Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

maanantai 15. lokakuuta 2012

SALATUT ELÄMÄT .



 Suomalaiseksi katsoen tiedän olevani aika avoin ihminen, itseironia on ollut aina osa minua! Vaikkakin olen visusti pitänyt piilossa sen ihan yksityiselämäni, jo eletyn.....sekä nykyisenkin, vaikka tänään elostani ei juuri suurempia asioita ole muuten kerrottavaksikaan! Melko tasapaksua, jospa lisäisin kummiskin ettei nyt  ihan sitä samaa pötkyy, lähinnä berliinin makkaraa jos vertaus sallitaan!?
Päätinkin avautua, koska se tuntuu olevan aika näkyvä ja kuuluva tapa tällä hetkellä tuolla mediassa! Jospa vähän sitten  avautuisin, puhuisin suoraan salailematta....;)

Vanhoja valokuvia selasin, jotta löytäisin kuvia tauluistani jotka ovat jo jossain. Kaikki kuvat oli huonoja ja epäselviä. Sain pienellä käsittelyllä ne toimivaksi ja oikeastaan aika hyviksikin. Näissä kahdessa taulussa oli maalaustyyli valmiiksi rosoinen, tarkoituksella. Märkää öljyväriä olin kevyesti painellut  hyvin imeytyvällä sanomalehden sivuilla. Silloin saa sen vähän vanhahtavan tuntuisen jutun aikaseksi. Se kyllä on toistettava useimmankin kerran, siis maalattava ja kuivattava. Loppujen lopuksi se tarkoitettu lopullinen tulos kyllä löytyy!
Takeruin kahteen maalaukseeni joista muuten tykkäsin ja totesin  onnistuneeksi,  raamituskin oli erittäin näyttävä ja tauluihin sopiva. Vaan kun suoristin otoksen, siis täällä netissä, niin koko kehys  meni vituralleen ihan hölmösti. Rakensin ne sitten kokonaan uudestaan, huomasin onnistuneeni ja tässä sitten on tulos. Tämän tein tällä Picasa3 ohjeilla, hyvä ja mielenkiintoin asia se on, vissiin aika yksinkertainen lukutaitoiselle. Mulle se tuotti aika pitkään tavaamista, ennenkuin sen tajusin!


Nämä kaksi taulua valitsi omakseen entinen kihlattuni, muutama vuosi sitten. Olisin lahjoittanut, mutta halusi ehdottomasti ostaa ne, hyväksyin koska tiesin ettei siinä viimeiset eurot  häneltä menneet.
Hänen tyttärensä oli luonani koulun lomilla, koska maalasimme yhdessä. Lahjakas tyttö, paljon parempi kuin minä olen edes koskaan ollut. Hyvä piirtäjä ja halusi oppia öljyväri maalauksen salat myöskin. Älykkäiden vanhempien ainut lapsi johon sitten tarttui kummaltakin ne parhaat geenit!
Olemme aina viihtyneet yhdessä, myöskin tyttären äiti piipahtaa täällä luonani  kun työmatkoilla joutuu tännepäin tulemaan! Asumme eri kaupungeissa mutta tapailemme toisiamme, milloin missäkin useimmiten joissakin perhejuhlissa.

X-sulhaseni vaan tulla tupsahti seitkytluvulla pääsiäisen aikoihin meille sormuksen kanssa! Olin silloin Suomessa käymässä ja tapasimme aina näillä reissuilla. Minullahan oli jo oma valittu elämäni silloin jonka lähipiiri tiesi ja hänkin! Se kun ei suuremmin poikaa haitannut kun oli jo asia päättänyt, että minusta sen muijansa(Maijansa) ottaa......;)
Eihän minä siihen ollut varautunut, hän oli kyllä siitä asiasta jo sukulaisilleenkin  ilmoittanut. Minullekin, mutta kovin tosissaan siihen en suhtautunut, vaikka tiesinkin kenties joskus näin käyvän.
Sormuksen otin ja sanoin, että katotaan kun tulen seuraavan kerran Suomeen. Olin sellainen morsian joka ei sitten antanut sulhaselle sormusta.......
Eihän siitä loppujen lopuksi mitään tullut, naimisiin menosta!

Nelkytviis vuotta olemme toisemme tunteneet ja säänöllisesti tapaamme  hyvinä ystävinä!
Kaikki pitää sen vain itsestään selvänä asiana, että näinhän se jatkuu ja toimii, turha siihen on kenenkään mennä neuvomaan.
Näin jälkiviisana kun ajattelen niin olisin  silloin saanut ja opetanut tästä hyvän miehen itselleni! Kasvatinkin häntä siinä sivussa, mutta toisille  meni hän, samoinhan tein itsekin. Huippukoulutus, loistava työura ja kaiken lisäksi mahdottoman komea mies. Sporttinen ja hyvät elämän tavat ja se meidän yhteinen huumorimme toimii edelleenkin. Mies parasta A-luokkaa oli ja on hän, sitä ei voi kieltää kukaan.

Sallin itseni ajatella,että hän näki minut näissä maalauksissa! Tanssin, laulan pitkän tumman tukkani kanssa, ilman huolen häivää, koska minulla on se taito edelleenkin rentoutua silloin kun tarvis sen 
vaatii.....
Toinen maalaus viestittää sitä toista minääni....hillitty hallittu rauhallisuus joka näkyy näissä antiikin  paljon kertovissa elämää nähneissä  jonkinlaisissa torsoissa ja kivikasoissa. Vierivät kivet eivät sammaloidu.....
Kukaan ei voi minulta näitä ajatuksia viedä.....ähäkutti sanon vain....;)



Laitan tähän lupaa kysymättä viimeisen yhteisen  kuvan meistä, muutama vuosi sitten otettu x-sulhasen tyttären rippijuhlista ja seuraava porukka tapaamiset pitäisi olla tulevan kevään ylioppilas juhlat!

Tämä on sitten  kait se  love story, muistelemmekin sitä  ja joskus kun joku ei sitä tunne, niin sitten se kerrotaan.....taas uudestaan ja uudestaan! Kukaan ei ole tästä mieltään pahoittanut, päinvastoin pilke silmäkulmassa ja nauru herkässä. Takaisin siihen pääsiäisen kihlauspäivään, tuleva x-ni oli silloin viisi vuotta nuori ja minä 25 vuotta vanha......;). Tarkka poika kun oli jo silloin. niin ajoitti kihlauksen pääsiäiseksi koska sormuksen sai huokeemalla  pääsiäismunasta...;)

Sukulaisia emme ole joten se naimishommakin olisi voinut toimia. Ikäero silloin olikin se suurin este! Mutta yhätikin hivelee se, että vaahtosammuttimen kokoinen teki sen valintansa ajoissa ja viisi vuotiaana päätti kosasta, oikein kiiltävän kauniin kivisormuksen kanssa. Eihän se läheisyys meiltä koskaan ole loppunut, joskus mietin  miten pitkälle hän omassa työssään päässyt!? Silloin tällöin näen hänet tv-n kuvaruudussa tai lehtien sivuilla ja hymyillen......moi muruseni!  Otan kyllä siitä osan hennoille hartioilleni ja olen ylpeä hänestä.....nyyyh.....;)




12 kommenttia:

  1. Voi mikä lovestory! Ei ihmekään jos tätä tarinaan kerrotaan :) Ja ymmärsi jo siinä iässä antaa kivellisen sormuksen, wau. Kiitos mieltälämmittävästä, hykerryttävästä jutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin ennen vanhaan oli niissä pääsiäismunissa upeita sormuksia, ihanilla aidoilla värillisillä lasikivilla!

      Vanhoja valokuvia kun kattelee niin niistä nousee aina mieleen kaikenmaailman juttuja.....;) Niistähän sopiikin sitten kirjoitaa, ihan muistin virkistämiseksikin tämä tässä syntyi...heh!

      Poista
  2. Näitä on 'vanhana' mukava muistella!;)))

    Kiitos muisteluista, Maiju, toivoo Aili-Mummo!<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs muuta joutessaan tekis kun muistelisi menneitä, nykyisin kun ei mitään niin merkittävää tapahdukkaan.

      Kalakukkoo tein muikuista jo oli muuten hyvää pitkästä aikaa!

      Aili-mummo kiitos kun luit ja koneko temppuilee kun anonyyminä alkoi kommentti!? Mulla on sellaista ihme hyppelyy tehny jonkin aikaa kirjoituksissa, eivätköhän jo korjaile näitä..;)

      Poista
  3. Olipas tarina siinä, ai että ihan mieltä kutkutti kurkistella Sun salattuun maalimaan, vieläkö lie sormus tallessa? Vai katosiko maaliman turuille. Loppuhuipennus teijän lovestoryssa oli, sanoisinko hiukka yllättävä. Mut poitsulle pinnat, nuorena on vitsa väännettävä. Ihana paljastus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melko varmasti se sormus löytyy mun vanhasta vanerisesta aarre-arkusta! Siellä kun kaikenlaista muistoja. On vain vaatehuoneen viimeisessä nurkassa monen laatikon takana...;)
      Asuttiin vuosia samalla kadulla ja hänen äiti, siis x-anoppini oli mun paras kaverini! Eka luokasta tähän päivään saakka ja jatkuu edelleenkin! Siitähän tämä poika oppi minut jo vauvana tuntemaan.....;D

      Poista
  4. Olihan kiva tarina. Joskus vaan elämässä käy kaikki toisin kuin haaveillaan. Kun sinä olit tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen niin ei muuta kuin sormusta tarjoamaan! Ihan sarjaa "Maikun salatut elämät". Ja ihanaa, että olette edelleen tosi hyvissä väleissä, vaikka sinä olitkin sitten se "petollinen" Julia, sormuksesta huolimatta läksit vaan maailmalle. Aivan hykerryttävä tarina. Ja nuo taulut, miten sinä keksitkin sanomalehdellä töpöttää, että saat noin hienon pinnan tauluihin! Vaan jotakin taikaa siinä suhteessanne oli, kun olette edelleen läheisiä ja pääsit tyttärensä kummiksi. Vaikka jos totta puhutaan, sinusta hän - ja kuka hyvänsä - on saanut upean kummitädin.
    Oikea hyvän tuulen hykerryttävä postaus! Kivat sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän lähin Amerikoihin kihloja tienoomaan ja sulhanen jäi tänne toisia rienoomaan....;D

      Muuten en ole tyttären varsinainen kummi, puhetta kyllä oli silloin, mutta kun minulla oli jo niin monta kummilasta, rohkenin ehdoittaa toista vaihtoehtoa! Olen isän entinen morsian ja kävi vain näin että kumminkin meistä kaikista tuli erittäin läheisiä toisilimmme. On muuten toisenkin kerran kysytty joissain pippaloissa että miten me oiken liitymme toisiimme....;)

      Poista
  5. Johan oli mukavaa luettavaa nämä "Maijan salatut elämät"
    Upeita ovat taulusi!
    Kiitos Maikku tästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli ja mukavahan niitä tauluja on kyllä maalata!Aina sen tulosta onkin kiva tarkastella! Lähes kaikki työt olen jotekin taltioinut, vaan liika olen huonoja ja hätiköityja kuvia ottanut! Kameraakaan en voi aina syyttää, kuvaajassahan se vika on....;))

      Salutut elämä on kyllä joskus julkaistavakin, koska painokelvollista asiaa niistä löytyy paljonkin...heh...;)

      Poista
  6. Naurattaa nuo jutut aina vaan. Kun olisit malttanut odottaa, hyvän miehen olisit saanut, tykättiin kaikki siitä pojasta (ja koko hänen perheestään).

    Kiva on ollut kun juttuja ei ole tarvinnut keksiä - niitä on meidän perheessä aina tapahtut oikeesti ja tapahtuu edelleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on aihetta nauruun, vaan nauruja kun on monenlaisia...parasta kyllä on se vanhingon iloinen nauru, kunhan muistaa sen ettei ota sitäkään niin kovin vakavasti...puolin eikä toisin!
      Uskon eläväni pitkän iän ja ajan, nytkin se on jo tehty jos ajattelin sen kokemuksien puolelta, monin kertainen kun vertailen ympäristöäni tekosia....;D

      Minä kun en vai malttanut odottaa, koska hokasin sen turhaksi, kun huomasin ettei sitä parinkymmenen vuoden ikäeroa saa sitten millään tasattua!? Parempi näin kun toimiin edelleenkin hienosti....;)

      Poista