Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

HEINÄKUUN TOINEN PÄIVÄ on tänään!



Päädyin pyhänä telkkarin ääreen koska jo alkuillasta tuli elokuva Kilimanjaron lumet (USA 1952) ja siinä oli liuta nimekkäitä vanhoja staroja, Gregory Peck, Ava Garner, Susan Hayward ja Hildegard Kneff.
Käsikirjoitus oli Hemingway, tämän tunnetun Nobelistin, jonka ongelmat olivat viina ja naiset! Varsinaisen yleinen tauti maailmassa.....;/
Jotenkin tuntui siltä että filmi oli kovastikin hänen omasta elämästä! Silmissäni on aina tämä harmaa    isopartainen pöhettynyt ukkeli.....tarkistinkin nuoruuden kuvat jotka oli otettu ennen lopullista tuhon tietä hänestä! Sieltä löytyikin varsinainen komistus jonka osa oli kuin valettu Gregorille.
Ernesti käytti omankäden oikeutta omassa elämässä, joka sitten loppuikin laukaukseen!

En ole muistaakseni koskaan Hilden elokuvia nähnyt, musiikkia kylläkin kuunnellut ja hänen kirjoittamat kirjat lukenut, hän oli varsin lahjakas ja tuottelias saksalainen artisti.
Tapasimme aikoinaan 1965-68 useimman kerran joten olimme siis oikein hyvän päivän tutut Saksassa olon aikanani....;)
Taaskin tietysti työni puolesta. Hänellä oli tapana asua hotellissa jossa olin töissä ja aina samassa huoneistossa.

Kaivoin kuvia esille ja samallahan ne muistotkin tuli.
Hotellissa asui säänöllisen epäsäänöllisesti paljon tunnettuja ihmisiä ja yleensä heillä oli sitten vaki piika talon puolesta, kun tuntuivat sitä tarvitsevan. Vaikkakin aika monella oli oma palvelusväki matkassa mukana. Minä olin Hilden ja muutaman toisenkin mieleen joten mikäs siinä, uskoisin, että Suomalaisuus oli se yksi pointti!
Hän oli Diiva, niinkuin kuuluikin, mutta ei minulle. Tiesiväthän hekin ettei kantsi menettää  jo oppinutta luotettavaa sisäpiikaa. Mun ei tarvinnut siivota siellä, mutta paikan päällä oltava huoneessa kun kerroshoitaja tuli niihin hommiin. Montakaan asia en muista hänestä, koska ei ollut mikään pahansuopa ihminen.
Kerran korjasin käsipelillä, siis neulalla ja langalla hänen iltapukuaan....onnistuneesti! Onneksi olin nähnyt ja kokeillut  kotona miten  ompelu ja korjaus toimii. Nuorihan olin silloin, alaikäisenä kun Saksaan silloin menin, neljä vuotta olin tällä reissulla. Alle kaksikymppisenä osasin jo toimia aika järkevästi. Hoidin tämänkin työpaikan itse, varmistin paperille jotta asunto, ruoka ja palkkaus oli jo etukäteen hoidettu kuntoon. 
Huoltajalta vaadittiin kirjallinen lupaus kun alaikäinen lähti ulkomaille töihin, sain sekin kun keskustelimme asioista kotona ja luottamus pelasi puolin ja toisin.


Viihdyin siellä koska työpaikka oli siitä parhaasta päästä. Kuva otettu Wiesbadenissa, kaunis kylpyläkaupunki lähellä Frankfurtia.

Mulla on haaveena, että kävisin tarkistamassa ne työ-ja asuinpaikat ulkomailla joissa olin 1965-1991! Haaveethan olen kyllä yleensä aina toteuttanutkin.....;D 
Nyt kun olen eläkkeellä on aikaa olisi, vaan nyt on se yksi mutta......;/
Kunhan noi kulkupelit tulisi siihen kuntoon, että kestävät reissaamisen, niin sitten. Siskon kaa ollaan sitä jo monta kertaa suunniteltu. Eurooppa ja Venäjä olisi listalle ensin, Amerika ei oikein kiinnosta mua koska oli siellä oikeastaan vain läpikulku matkalla, halusin vain silloin aikoinaan  nähdä ja todeta sekin paikka.
Totta puhuakseni olihan mulla silloin tosi pätevä syy Amerikoihinkin menoon, tai oikeastaan niitä oli kaksikin!

Vettä satanut koko päivän, kastelin itseni ulkona meno-ja tulomatkalla. Sontikka oli repussa, olisin kait sitä voinut käyttää, koska liikuin yhdellä kepillä. Liekö sitten nuukuuttani sitä säästelin!?
Täällä keskustassa on hyvä kävellä kun ostoskeskuksesta toiseen voi siirtyä melko kuivana, säällä kuin säällä.

Aurinkoa ja vettä tarvitaan jotta satoa tulisi ja mansikat olisivat maukaita. Kävelykadulla kulkee pari kaunista tyttöä kärryjen kanssa ja myyvät mansikoita, ostan aina rasian tai pari, säävaraus on kylläkin otettava huomioon.....;)

14 kommenttia:

  1. Hyvää nimipäivää ♥

    Olipa taas mielenkiintoisia muisteluita, monipuolista ja rikasta on työelämässäsi ollutkin:)

    Täällä pilvet väistyivät tuulen myötä ja aurinko paistaa, toivottavasti myöskin siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli, aika monta ämmällä alkavaa nimeä on tänään! Etin pakkasesta pullaa ja vieten sitten nimppareita oman itteni kanssa...;)

      Onneksi on joitakin dokumentteja, muuten sitä unehtaa kaikki mukavat asiat! Löysin samalla toisiakin valokuvia, joista sitten joskus juttuja lisää.

      Tuntuu kelit olevan tosi vaihtelevaa, ajattelin istua hetken partsilla auringossa, vaan kun sinne pääsin alkoi sade!

      Poista
  2. Voi tavaton, olin jo melkein unohtanut tuon tuttavuutesi.Kävin siellä minäkin - siinä samassa hienossa Wiesbadenin hotellissa - saman luottosiskoni Maijan hoteissa olin monta kertaa. Sain asua ja syödäkin siellä, kaikki talon piikkiin (johdon luvalla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aika varma, että muistutat mua mun ompeluista...koska aina jouduitte korjailemaan mun tekosia! Haluja oli mutta taitoa piti viellä oppia paljonkin!

      Muistelen, että sain itsekin yöpyä siellä ilmaiseksi kun olin menossa Itävaltaan töihin, mistäs mulla olisi ollut rahaa niihin huoneisiin siellä!?? Pokkesin silloin entisiä työkamuja tervehtimään puolen vuoden päästä....;)

      Poista
  3. Hyvää nimipäivää,ompa mielenkiintoita luettavaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Ritva, olisi ollut hyvä syy tehdä mansikkakakku...no eiköhän sen voi korvata milloin vain tulevina päivinä....;D

      Poista
  4. Mukavaa nimpparia>!

    Oli ihana lukea tuostakin muistostasi, kerro lisää! niitä on niin mukava lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset mummeli!

      Mietinkin, että pitäisköhän ruveta nimppari kahvit juomaa porukoissa ja oikein kotona....vähän liian harvakseen tulee tavattuja tuttuja!? Tämä vanha tapa kyläillä pitäs kait virittää uudestaan käyntiin....:)

      Poista
  5. Onnellista nimipäivää, Maija!♥

    Kiva lukea näistä hienoista tuttavuuksistasi;)))
    Olet paljon nähnyt ja kokenut!

    Kaunista ja leppeää heinäkuun viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili-mummo!

      Mieluimmin sitä kertoo ja lukee näistä mukavista ja erikoisista muistosta!

      Paljon kurjuutta ja erittäin ikäviä sekä koskettavia asioitakin kyllä on tapahtunut näitten elettyen vuosien aikoina....olipa kotimaassa tai ulkomailla!?
      Niitä kyllä en pysty koskaan unohtamaan....onneksi itse säästyin mutta vierestä kun vietiin, mitä mitenkin ja minne sattuu!
      Näiltä jutuilta säästän itseäni ja samalla toisia joten jätän ne muistelut pois....;/

      Poista
  6. Nimpparionnittelut parin päivän myöhäisinä, vaan eikös parempi myöhään kuin ei silloinkaan, hih. Minä hattarapää.

    Kyllä sinun elämääsi on monta tapahtumaa mahtunut. Kaikkia kuuluisuuksia myöten. Totta, että kaikki ei kultaa mikä kiiltää, mutta kivoja muistoja jäänyt.

    Edellisessä postauksessasi näytti jo siltä, että eteenpäin on elävän mieli ja askel vähin erin reipastuu. Hyvä sinä. Toipumista edelleen, pian jo otat juoksuaskeleita tarvittaessa. Vaikka mihinkäs tässä nyt kiire on!
    Kesäisiä terkkuja!

    VastaaPoista
  7. Kiitokset Anja!

    Pakko on köyhän ja yksinäisen yritettävä ihan itte! Mitä toi Pirkko käy tarkistamassa että eteneekö eli ei.....:D
    Piti liukuportaatkin opetella uudestaan käyttämään, osaan jo...;)

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoista luettavaa tämäkin. Toivottavasti sielläkin on jo kuivempi keli ollut, vaikka vaihtelevaa on nyt heinäkuussa täälläkin, väliin sataa ja onneksi on sitten hellepäiviäkin. Hyvältä kuulostaa kuntoutuminen, joten ennen pitkää voitte sitä reissuakin alkaa suunnittelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelit sen kuin vain paranee....tämä kone vain tuntuu ilmoittavan ja useimman päivän aikana, ettei internetti onnistu....missä lie vika, koneessa vai käyttäjässä!?

      Lähen sille jokapäiväselle lenkilleni ja istahan johonkin ja seuraan tätä kesäkadun vilinää.....;D

      Poista