MUSTIKKA - PÖPERÖ, HERKKUJEN HERKKU !

Oikein ettimällä etin tätä

 taulua  kansioistani, ei vaan löytynyt. Nimenomaan siksi kun en ollutkaan sitä kuvannut, tällä ihmeellisellä digi kameralla. Eilen sitten korjasin tämänkin asian ja samalla napsyttelin talteen muitakin askareitteni.

Sanon näitä kukkia vanhanaikasiksi, koska mummonkin pihassa oli jo niitä......ja jatkan tällä vanhanaikaisella perinteisellä linjalla.

Syötävät kuvat otin jo tuoreena!

Tiedän, että aika moni meistä tuntee nämä aineet mistä tehdään sitä lapsuuden herkkua...

Äitini tekemälle pikkuliinalle katoin tarveaineet, vanhoilla vehkeillä, koska perityt jutut pitää olla käytössä, ainakin näin valokuvissa.

Hyvät ihmiset toivat ämpärillisen puhtaita, isoja, maukkaita mustikoita, josta vielläkin näin yleisesti kiitän ja se kiitolliuus jatkuu joka kerran kun syön näitä makoisia marjoja. Keltaisia sieniä, puhtaita kantarelliä oli myös  iso annos mukana, niitä en edes kerinnyt kuvata, kun pannulle panin, melkein samantien kun hellan lähelle pääsin.

Jos ovikello olisi pirahtanut, niin en olisi edes tarkistanut kuka siellä oli, koska nämä sienet oli silloin vain minulle tarkoitettu, en olisi päästännyt toisia osalliseksi tähän kulinaariseen nautintoon. Itsekkäästi nautin niistä myös seuraavina päivinä, omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni....

Toisenkin kuvan näppäsin, koska se mustikkapöperö oli mulle harvinaista herkkua!

Tässä tämmönen kattaus, voip lisatä talkkunaa ja makeeta tarvittaessa, jos on ne paremmat pippalot niin kermaa se on oltava, kun ei ole enään sitä lehmänmaitoa saatavilla, mummolassahan sitä oli!

Tuukki pöydällle on minun tekemä, tuunattu vanhalle perintölakanalle, siihen paksumpiin päihin tein kangaspainatuksen, omasta päästäni, niinkuin muutenkin ruukkaan ne hommat hoitaa. Se linnunpönttö on viellä tekemättä...hih...!  Kanttinauhalle koristelin ja reunat kanttasin. Tarkoitus oli ensin tulla keittiön verhokappoja, mutta en muista mikä tökki, joten niistä tulikin pöytäliinja, ihan kaunista näinkin!?
Aika usein aloitan jotain suunitella ja oiken tekemäänkin, tulos onkin aivan toista, tähän asti se ei ole minua viellä haitannut, koska jonkinlainen päätös siintä on jossain vaiheessa kumminkin  tullut.....tai sitten ei!

Käytän laseja muihinkin tarkoituksiin, enkä vain ryyppäämisen. Salaateihin ja jälkiruokiin oivallinen kattaus, jos menaa vähän  hienostella, kuvan jutut  on Venäläistä kristallia, viini-ja snapsi(serry)lasit, samoin lusikat sieltä. Viiskytluvun kermakko ja sokerikko lapsuudesta, käytössä nykyäänkin. Katelautanen kirparilta, sain halvalla, olivat tummuneet ja likaisia, putsasin ne käyttäkuntoon, kaikki neljä kappaletta.

Että tämmösta, toivon edeleenkin, jotta perinteet kunniaan ja kiertoon, niitä on on jaettava ja mikäs olisi sen parempi kuin tämä blokkaus......;)

ps. pyydän, tässä samalla, että kertokaa jos teillä on jotain muita nimiä tälle mustikka mössölle.

OOOOO

ps.unehin, yks asia piti tähän samaan laittaa mukaan, että tässä pikku vinkki!

Kun menet sinne marjametsään, niin eväät on oltava matkassa, taukoja on pakko pitää ja ihailla saalista. Eikä ne eväät saa olla painavia, ota astia josta on kiva syödä, lisäksi sokeria ja talkkunaa valmiiksi sekoitettuna matkaan mukaan.. Haarukka millä tilsit, lusikalla lentelee ympäriinsä, ei niitä muovipeliä, menee palasiksi mössön mukaan, siis kunnon metalli haarukka. Voit huilitessa istua kannolla ja nauttia niitä marjoja, lisukkeiden kera...ah-oih-voih! Puolukatkin kävis, muuta ne pakkasen panemat ois parempia niissä koska muuten aina tulee joku raaka marja mukaan kun ovat rypäässä....;)

OOOOO

KAKSIKYMMENTÄ VUOTTA SITTEN......

Jospa sanasen laittaisin tapahtumista kakskytvuotta sitten, koska olin oikeestaan aitiopaikalla  paikalla, silloisessa NL-sa, historiallisessa  Leningradissa!

Sillä kyllähän  sielläkin vapistiin, vaikakin hallintokaupungissa ne tusinan verran vanhoja juoppoja, kännipäissään päättivat tehdä vallankaapauksen. Joka päättyi ymmärettävistä syistä kolmessa päivässä nolosti. Saivat kylläkin hyvälle alulle suuren ja uskomattoman muutoksen suuressa-mahtavassa-neuvostoliitossa!

Jokaisella meillä on oma vakaumuksensa, joten jätän sen ruotimisen toisille!

ooooo

Heti aamusta olo oli outo työpaikalla, toverit kyllä tulivat töihin normaalisti ja kaikki olivat hiiren hiljaa ja miettiväisiä! Tähän kyllä käy se toteamus silmät suurena ja suu pyöreenä, kukaan ei tiennyt mistään mitään.

Ohjeita emme saaneet mistään joten päätimme autokuskin kanssa lähtee kaupungille, auto oli muuten normaalin näköinen virka-ajopeli. Joka kylläkin oli erikoisvarustettu, pansarilasit ja muut tarvittavat....

Neljän miljoonan asukkaan Lenski oli uskomattoman outo, ei ihmisiä kaduilla, kulkuneuvot missä lie.

Tehtiin se yleisilmäys ja ajettiin takas verstaalle ja odotettiin ohjeita.

Viimein tihkui pientä tietoa jota kukaan ei tajunut, työantaja pyysi pysymään sisätiloissa. Onneks kerittiin heittää se kaupunkikieros.

Tulis taas paksun kirjan verran faktaa, joten jätän sen tähän.

ooooo

Harvoin tunnen pelkoa, muutä tässä tilanteessa olo tais olla just sellainen. Kävimme illalla kieloista huolimatta tarkistamassa paikkoja. Iisakin kirkon ja Astorian aukiolle oli kerääntynyt kansaa ja esteitä rakennettiin, telaketuajoneuvot ruoduissa.  Samoin erittäin totiset nuoret asevelvolliset käyskentelivät paikanpäällä.Tupakit suunpielessä, kädet taskuissa ja kalasnikovit olalla!? Me kaikki olimme, kaikesta asioista tietämättömiä!!!  Eremitaasin torilla samoin oli jo kansaa kerääntynyt, josta tämä Venäläisen taiteilijan upea maalaus on tallennettu, se on nykyään makkarin seinällä.

Tämän taulun tekoa seurasin viikkoja, paikan päällä ja sanoin taiteilijalle ostavani sen kun valmistuu aikanaan!

Kumpikin taulu sisältää veristä historiaa, sananmukaisesti. Kirkko tunnetaan myös nimellä kirkko veren päällä ja Eremitaasin aukio on myös  verinen tori.

Punainen väri on aina ollut perinteinen sen maan historiassa, senhän me kaikki olemme todenneet!

ooooo

Kaikesta huolimatta olen ollut kokemuksista otettu, jonka sain ollessani kahden ison valtion porukoissa, pienenä Suomalaisena ja kotimaatani SUOMEA aina  arvostaen.... 

ooooo

MIETISKELIN MAAILMAN MENOA !

Semmonen ajatus on tässä hiipinyt mieleeni, että jospa keskusteltas enenmän tässä blogissa !? Tottakait pieninkin huomaavaisuus ja kommentti on minulle suuri ilo, ja ymmärän sen, että aika moni on myös kiireinen. Omat asiat vien sen ylimääräisen ajan, niin hän se ensitilassa pitääkin olla, mutta....

Kun olen senkin pannut merkille miten loistavia sanaseppoja olette, todella nautinnollista tekstiä tulee joka suunalta, otan sen ilolla vastaan. Savolaista sananrieskoo pitää antaa tulla ulos, onneks sitä tuleekin! Omat bloginne antaa sen jo ymmärtää, sekä mielenkiintoiset kommentit.

Olen  useinmankin kerran jo aloittanut keskustelua toisen sivulla, mutta pyyhkäissyt sen pois. Ajattelin, että jospa niin ei kuulukkaan tehdä, jos vaikka blogikaveri ei sallikkaan sitä, koska sivu on hänen!??

Selailin, ihan summa-mutikassa oman mielenkiinon pohjalla toisiakin sivuja. Löysin paljon hyviä, asiallisia, hauskoja ja tosi mielenkiintoisia kannanottoja. Eihän niitä tarvi aina tehdä niin, siis otta kantaa ja oikein viellä tosissaan, mutta kun ja jos tuntuu siltä, niin anna palaa. Minun sivuilla saa ottaa nimenomaan osaa myös toistenkin jo kirjoittamaan mielipiteeseen. Kun joku on laittannut jotain sinuakin kiinostavaa, niin kirjoita takas sana, virke, sananlasku, runo, miete tai vaikkapa se tuttu hymiö, joka kertoo jo paljon!

Miksi ei voisi kysyä reilusti, että tietääkö joku.....mistä sen ostit....oletko käynyt siellä....miten sen teit....!? ...minäkin olen ollut siellä.....miten sen oikein löytäisin.....jne.jne.

Me, jotka olemme  näitä pitemmän kommetien kirjoittaja, niin jatketaan samaan malliin ja laitetaan jutut kiertoon niinkuin  on tapana jo ollutkin!

Olenhan minäkin tietysti, vähän se minä itse. ;) Enhän olisi omaa blogia muuten aloittanutkaan! Tämän pito kylläkin todistaa sen meistä, että olemme avoimia, hyvän itsetunnon omaavia erinlaisia persoonia.... ja taivahan tosi on tämäkin asia! Paninpahan tän oikein mustaa valkoiselle niille jotka eivät viellä sitä ole tieneet, aavistelleet kylläkin.

Tällä en missään nimessä kalastele lisää blogikamuja, koska haluan pitää jokinlaista ylläpitoa nykyisiin (tuleviinkin) ehdottomasti. No, joku tietysti ihmettelee, miks toi oikein vaahtoo!? Siks kun tämä viihdyttää minua. Sosiaalinen elämä ja harrastukset meillä blogaajilla toimii loistavalla tolallaan ja suurella ilolla, senhän annamme vapaaehtoisesti tiedoksi, mitä erinlaisimpia asioita tulee ilmi.

Laitamme itsemme jopa joskus hieman, tohtisko sanoa kyseenalaiseksi....;)

Olen ylpeä ja vastaanottava teistä blokkaajat ja mikään ei estä jatkamasta tätä valitsemaamme tietä, joskus enenmän sit taas vähemmän, sekä katkotkin ovat tarpeellisia!

Tämän tässä heitin ilmaan, ihan vain pelkällä äkkinäisellä hokasulla ja siintä tulevalla rykäsyllä...

Kunhan lomat on ohi ja vieraat kestitetty, marjat kerätty, säilötty.....perunat pantu seipäille ja traktori poikinut. Sadetta saatu tarpeeksi joka on tehnyt hyvää naapurin kuiville heinille ja minun kuivalle kasvimaalleni. Sitten onkin enenmän sitä omaa aikaa ja kirjoitellaan, luetaan ja kommentoidaan oikein koko porukalla! Vakaumustaan ei pidä muuttaa missään nimessä, siis sitä tuttua tapaa, mitä olemme ruukannut käyttämään. Minä kylläkin saatan kokeilla sitä jonkun sivuilla, olen muuten vähän arasti yrittänytkin ottaen noin-vain-vihkaan osaa keskusteluun.

Kesä antaa kevyen mielen, vaikkakin paino nousee, tästäkin huolimatta lähden nuuskimaan torille, mansikoita, poistaa nestettä persiljan kanssa, vaniljajäätelö kruunaa  nautinnon, jätän se persilja pois siintä jätskistä ja nauti se vasta vaikka huomenna, keiton tai salaatin kanssa.....miksipä ei koristeeksi leivän päälle!

....että tämmösen reseptin laitto tämä huippu keittiömestari, silkasta elonsa ilosta...;D

MINÄ KIRJOITIN TOTUUKSIA MINUSTA !

Enhän mä sitä leivosta  osannut siirtää tänne, niin kaappasin sen toisaalta! Muuten aika herkullisen näköinen, vai mitä siihen sanot, vähän niiku suklaasydän, eikä niin vähääkään!

NENUNEN kun laitto mulle muutaman kysymyksen, olivat naurettavan helppoja...heh-heh....mutta annas olla kun piti ruveta vastaamaan, ni...huh-huh!?

OOOOO

1. LEMPIVÄRISI ?

- Ei mulla voi olla lempiväriä, kun työkseni niitä käytän, tykkään väreistä. Luoja kun laitto mut tummahip(p)iäiseksi sinisilmäksi, niin kaikki passaa ja olen tyytyväinen! Vaateet, huusholli ja koko pakkaus on iloisen kirjavaa, siis emännän mallin mukaan....jos oikein etin, niin sininen.

2. MIELIRUOKASI ?

-Voi eiiiiiii!! Olen ammatti-ihminen tällä alalla ja mulla kun ei voi olla mieliruokaa, se kun olisi haitannut mun kulinaarista työtäni..höh!? Pakko vain lisätä, että kaikki menee alas mitä eteeni saan, näin tässä nyt ollaan puhtaan lautasen kanssa..... Nyt eläke-mummona tykkään muuten kaikesta yksinkertaisista suomalaisista ruuista...mami...sienikastike ja keit.perut, silakkalaatikko, puurot jne.

3. PAIKKA JOSSA HALUAISIT KÄYDÄ?

-Tässä se viimenen vitsi, kun olen kiertänyt muutakin, eikä vaan tahkoo....nähnyt muutakin, eikä vain nälkää....ylittänyt muitakin rajoja, eikä vain kengän rajoja! Sanoppas se nyt!?

Tärkein tällä hetkellä, halusin pikapuoliin käydä tätini-91v.luona Vilppulassa, hän asuu yksin kaunista omakotitaloa ja on esikuvani!

ps.jos noi nivelrikot polvissa ei haittais niin paljoo ku haittaa nyt, nii se  olisi kiinanmuuri, jossa en ole käynny, ni sinne sit, taittaa näillä peleillä jäädä käymättä, kait!

OOOOO

Äkkinäinen joka mua ei tunne, sylkäisisi ja toteaisi jotta, jopas uhoo, en uhoo, paljon on tehty ja nähty. Vapaaehtoisesti valitsin elämäntapani ja olen tyytyväinen ollut ja onnistuin siinä, vaikkakin ennenaikojaan jouduinkin sairaseläkeelle!

Selvennän tässä vähän mun kiertolaiseloani. Ensinäkin se taitaa olla sukuvika, siis perinnöllinen, ilolla olen ottannut perinnön vastaan ja rikastuttanut sitä omalla osallani!

Supistan sen mahollisemman lyhyeen sepustukseen.

Kauhasta se alkoi kaalisopan keittämämin jo vajaamittasena oli oma pikkukattila hellalla, äiti neuvoi ja ohjasi. Koska opinnot ei ollut mun juttu, niin valitsin toisen tien, sanakirja taskuun ja maailmalle työn- ja kielten oppiin paikan päälle. Reitti kulki Saksa-Itävalta-Italia- Suomi-Amerika-Suomi-NL/Venäjä, takas suomeen! Siis kansakoulun pohjalla kansainväliseksi keittiöpääliköksi, näin tein ulkomailla ja suomessa olin salin puolella hovimestarina ja hotelin.vast.ot. virkailijana.

Siivosin ja tiskasinkin siinä välillä.

 Koko ajan harrastuksena oli tämä taide ja  muut käden työt. Eläkeelle jäin JKLn kaupungin terveyskeskuksen sairaalan askarteluohjaajan hommeleista, joten sain unelman, että harrastuksesta tein loppuajan ammatin. Koulutin kyllä ahkerasti itseäni  erinlaisilla kurseilla, jotta kummakin ammatin sormituntuma ei ehtynyt.....

Kolmenkymmenen vuoden työn tuloksella sain sen minkä olin suunitellut, hyvän käytännön kielitaidon useamassakin kielessä ja USAn Ulkoministeriön palkkani maksajaksi.  Siintä oli hyvä lopettaa ja aloitaa Suomessa vapaaehtoistyöt, joka jatkuu edelleenkin!

Viimeiset kolmetoista vuotta olen Jyväskylä- Budapest väliä reissannut.  Työ rajoitti sitä välillä, vaan nykyisinhän voin siellä pitempääkin olla.

Että tämä tästä, jotta kyllä sillä kuuluisalla Suomalaisella sisulla pärjää ja onnistuu missä mualman kolkassa vuan, rippi-ja kansakoulun läpikäyneenäkin, uimakoulussakin olen ollut, muuta en saannut maisterin papereita!

Hyvän itsetunnon, luovan hulluuden ja järkevällä pelisilmän käytöllä, sen täten todistan...;)



Tämä HASSU HANURIN SOITTAJA  jonka maalasin Unkarissa, voisi kait jotekin kuvata minua!

ONNEA TEILLE JA MEILLE KAIKILLE SAMALLA KÄDEN OJENUKSELLA!

Tässä kukkaset, jotka on maalannut tauluksi, tätini Eila, täytti muuten 91v....taulu on olohuoneeni seinällä!

Horoskoopin olen jo esitellyt aijemmin, mutta kun teitä on niin paljon niin tulkoonsa uudestaan  tämä oman maalaukseni kera kukkasien, onnea, terveyttä toivotan....

Tämä kuva esittää 10.08 syntynyttä leijonaa, joka sai nimekseen Pirkko Kaarina ja on minua 1v.6kk.20pv. vanhempi siskoseni!

Kuten huomasitte, niin huoltaa ja hoitaa mua edelleenkin erittäin hyvin, josta olen kiitollinen. Aloitti ison-siskon hommat kuulemma heti, kun kotiuduin äidin matkassa laitokselta. Vaikka eipä ollut kovinkaa isonen itekään, vaan tiesi mitä piti tehdä huutavalle pikku-siskolle. Hauskoja juttuja kertoivat vanhemmat näistä alkuvuosista. Muuten oli pikkuisena Pirkko kuvan näköinen tyttönen, isot ruskeat manteli-silmät, suorat tummat kulmakarvat ja samoin muuten vahva tukka! Totinen ja tarmokas oli hän, minä  kuulemma jonkin verran vilkkaampi.....

Olemme aina tulleet hyvin toimeen keskenämme, vaikkakin tuhansia kilometriä on välilämme ollut useinkin. Amerikoissa ja Saksassa asuimme jonkin aikaa  samanaikasesti, vaikkakin eri kaupungeissa. Maailman maat ja kilometrit lähensivät vain meitä, niinkuin koko perhettämme, koska silloin huomaa sen toisen tärkeyden ja tarpeelisuuden!

ps. jos ja kun suoraan sanon, niin jopas oli outoa olla ilman tätä vempelettä. Tässähän se oli, mutta mokkula verstaalla, joten kattelin kaihoisasti sitä joka päivä ja jonkinlainen ikäväkin tuli. Kaihosin päästä edes koskettamaan näitä mustia nappuloita....älytöntä, mutta näin se vain oli.

Ilmoittivat Gigantista, et pötkylän voi noutaa, hain sen tänään! Onneksi huolto meni viellä takaukseen ja sain uuden vastaavan. Pyysin poikaa päivittää sen,  sillä uudella mokiksella, oli läppäri matkassa, hän oli ystävällinen ja se toimi siellä..... mutta annas olla ku päästiin toi muutama sata metriä kotiin!?

Minä toimistoani pystyttää entiselle tutulle paikalle keittiön pöydälle ja hommiin.

Eipäs pelittänytkään, ja taas siskolle soittamaan, yritin ja yritin hänen ohjauksen mukaan....ei vaan onnistunut. Sano, että kait son päiväseltään lähettävä junalla tänne/sinne....hih...Espoosta Jyväskylään! Tämmönen sisko mulla on, edelleenkin!

Siintä vissin, taas uudestaan koksaamaan piti alkaman, konetta ensin jäähyttelin ja tein niin kun olen nähnyt viisaanpien tekevän, puhaltelevat pölyjä reijistä ja tikkulosta pois ja hellästi sormilla hipasevat.

Onnistuin, miten lie  ja kirjoitan nyt, ilmoitin Pirkolle, ettei huoli junaan nousta....luen kertaaleen sepustuksen läpi ja laitan sen maailmalle, kirjoittamisiin ystävät ja onnea kaikille...;D

Maikun taiteen alkutapialeita.

Pentti veli kannustaa, Maija vielä miettii vuonna 1956.

Ei Maija noin kirjoita mitä otsikko näyttää, hän kirjoittaisi omana itsenään ja sanoisi että "taiteeni alkutaipaleita". Asialla on taas luottohenkilö Pirkko, koska se Maijan mokkula on edelleen huollossa. ODOTELLAAN - odotellaan - ratkaisun on tapahduttava pian, tai sitten vaihdetaan koko systeemi tai voidaan vaikka suuttuakin!!!!

Odotellessa voin kertoa hieman Maijan taiteilusta pikkulikkana. Ylhäällä kuvassa näkyy taiteilijan alku (10 v) tukijansa, Pentti (18 v) veljen kanssa. Kovin on Maija vielä mietteliään näköinen, pohtinee kait tulevan piirroksen aihetta tyhjä lehtiö edessään. Taiteilu sujui koulutytöltä jo hyvin, ainakin Kyprämäen kansakouluun arkistoitiin useita hänen piirustuksiaan, vai olivatkohan akvarelleja, enpä tiedä.

Oikeanpuoleisessa kuvassa kynä heiluu jo. Todennäkisesti isä on kuvannut Maijan samana vuonna, 1956 syksymmällä, kun on jo villatakki päällä.

Ajankohtaista:
 Kuvataideseura KIRJO ry:n 40 -vuotisnäyttely on vielä esillä Jyväskylän kaupinginkirjastossa, se suljetaan lauantaina 13. elokuuta. Maijan teoksia on esillä 3 kappaletta, ihan kiva.

Maikku tauolla - netti poikki.

Jyväskylän kauppakadun kaunista kukkakoristelua, Juhannuksen aikaan 2011.

Nyt sitten on käynyt niin, että Maikun nettiyhteys on poikki. Mokkula tökki ja tökki aikansa, sitten lopetti tykkänään. Nyt juttu on selvittelyvaiheessa ja odotellaan mitä tuleman pitää.

Odotellessa Maijan paluuta blogin pitoon, voisitte kuunnlle komeaa laulua. Maijan valinta on:

Veeti Kallio - Myrskyluodon Maija

Omasta päästäni, ajatuksestani lisäsin tähän pari kuvaa Maijan lempparipaikoista Jyväskylässä. Yläkuvan alareunassa olevilla penkeillä (kaiteitten vieressä tai Kauppakadun varressa) voi Maikun bongata kauniina päivinä istuskelemassa, samoin alakuvassa oleva kauppatori on hyvä bongauspaikka - milloin sattuu. 

Olen se Maikun luottohenkilö Pirkko sisko ja taas kotona Suomessa.

Jyväskylän toritunnelmaa tämän vuoden Juhannuksena -  ei ollut kovin lämmintä.