Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 17. toukokuuta 2013

KOIRUUTTA KERRAKSEEN !


Tällä kertaa oli uusi näkymä mun kyökin ikkunasta!

 Kuulin jo jotain erilaista ääntä ulkoa, kunnes Pirkko sanoi, että koira kävelee katolla!
 Sitä ennen oli tulipaloauton hälytys päällä ja tuntui, että ihan kohille  se pysähtyikin. Sisko oli reilun viikon mun avustajana täällä, joten pääsi joustavammin ikkunasta ikkunaan, minä kun en sattuneesta syystä liiku kovinkaan joutusasti saatikka nopeasti.
Ihan hyvä apu oli hän, tässä mun jokapäiväsessä kyttäämisessä...heh...!!

Kohta rupesi vastapäisten talojen ikkunat täyttymään toisistakin uteliaista 
kansalaisista. Puistikossakin oli porukkaa kameroineen jopa lehdistöstä.....



Naapuri talon tuuletuspartsille tuli komeita virkapukusia pelastuksen ammattilaisia. Sieltä ne sitten hyppäsivät kovin kevyen joustavasti katolle.
Tämä välikatto, jota sanon itse lipaksi, yhdistää nämä 42-44 talot toisiinsa. Lipan alapuolella on yksi  kerros asuntoja ja lisäksi katutasossa ovat liikehuoneistot. Tämä lippa on erinomainen vaimentaja liikenteen äänien suhteen,meille jotka asumme ylemmissä kerrokseissa.
Nämä kaksi miestä olivat sitten niitä koiran kesyttäjiä. Rauhallisesti toimivat ajan kanssa, koira vaan ei uskaltanut tulla poikiin tutustumaan. Jos minulle olisivat  niin kauniilla äänellä kohdistaneet puheensa olisin varmasti alta aikayksikön käynyt kohden, korvat luimussa ja nöyränä. Kiepsahtanut samantien turvalliseen syliin.
Tottakait koira oli arka ja varuillaan, tilanne kun oli outo, jopa meille kaikille!
Kysyivät tunnenko koiraa, vieras koira se oli ja varsin hämmenyksessä. Kylässä vissiin oli ja yksin jätetty ikkunasta tai partsilta sinne katolle tupsahtanut. Ei ollut mitenkään loukaantunut ja ääntäkään ei päästänyt reppana!

Ei auttanut poikien maanittelu tähän koiraan.
Kysäsin, auttaisiko makkaran palanen siihen? Sanovat jos sulta sellaista löytyy, niin varmasti auttaa. Tiesin, että meillä oli nakkeja! Sitten luovun yhdestä hyvästä nakista, tämän koiran hyväksi.
Tepsihän se melko piankin.
Koiralla ei ollut pantaa ja pojat taluttivat tällä keppihihnalla mopen sinne partsille päin jossa odotti lisää avustajia Ensin ei millään olisi halunnut mennä, sitten olikin rauhallisesti ja turvallisesti tulipalomiehen sylissä.


Lähdimme Pirkon kaa ulos ja siellä kadulla se odotti meitä kahden
 pelastajansa kanssa! Näytti jo komealta ja rauhalliselta, vissiin sen turvan  vaistosi!
Virkavalta kiitti avusta  ja sanoivat että nyt alkoi sen omistajan etsiminen!
Ilmoittivat tiedoitusvälineissä koirasta ja uskoivat, että omistaja kyllä löytyy pian....:)

Oli jo ilmoitus netissä ja Keskisuomalaisen sivuilla kuvineen kaikkineen.

Vähän jäi se vaivaamaan, kun en omin silmin nähnyt saiko koira sen lihasen nakin vai nappasko tulipalo/pelastuspalvelun ammattilainen siitä puolinkaan omaan suuhunsa!?
Yöunia en sen asian puolesta menettänyt, pääasiahan se oli, että nakki toimi nk.tarkoituskin oli.

Jotenkin se kattokoira vaikutti niiltä ulkomaan  tuonilta joita näkee isoissa porukoissa siellä kaduilla ja kujilla. Varsin monirotuinen, mutta terveen ja vanteran oloinen oli tämä tapaus!

17 kommenttia:

  1. Kaikkea sitä voikin sattua, koira katolla ei nyt ihan ole jokapäiväinen juttu. Mutta kyllä se nakki meni hyvään tarkoitukseen ja varmaan sai sen kokonaan tai tiedä häntä vaikka sittenkin olisi pistänyt pelastaja puolikkaan omaan suuhunsa.

    Toivottavasti koiruus pääsee omaan kotiinsa takaisin, jos vaikka sitä olisi jo kaivattukkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän meillä ydinkeskustassa noi koirien ulkoilupaikat kortilla ovat....mutta peltikatto ei ole mikään häävi paikka!
      Onneksi oli aamupäivä ettei katto ollut polttavan kuuma.

      Olen jatkanut tarkkailua, mutta koirulia en ole kadulla tai pihassa omistajaansa ulkoiluttavan....:)

      Poista
  2. Muutama päivä aikaisemminkin (illansuussa) kuulin jotain outoja ääni talon "lipan" paikkeilla - semmosia tumpsahduksia peltikatolla. Mitään en ikkunasta nähnyt ja äänet loppuivat. Näin jälkeenpäin tuli mieleen, jospa jotain tupsahti ikkunasta ulos.

    Asunto on hyvin hiljainen (tiiviit tuplaikkunat), ei kuulu autojen äänet - paitsi hälytysäänet. Nukkumapaikkani siellä on kadun puolen kulmahuoneessa, mikä voisi olla se äänekkäin paikka. Ääni kuuluu talon sisällä - tuuletuskanavista ja rappukäytävästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun sä lähit, niin nyt joudun yksin tarkkailemaan...nooo-o tässäpähan kunto senkuin nousee, kunhan muistan kaiken rauhallisesti tehdä...;D
      Muistan toki, muistuttaa kyllä heti jos se unohtuu!

      Poista
  3. Ei kai se koira vaan meinannut tehdä itsaria?
    Tämä oli vitsi, sorry!
    Mukavaa ja kaunista helluntaita eli viikonloppua.<33333

    VastaaPoista
  4. No kaikea sitä sattuu.Hyvää viikonloppua ja heleätä Helluntaita ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva tulit silla aikaa kun vastailin Ailin kirjoituksiin ja sillä tämä järjestys hyppii!

      Kiitos ja nyt rupesi aurinkokin pilkistää, mutta sen verran lätkähullu olen että siiryn kahvikupposen kanssa TV-n eteen jännittämään....;)

      Poista
  5. No, mistäs sen ois tienny, olihan se kyllä vähän rauhaton ja kurkki raystään reunalla....ja kun viellä huoltajat olivat hyläneet vieraaseen paikkaan.
    Säälitti koko tapaus, onneks tuli ammattiauttajat rahoittamaan paikan päälle ja minä raaskin luopua yhdestä nakista....;)

    Kiitos Aili-mummo, taitaa olla täysin heilaton helluntai tämmöselle ikäätyvälle neitoselle....joten huoleton helmikuu on varmasti taattu...;D

    VastaaPoista
  6. Hyvä, koiruli pelastui, eikä sen tarvinnut yrittää hypätä tielle. Onhan paljon kivempaa "matkustaa" alas komeen pelastusmiehen sylkyssä. Ties vaikka koira uusii temppunsa :) Toivotaan, jotta koiruli löytää oman perheensä, tai omistajansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole näkynyt tätä koiraa, tarkkailen! Vietiiköhän se koira putkaan kun "maijan"vieressä oli poikien kaa!?? Hyvä paikka sekin, eläinrakkaita(....ja ihmis-)kun ovat tunnetusti nämä perlastajat...;)

      Poista
  7. Kiitos minunkin puolestani, kun avustit koiran pelastamisessa. Voi ressua!

    Mutta sun elämä on kyllä värilästä :) Aina sattuu ja tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna!

      Tämä mun korteeri on aika hyvä paikka tämmöselle joutilaalle kyttääjä mummelille! Tämäkin viikonloppu olisi täynnä hyviä tapahtumia, pitäis vain noita jalkoja käyttää pitempään kävelyyn ja se ei viellä oikein suju. Yritystä kyllä on, mutta kun ei sais liikoja yrittää...kostautuu, totesin sen taas...;/

      Poista
    2. Hiljaa hyvä tulee. Mutta on kyllä mukava, että on tapahtumia. Sijaintisi on ihan verraton.

      Poista
  8. Jopas tosiaan oli koiruutta kerrakseen. Hyvä sentään että koira pääsi ehjänä alas ja auttavaisia ihmisiä ympärillä, sekä nakki :) Siellä Rhodoksella muuten näytti olevan että koira päästetään katolle "ulkoilemaan"... oli siinä ihmettelemistä kun ensimmäisen kerran huomasin, sitten näkyi toinenkin, joten kait se yleistä siellä oli, erittäin kummallista kylläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän jäi vaivaamaan kun ei tiedä kenen koira se oli! Vaikka pelastusmiehet sanoivat että pian kyllä löytyy omistajat, kun julkisesti ilmoitetaan....;)

      Poista
  9. Kaikkea sitä koiruleillekin voi tapahtua. Onneksi kaikki loppui hyvin ja koira saatiin turvallisesti alas. Toivottavasti myös omistajat löytyivät.
    Siinä sinulle oli luonto-ohjelmaa ihan livenä ja olit avustajana kera nakin. Saattaahan olla, että pelastusmiehistö ihan hitusen nakista nappasi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäs jo pikkuhiljaa tota reviiriä lisätä kun tuolla kävelykadulla tapahtuisi lisää...
      Menisinkin, mutku toi oikea jalka ei oiken ota kaikkia käskyä vastaan, huilin kotona tän päivän, jo yrittäisin vaikka huomenna.....;/

      Poista