Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

RIPPIKOULULEIRI 1961.... JATKOA KAKKOS OSA !!!


Karstulan kaunis iso vanha puukirkko 1851-53 rakennettu, kellotapuli on v.1815, rippikirkkoni!


Jotenkin olen kaivannut sanontaa, että entinen rippikoulu kaverini, siksi nämä rippileirin jutut saivat alkunsa.
Päätin käydä rippikouluni maaseudulla ja leirillä joten omat lapsuuden-ja koulukamut eivät olleet siellä mukana.
Eeva oli kahden viimeisen luokan kaverini ja hankin halusi sinne leirille lähteä.

Tulosta tuli  eka postaukseni kautta ja yksi tytöistä sai tiedon blogistani ja laittoi viestin minulle luettuaan juttuni, sanoi muistavan siitä ajasta ja minutkin!
Asta oli saanut tiedon siskoltaan joka lukee kaikki blogini kirjoitukset ja muisti että hänen sisko kävi silloin rippikoulun Karstulan evankelisessa kansanopistossa!?
Tämä Liisa-sisko asuu samassa talossa kuin minä. Tunnetaan ja tiedetään toistemme asiat, menot ja tulot. Tiesin Liisan isonsiskon olemassa olon ja Asta tiesi, että joku Maija asuu myöskin samaa taloa ja likat kaveraa toisiaan.
Että sitten näin tuli yhteinen menneisyys esille ja molemmat halusimme tavata ehdottomasti. Emme olleet koskaan tavanneet vaikka Asta usein käy siskonsa luona mun alakerrassa.
Aika harva kait sitä rappukäytävässä tai kadulla kyselee tuiki tuntemattomalta, että hei ootko mun entinen rippikoulukaverini mahdollisesti !?


Kummallakaan meistä ei ollut kameraa siellä, emmekä muistaneet kuka näitä kuvia otti.
Astan albumista löytyi valokuvia joita ei ollut mulla ja tässä Eeva ja minä lettipää
 opiston rappusilla  silloin1961.


Asuimme tytöt tässä vanhassa päärakennuksessa jonka ikkunasta lähdimme tanssiretkelle tien toiselle puolelle Karstulan Suojan kesätanssi lavalle. Tietääkseni ei meitä oltu tämmösestä asiasta edes varoitettu saatikka kielletty! Mehän ei sinne asti päästy kun jouduttiin yllätetyksi!
Siitäkään en muista tarkalleen mitään, mutta jännää se tietysti oli.

Uusi matala osa oli opiston juhlasali jossa opetelteen katekismusta ja laulettiin.


Tämän kuvan tytöt Eija ja Asta olivat niitä rohkeita jotka menivät papin puheille meitä pois potkittuja tyttöjä puolustamaan ja ilmottamaan, että kaikki noin 60 koululaista sitten lopettaa myöskin ripppikoulun jos Eeva ja Maija sekä Anneli potkitaan sieltä pois kesken kaiken.
Me kolmehan emme olleet ainuita jotka sinne tanssiretkelle lähti!?
Aikamoista solidaarisuutta silloin viistoista vuotiailta.
En muuten muistanut sitäkään ketkä sinne papin puheille meni, onneksi Asta kertoi sen nyt 54-n vuoden jälkeen.


Liisa otti meistä todisteen, että olemme edelleenkin varsin kuuliaisia rippikoululaisia.

Kumpikin meistä on erittäin eläväistä ja toimivaa sorttia edelleenkin ja kypsiä aikuisia naisia, paljon  olemme saaneet aikaiseksi ja se samalla innolla alkanut elämänkoulu ei suinkaan ole lopsahtannut vaan jatkuu yhäti.
Pienet vastoinkäymiset jotka kuuluukin normaaliin elämään on mielestäni karaissut meitä, sillä oikealla tavalla joten totean tutun biisin sanoin, että elämälle kiitos!

Olimme siis Liisan luona tuolla alakerrassa ja tavattiin 54 vuoden jälkeen.
Kyseltiin puhuttiin ja muisteltiin ja  kun asumme kaiken lisäksi samassa kaupungissa niin nähdään varmasti ja oltiinhan jo vissiin useimmin nähtykin, tunnistamatta.....mutta emme vaan tienneet  sitä yhteistä tärkeätä menneisyyttä joka meitä yhdistää edelleenkin......:)





13 kommenttia:

  1. Kaunis puukirkko, voi niitä ihania muistoja.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, muistan siitä isosta kirkosta alttaritaulun joka oli kaunis ja ihmettelin sen kirkon kokoa niinkin pienessä kylässä silloin, oli tehty tuhanelle istujalle! Joskus vielä käyn sen paikan tarkistamassa.....:)

      Poista
  2. Voi ihana Maija! Ihan kuin olisin nuortunut, kun viimeinkin sai muisteloissa elää noita aikoja. Rikkaita, rakkaita muistoja. Ihana lukea näitä juttuja Sinä entinen rippikoulukaverini! Kiitos ja kiva kun olet olemassa edelleen.
    Asta

    VastaaPoista
  3. Nyt en sitten ookaan enää mikään anonyymi, kun lisäsit itteni näihin lähelläsi oleviin ihmisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Asta, tässä ittekseni päätin, että rupeet sinäkin blokkaajaksi, koska sullakin löytyy paljon asioita repusta ja koko ajan tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista! Mutta noi sun nykyiset eläkeläisen vapaa-ajan hommelit ei taida antaa sitä ylimääräistä aikaa.....mutta pääasia, että lukijaksi oikein nimellä tulit tänne!.
      Silloin kun olen paikanpäällä niin yritän viikotain päivittää edes jotakin.....reissuillani en kanna koneita mukanani koska silloin teen niitä toisia askareita......;)

      Poista
    2. Jopa mulla oli tänään tarkoitus tulla onnittelemaan ruusun kanssa sinua, mutta tämä mun arki on hiukan hankalaa ja varsinkin tänään ei hyvä päivä, mutta siitä huolimatta aurinko paistaa ja kesä tekee tuloaan. Haluaisin tavata Sinut pian kun viimeksi jäi kuitenkin asioita punnitsematta. Eiköhän se aika kuitenkin lähiaikoina löydy.

      Poista
    3. Kiirettä pukkaa, muka mullakin, etten kerkiä eds niitä vvatimattomia kotihommia tehdä....;)

      Poista
  4. Hyvät ystävysuheet on teillä säilyneet, se on arvokasta että omistaa ystävän. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, aika pitkä aika meni kunnes tavattiin Astan kanssa uudestaan 54v. nythän sitä sitten oikein osaakin arvostaa tässä iässä, johdatusta tämäkin! On minulla vielä muutama lapsuuden kaverikin, joitten kanssa olen koko ikäni ollut tekemisessä, vaikka välimatkat ovat olleet tuhansia kilometriä!

      Toivon sinne Ruotsiin hyvää ja lämmintä kevattä teille kaikille, siellähän se onkin jo pitemallaää.....:)

      Poista
  5. Hienoa että entisiä kavereita löytyy noin pitkän ajan takaa, ja että hän tunnistaa sinut ja sinä hänet;))
    Tosi upeaa solidaarisuutta nuorilta tytöiltä, esimerkiksi otettavia olette!
    Hyvää ja aurinkoista Vappua sinulle, Maikku ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöset yllätys tapaamiset ovat oikeastaan mykyään se elämän suola, kyllä se jotain uutta saa aikaseksi !
      Aurinko paistoi nyt aattona, vaan kyllähän se tuuli muistutti, että kesään on viellä pitkä matka, kiitos Aili ja aurinkoa toivotan sinne huomiselle .....:)

      Poista
  6. Vaha rippikoulukaveri - tosi mukava asia. Miehillä on se 'armeijakaveri' rippikoulun lisäksi ja kaikilla vielä ne koulu- ja työkaveritkin. Omat rippikoulu- ja muut koulukaverit ovat vielä kadoksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuhiljaa niitä tuntuu löytyvän tämän somen mukana!
      Viimeisin oli työkaverini ja tyttöystäväni tasan 50v.takaa, ennenkuin muutin ulkomaille, olemme tavaneet sattumoisin näiden vuosien aikana, joten tuntuma on pysynyt! Viimeinen viesti oli ikävämpi, koska nämä sairaudet koettelee meitä kaikkia ikääntyessä, mutta tassäkin tapauksessa se lähentääkin meitä.....:)

      Poista