Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

RIPPIKOULULEIRI VUONNA 1961


Vanhoja valokuvia uudestaan kuvasin!

Jyväskylän torilla kulutimme aikaa ja vartuimme Karstulaan menevää linja-autoa, silloin oli linjuriasema heti torin laidalla.
Me, Eevan kanssa olimme menossa rippikoululeirille Karstulan Evankeliseen Kansanopistoon vuosi oli 1961.
Sen aikainen muoti tulee hyvin kuvassa esille, Eevalla kaponen hame ja korkea tupeeraus tukassa, olimme luokkakavereita.
Kulutin muutaman "hollanikas" parin niinä aikoina. Pirkon mokkasiinien tarinaa en muista, olivat erikoiset ja sain niitä lainata joskus.
Meillä Pirkon kanssa oli paljon vaateitta samalla mallilla tehty, mutta erivärisiä. Minun mekkoni oli vihreen voittoisin raidoin ja siskoni erivärisiä ruskeita raitoja, asut oli Pirkko ommellut. Kankaasta muistan, että se oli  vähän hienompaa puuvillakangasta, koska tuntui iholla mukavan pehmoiselta.

Omasta kaulariipuksesta en saa selvää joten en muista sitä lainkaan. Tein muuten jo silloin korutkin itse!
Enpä osannut silloin kuvan otto aikaa edes arvuutella, että joskus asuisin tässä kauppatorin tuntumassa.

Rippikoulun aika oli ikimuistoinen! Lapsille olen siitä ajasta tohtinut kertoa vasta sitten, kun olivat sen rippikoulunsa kunnialla suorittaneet läpi.
Rippipappini oli varsin erikoinen, joten näin jälkeen päin ajatellen, että en olisi yhtään ihmetellyt jos rippikoulu aikani olisi pyyhkinyt  sen lapsuuden uskoni tyystin pois!?
Jonka olin saanut jo mummolta perintönä, osasi hyvin meille lapsille sen esimerkillään näyttää. 
Koti tietysti ja pyhäkoulut, seurakunnan kerhoihin ja partioon kuulumiset antoi kasvavalle lapselle hyvän opin tulevalle elämälle.
Sitähän tämä pappismies ei saanut aikaseksi suuntaan tai toiseen, vaan oikeastaan uskoni on vain vahvistunut vuosien myötä omaan hyvään suuntaan.


Todistusten jakamisessa oli häntä pakko kätellä, mutta aika kaukaa kurotin kättäni ja varmasti katoin silmiin! 
Ei hän väkivaltainen ollut vaan omalaatuinen muuten vaan.
Käski valehdella kotiväelle, jota meillä kotona ei ollut koskaan tarve tehdä. Edelleenkin muistan se mitä isä aina sanoi meille lapsille, ettei niin pahaa asia voi tapahtua, ettei sitä voisi kotona kertoa ja keskustella! 
Enhän minä osannut selvää asiaa olla kertomatta, kun kirjoitin kirjeitä kotiin sieltä leiriltä. Eihän se mitään ennen kuulumatonta ollut mitä tein siellä toisten kanssa, mutta rangastuksen saimme me kaupunkilaistytöt Eeva ja minä, sekä Anneli joka oli yksin Viitasaarelta.
Tien toisella puolella oli Karstulan Suoja niminen tanssilava ja me sitten porukalla päätettiin lähteä tanssimaan kun musiikkikin kuuluin kansanopistolle asti. Ikkunan kautta kiipesimme ulos ja jäätiin siitä reissusta kiinni......
Tästä teosta ja  sen seurauksista ei saanut siis kertoa kotona!?

Muistan miten vaivaantunut isä oli kun pappi tuli juttusille ja hymyili, kehui ja kiitti....

Minä sain asiallisen rannekellon rippilahjaksi, tapa oli sellainen meillä, niin saivat aikoinaan veli ja siskonikin.
Rippiasu oli luononvalkoinen, hame oikein viimeistä muotia, vekattu teryleeni kaupasta ostettu. Jakkukin oli ihan ompelijalla teetetty, asia joka meidän perheessä ei ollut tapana, koska kaikki tehtiin itse!
Vissiin sillä sain kun olin se kuopus ja jakkupuvulle oli jälkeenkin päin käyttöä parempana asuna. Eka korkokengätkin sain siihen rippiasuuni.

Meidät kolme tyttöä erotettiin rippikoulusta kesken kaiken!
Vähän noloahan se oli, mutta epäoikeuden mukaista, koska meitä oli sillä tanssireisulla monta muutakin ripalaista. Sitä paitsi emmehän me ulkopaikkakuntalaiset edes tienneet koko tanssilavasta mitään, vaan lähiseutulaiset sen kyllä tiesivät. 
Siitähän se suunnittelu alkoikin ja vissiin se nykyinen käytäntö päti jo silloinkin, että porukassa tyhmyys tiivistyy.......

Olimme yhteistyö henkisiä jo silloinkin ja leiriläiset menivät meidän taakse ja ilmoittivat papille, että koko leiriläisten porukka lähtee sitten kerralla jos meidän tyttöjen rangaistus pannaan käytäntöön!
Sitähän ei voinut tehdä kun leiriläisissä oli tunnettujen perheitten lapsia.....niin rangaistus peruttiin!

.....sain kuin saikin avioliito luvan, joka on vieläkin käyttämättä......;)

13 kommenttia:

  1. Tosi hauska postaus, siinä kuvassahan tytöt niin pontevina seisovat bussia odotellen ja ripari sinänsä varmasti ikimuistoinen. Todella hieno näyttö leiriläisten yhteishengestä, että asettuivat tukemaan teitä ulos heitettäviä. Monia muistoja omastakin riparista toi postauksesi mieleen. Oi niitä aikoja...... ja silloin minäkin olin siellä lähimaisemissa Hirvasella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan ainut leiri jossa jotain tapahtui, vissiin johtui siitä kun olin jo rippikoulu iässä.....sitä muka jo jotain tajuu !? Olin ahkera leiriläinen lapsena, kesässä useimmissakin leiripaikoissa ja viihdyin siellä, koskaan en ole ollut sellainen ikävöivä, edes ihan pikkuisenakaan.
      Muuten tanssitiin me siellä opistollakin, pappi kun lähti autolla jonnekin niin mentiin juhlasaliin ja yksi tyttö joka oli jo silloin taitava muusikko, aloitti pienolla soittamaan ja lauloi vähän niitä renkutuksia. Vuoron perään joku pävysti ikkunasta, että osasimme ajoissa lopettaa. Tästä tytöstä tulikin tunnettu iskelmä laulaja jonka hitti oli biisi joka kertoi ruusuista, myöhemmin vaihto alaa mutta musiikki kyllä kulki saaraajankin matkassa! Olemme tavaneet muutamia kertoja jälkeenpäinkin.....:)

      Poista
  2. Kivoja muistoja rippileiristä, minä kävin rippikoulun iltaisin.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän suurin osa sen iltaisin kävikin. Nykyisin tuntuu olevan sekä-että ja jopa ulkomaille lähtevät sinne rippikoululeirille, yhden tiiän ja tykkäsi kovasti.
      Oli se ja vielläkin aika tärkee asia suorittaa se rippikoulu, koska se porukan henki ja yhteisyys tekee hyvää kaikille......:)

      Poista
  3. Rippikoulut käytiin aikoinaan, minä vanhassa pappilassa Jkln kaupungissa. Muistan hyvin sun seikkailusi maaseudulla, ei siitä harmia tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sunkin rippiajan ja siksi odotinkin sitä omaakin innolla!
      En muuten ole sen jälkeen Karstulassa käynyt, olisi kiva käydä tarkistamassa ne paikat, senkin muistan missä oli se 100 km merkki kivitolpassa, se oli se matkan pituus Jklä-Karstula.
      Eihän siitä harmia tullut kenelekkään mun seikkailusta ja mukavaa aikaa se oli kaiken puolin.....mutta siitä papista en osaa vielläkään oikein hyvää ajatella. Onneksi sen jälkeen olen tutustunut moneen kirkonisiin ja nykyisiin naispappehinkin.....:)

      Poista
  4. Onpa mukavaa lukea muisteluitasi riparileiriltä, samoihin aikoihin itsekin suoritin sen rippikoulun, leirillä minäkin. Siltä ajalta itselleni jäi mukavat muistot seurakuntamme kesäkodista, olin siellä muuten myöhemmin töissäkin yhtenä suvena,

    Ja tuo muoti ja tupeeratut hiukset, oi niitä aikoja,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä mun tyttöystävällä oli aika erikoinen rippiasu, hihaton mekko, kaula-aukolla, pliseerattu ylhäältä alas ja vyö, aika korkeat piikkarit ja pitkät valkoiset ohkasesta nahasta hanskat ja jonkilainen pussukkakin kuului siihen. Hyvin kaunis kokonaisuus, mutta ei oikein siihen aikaan ollut niitä yleisiä asuja, näihin tilaisuuksiin!?

      Poista
  5. Maija hei! Me ollaan varmaankin oltu samalla rippileirillä. Muistanet Eija Muhosen nyk. Merilä, iskelmälaulaja joka teki tunnetuksi laulun "En luvannut ruusutarhaa". Muistelen, että ko.riparilla oli kaksi tyttöä Jyväskylästä ja taisivat olla Eeva ja Maija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asta hyvä, kerkesin jo vastata kertaaleen ja yks-kaks meidän kommentitkin oli vetästy pois.
      Harmittelin jos hävitin sinut saman tien kun nyt yli 50-vuoden päästä taas tavattiin, mutta onneksi kommentisi tulikin takaisin silla aikaa kun jo suljin koneeni. Olikin pitkä päivitys ja päätin tarkistaa viellä blogini,

      Onko sinulla oma blogi? Haluaisin niin mielelläni jatkaa keskustelua, olen facessa ja sieltähän löytyy se suljettu viesti osasto !? Sähköpostini "nurminen.maija630@gmail.com" tai "nurminen.maija@yahoo.com".
      Toivon,että palataan, koska nämä minun vanhat rippikoulukaveri ovat tosiaankin teillä tietämättömillä, otin valokuvat esille, mutta en osannut tunnistaa sinua niistä ja nimiäkään ei ole kirjoitettu niihin, terveisin.....;)

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Aina niitä muistoja jää, nuorena varsinkin!
    Meillä ei taidettu vielä siihen aikaan pitää rippileirejä!!

    Hyvää viikkoa sinulle! ♥♥

    VastaaPoista
  8. Aili Mummo en muista, että oliko mun kavereissa ollut ketään muita joka olisi ollut siihen aikaan rippikoululeirillä!
    Sitäkään en muista mistä sain tietää tästä leiristä. Voi olla, että yksi syy oli se, koska opiskelin iltaisin ja päivät olin töissä, sekin oli yksi mun omista valinnoistani ja kesti kaksi vuotta!
    Kiitos ja samoin hyvää loppuviikkoa toivotan.....:)

    VastaaPoista