Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

PIETARI minun silmin!



Me Suomen Kansalainen Maija Mirjami I
 ja taustani turvaa Venäjän viimeiset keisarit Nikolai ja hänen isänsä Aleksanteri......

Laiva jossa nämä neljä tapasivat toisensa taas monen vuoden jälkeen on nimeltään
Prinsessa Maria....


.....potretti myös hänestä, huomasin että tykkäsi tämä kaunis Mariakin koruista, niin kuin minäkin.....tarkistin ne, lähes nenä kiinni kuvassa.....ja niin ovat ajat muuttuneet, ettei kukaan tullut minua hihasta riuhtomaan pois, vaan sain rauhassa nauttia tästä komeasta taulusta...siis, jopa lähes nuuskimalla......


Menen suoraan Pietari Paavalin linnoitukseen, joka on sitä vanhinta nykyistä Pietaria.
Osasin kyllä varautua hyvillä kulkuvälineillä näihin mukulakivi aukioiden ja katujen päälyksiin, panemalla järkevät kengät jalkaani. Ihan huvikseni en kyllä halunnut siellä köpötellä, koska huomasin roikkuvani aina läheiseni hihoissa ja sillä hidastin toisten menoa.
Ihan omasta tahosta jäin tämän roskiksen viereen istumaan ja siihen olikin varattu rivikaupalla penkkejä meille tarvitsijoille!


Jonotus oli entisellään, vaan lähes kaikki olivat nykyään uteliaita turistia! Olin 25-v.sitten kirkossa käynyt ja tuskin oli sisällys muuttunut....peräkammari oli suljettu jonne olisin halunnut päästä näiden viimeisten Romanovin muistoa kunnioittamaan....osasin kyllä tässä ulkona huilipenkilläkin sen tehdä omana tykönäni ja hiljennyin siellä!


Tarkistin kellosta ajan, 11.50 näyttivät rannekeeni viisarit..... koska oma porukkani sanottiin siellä viipyvän reilut puolisen tuntia, etten vain heitä olisi siellä hukannut ja jäänyt sitten oman onneni ojaan yli viiden miljoonan ihmisen kaupunkiin...... 

En muistanut, että tasan kello 12.00 pamahtaa ja kovaan, useampi tykki laukaistaan, jotka tärisyttää kivistä aukiota myöten pehmeisiin takamuksiini ja lähes pompautti tämäkin tytön asentoon seisomaan! Luulin, että puolikuuro korvanikin aukesi kuulevaksi ja odotin ihmeen tapahtuneen, sen hiljentymisen jälkeen jolloin muistelin Keisariperheen karmeaa kohtaloa....

Sen puolenpäivän pamaukset kuului aikoinani kotiini asti, joten tajusin mistä oli kyse, kaikkihan ihmiset eivät siitä kyllä tienneet mitään, vaan ihmettelivät, että mistäs oikein on kyse!?
Sitten alkoi upea kirkon kellojen soitto, ei kaikki yhtä aikaan vaan yksi kerrallaan, toinen yhtyi toiseen ja voimistui kauniisti pitkäksi soitoksi.

Tämä talo on Pietari Suuren venevaja, hänen veneelle vasiten tehty, siis hän säilytti siellä venettään tottakai !??


En käynyt ikkunan takana tarkistamassa sitä asiaa, ovi oli suljettu!


Katolla olevalla patsaalla on mela kaverina ja muuten mela on Pietarin tunnus nykyäänkin.

Jatkan minun lenskini muistelua uusissa jaksoissa.....koska tämä kaupunki on täynnä historian havinaa joka askeleella, jota ei voi olla huomaamatta.....

Pikakäynti laivalla  oli mitä mainioin reissu, kaksi yötä laivalla herkkupöytien äärellä hyvässä hoidossa ja lisäksi koko päivä siinä välissä tutustuminen Pietarin upeaan kaupunkiin sai suunittelemaan uutta pidempää matkaa ja sitten se hoituu junalla......


10 kommenttia:

  1. Kiitos Maikku Pietarin tunnelmista ja hienoista kuvista. On se vaan upea kaupunki.

    Jatkoa odotellen ja hyvää heinäkuun jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Minttuli muistelinkin, että meillä oli tämä yhteinen kiinostus Pietariin ja Romanovien sukuun! Ajattelin lukea uudestaan mun paksun kirjan Romanoveista, ennen seuraavaa reissua.....milloin se lieneenkään!? Kiitos.....:)

    VastaaPoista
  3. Komea ja tunnelmallisen retken Pietariin olet tehnyt Maikku! Melkein tuli ikävä sinne..:)
    Jään odottelemaan upeita postauksiasi. Kaunista ja hyvää heinäkuuta sinulle! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienin varauksinhan sinne lähdin, Pietarissa kun tarvitaan ne kunnon jalat, pärjäsin kun oli auto koko päivän mukana. Siinä kaupungissa ei mielenkiito lopu, joten kyllä sen uuden reissun sinne teen.....muutama asia jäi tarkistamatta kun ei sitä aikaa ollut...kiitos Aili Mummo.....:)

      Poista
  4. Hienot kuvat mukavine kertomuksineen. Kiva näitä on tutkia kun ei tuolla ole koskaan päässyt käymään. Jopas on ollut pamaukset keskipäivällä, varmasti siinä säikähtää kun ei tiedä niitä odottaa :) Jatkokertomuksetkin luen kunhan niitä ilmestyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän hassulta tuntuu kirjoittaa paikasta jossa olin vain yhden päivän, mutta jokainen joka sielä on käynyt hämmentyy kaikesta mitä ympärillä taphatuu ja näkee! En ottanut kuvia niistä tavanomaisista paikoista saatikka käynyt niissä mihin normaalisti vieraat viedään......;)

      Poista
  5. Mukava postaus Pietarista. Siellä on nähtävää ja koettavaa. En ole käynyt Pietari Paavalin linnoituksella enkä kirkossa, vain Iisakin kirkossa ja Verikirkossa. Ja tietysti kävellyt kengän pohjat puhki Talvipalatsissa. Jotenkin sinne aina haluaa uudestaan ja häikäistyy siitä loistosta - ja kuitenkin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo oli muuten turistia siellä ihan hirveesti ja kaiken maalaisia....suomalaisia en nähnyt/kuulut yhtäkään! No olihan meitä silloin 70-80 luvulla ääntä pitämässä vähän liikaakin, laivassakin olimme nyt vähemistönä. Nykyisin matkat ovat kalliinpia ja trokaaminen ei lyö siellä enään leiville!? Montu auki kattelin ja kuuntelin kaikki uutta ja siistiä ja ihmiset ystävällisiä ja kielitaitoisia......;)

      Poista
  6. Pietarin matka kokonaisuudessaan oli hieno ja mieleenpainuva kokemus. Matkalla varmistui se, että uudelleen on mentävä ja vähän pitemmäksi aikaa. Pietari-Paavalin katedraaliin jonotuskin sujui helposti ja meni sukkelaan kun pääsyliput oli hankittu ennakolta ja opas kertoi historiasta koko ajan - upea oli katedraali sisältä ja hyvin pääsi näkemään kaiken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joutusaan se jono edisty kun seurasin ulkopuolella, mutta tauko oli mulle paikoillaan ja teki hyvää! Silla aikaa seurasin ihmisiä ja olihan niitä ja aina tuli portista uusia ryhmiä ja toisia poistu....mutta uusi reissu tehdään Pietariin, ehdottomasti....:)

      Poista