Tältä näyttää nämä minun linnut!
Tämä oli yksin ja ihmetteli harmaalla peltikatolla maailman menoa, jäin oikein vasiten seuraamaan sen oloa. Vähän ajan päästä katolle laskeutui kolme samanlaista tipua, kuvittelin heidän olevan sisaruksia.....mutta jostain syystä eivät edes huomioineet toisiaan!?
Hetken ne kolme tarkastelivat koko tämän välikaton ja tämä yksinäinen oli koko ajan samassa paikassa ja vain tuijotti.
Ajattekin, että olkoonpa ja poistuin partsilta ja jätin oven rakosilleen...lämmin kesäpäivä kun oli.
Jatkoin omia askareitani, kunnes kaunis linnun laulu sai minut pysähtymään ja palasin tarkkailu paikalleni!
Siellä se vaatimattoman näköinen lintuseni lauloi, oli varmaan tarkkaan miettinyt sen, että kyllä minä sinulle utelias mymmeli näytän kuka minä oikeastaan olen.
Vähän jäin kyllä miettimään sitä, että miten voi näin harmaalla pikkuisella linnulla olla niin kaunis lauluääni......minä, aika paljon kookkaampi harmaa laulaisin mielelläni koko kansalle, mutta se ääni ei ihan ole sen oman innostuksen kanssa siinä oikeassa balanssissa....;)
Reilun kuukauden päästä tallennin nämä kuvat!
En oikein osannut päättää tykönäni kummassa näissä kuvissa on yleisö ja tai sitten onkohan lieneen paikan päällä harjoituksissa iso kuoro ja katsomossa vain muutama asian tuntija jotka sitten ne arvostelua antavat!???
Se toinen mieleeni tullut vaihtoehto olisi, että pieni porukka lauloi harjoituksissaaa omalla äänellään ja näihin harkkohin pääsivät eläkeläiset, opiskelijat ja työttömät ilmaiseksi kuuntelemaan!
Meillä täällä Jyväskylässä muuten pääsi....ainakin jossain vaiheessa......kaupungin orkesterin harkkoihin lapset kuuntelemaan oikein paikan päälle. Oli tosi mukava ja mielenkiintoinen juttu silloin kuvineen ja kirjoituksineen ko.asiasta KSML-sa.
Oikeaan kohteeseen olivat panostaneet nämä soittajat ja päättäjät!
Silloin aikoinaan kun itse olin tyttönen niin sain olla näissä orkesterin harkoissa isän kanssa. Hän kun oli lähes joka ilta työpäivän pääteeksi lähdössä joko harkkoihin tai sitten oikein soittamaan.
Konserteissa oltiin aina koko perhe kuuntelemassa.
Senkin muistan hänen joskus sanoneen kotona, että lopettaa koko soittamisen......tähän äiti vastasi, etteihän se tule toimimaan koska soitto on kuulunut aina isän elämään.
Muistan sen hyvin kun soitti viimeisen kerran.
Kannoin isän pasuunan kotelossa Sädesairaalaan jossa hän ehti potilaana ollessaan niiden kolmen kuukauden aikana järjestämään muutamia konserteja ja soitti itsekkin joka kerran, voimiensa mukaan.
Jatkoi siellä soittamista pianolla päivittäin siihen viimeisen pilkkuun asti......:)
Ihanasti kirjoitit linnusta. "Pikku lintu riemuissaan lauleleepi onnea....." tuli mieleen tämä laulu,
VastaaPoistaIhanat muistot isästäsi kirjoitit.
Musiikki on minullekin ollut koko elämäni tärkeää, en soita mutta laulan.
Kaikkea hyvää sinulle Maikku
Kiitos Sylvi! Isäni muuten aloitti siellä sairaalassa aina aamunsa pianon soiton samalla kappaleella jonka varmasti tunnet "Kristallivirta"! Tarina kertoi, että hän huomasi kun joku laitto aina sen sairaalan soittohuoneen oven rakosilleen ja kuunteli ulkopuolella.Isäni kehoitti tulemaan sisään....viimein tuli seisomaan pianon viereen ja aloitti laulamaan soiton mukana....alkuperäisellä kielellä siis venäjäksi! Tämä toistui päivittäin ja en tiedä kumpi sen lopetti ensin......!?? Kaunis tositarina....:)
Poista