kehotan kyllä aina menemään kunnon kiristykseen ja joutusaan niin se korjaantuu kyllä rahalla ja puukolla.
 Vissiin pitäs sanoa, et hyvän näköinen olet, elä suotta huoli, mutta mitä sitä päin pläsiä valehtelisin!? Muutenkin olen huono nuoleskelemaan, mutta jos tosissaan olen sitä mieltä, että on hyvin säilynyt, niin kyllä sen sanon ja mielelläni ääneen kohteelle!

En malta olla näitä meidän yhteiskuvia olla levittämättä maailmalle, siis tässä taas yksi lisää!
Se kun ei tuota kenelekkään pahaa mieltä, päinvastoin huomasin vilpitöntä hymyä ja hyväksymistä kun ihan ite kuvasin meitä....hih.....;))  

 

Gellert kylpylästä otin kuvan vähän eri suunnasta, kun olin kiipeämässä saman nimiselle kukkulalle. Kuvan isossa rakennuksessahan sitä saisi itseensä parempaan  ja tiiviimpään kuntoon ja oikein kovissa kourissa, vaan kun en oikein tykkää jos joku vieras mua kourii ja riepottaa sekä satuttaakin kaiken lisäksi.
Teen ite ne hommat, ohjeitten mukaan. Vähän laiskanpulskee kyllä olen, vaan yritän ainakin jonkin verran, ihan omaksi hyväksi.....onhan se onneksi päivä päivältä vähän helpompaa tuolla salilla  olla ja räpiköidä! Tykkään muuten siellä käydä.....:D


10 kommenttia:

  1. Se on tosi uskollinen tuo sun nuori poikaystävä . Jaksaa sua ootellasamassa paikassa vuodesta toiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta sanot Amalia, siksipä en sitä halua edes salata, toivon vain ettei kyllästyisi odottamaan, harvoin tämmönen salarakas suhde kestää näinkin kauan. Olisinhan voinut silloin talvella teidät esitellä.....mutku vähän on viel niin etten haluaisi toisille häntä jakaa, etes sen vertaa....;))

      Poista
  2. Ihana sinirinta, osaa myös laulaa..;)
    Muita vanhuuden merkkejä en niin paljon vihaa kuin harmaita hiuksia;(
    Sinulla on kestopoikaystävä siellä Budapestissä, onneksi olkoon!♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili Mummo, siksipä siellä piipahdan aina silloin tällöin....;)
      Multa kysytäänkin usein, onko"se joku" siellä, vastaan, että en kait mä siellä muuten niin paljon aikaani viettäisi....;D
      Vanhuudesta taitaa olla mulla noi suuremmat haitat noi nivelrikot, laitan kovan ruumillisen työn tiliin ja nykyään ikäni myöskin. Harmaati hiukset vähän tasoittaa tätä mun vilkautta, näin kun päältä katsotaan...toivoisin...;)

      Poista
  3. Ihana sinirinta, voin melkein kuulla sen laulavan.
    Eikä ole hassumpi tuo omakuvakaan. Noita ikääntymisen merkkejä me saamme kantaa, niitä ei ihan pois saa, en kyllä ole yrittänytkään, mitä nyt muutaman kerran on tukkaa värjätty, nyt ei enään sitäkään.
    Oikein hyvää, lämmimntä sunnuntaita.

    VastaaPoista
  4. mummeli kiitokset!
    En ole koskaa Sinirintaa nähnyt. saatikka kuulut ja monta muutakin kaunistusta on näkemättä. Olen aina linnuista kyllä tykännyt, koska niitä maalailen ja keräilinkin kaikenlaisia lintuja, nyt en ole vuosiin niitäkään ostellut....ja koitan olla ostamatta.

    Niin oli kaunis ja lämmin päivä tänään ja huomenna vieläkin kesäisempi, ihmisetkin hymyilivät auringon kanssa....ilo oli heitäkin katella tuolla kaupungilla.....:)

    VastaaPoista
  5. Kiva lintutaulu.... jos nyt suoraan sanon, on lintu vähän littasen näköinen - voi olla valokuvaus mikä latistaa.
    Meidän naamat ei latistu koskaan, aaltoa ja uomaa syntyy lisää ja tuuli heiluttelee löysempiä kohtia - vaikka hyvin olet kuvassasi niitä häivyttäny. Ja tuo sinun"salarakkaasi" ei ole paikaltaan hievahtanutkaan, just kävin asian varmistamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin ihan saman asian, vähän ku kiiltokuva ois tossa kuvassa...tarkistan asian jos taulu näyttää samalta ku tämä niin korjaan asian! Koska mun olis tarkotus noita lintutauluja viedä sinne syyskuun näyttelyyn. Vähemmällä pääsen kun maalaan taulut loppuun kunnolla, ettei tarvis ruveta uusia alusta asti sutimaan....hyvä ku sanoit!

      No. siellähän se mun muru poikien kaa noppa heittää....sekin hyvä kun käyt tarkistamassa et uskollisesti mua vartoo siellä ulkomailla......;))

      Poista
  6. Enpä ole kuullut sinirinnan laulavan, punarintoja pomppii meidänkin puutarhassa ja ne on melkoisen kesyjä lintuja.
    Hienon lintutaulun olet maalannut! Mutta osaathan sinä, monitaituri.

    Mökillä ollaan, vesi järvessä on korkealla ja taivaasta valuu lisää vettä. Onneksi välillä on pieni tauko sateessa ja aurinko ehtii pilkahtaa. Suomen kesä, sitä tämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole Sinirintaa ikänään nähnyt saatikka kuullu!
      Kirjoituksiin ja kuulopuheisiin on pakko luottaa jos meenaan jotain sellaista taltioda mistä en oo ite ihan varma......;)

      Poista