Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 12. lokakuuta 2012

TALVINEN TERIJOEN REISSU .


Epäselvä katsaus juhlakerrokseen kolmen salin peräkkäisestä ryppäästä, ikkunat kadulle päin, jotta naapurit saivat seurata juhlivia ihmisiä! Tanssien ajaksi rullattiin tämä matto, jotta parketti toimisi!
Kun tämmöisessä paikassa joutui elämään niin silloin oli pakko joskus poistua datsalle jotta saisi jotain vaihtelua tähänkin oleiluun!


Kuvassa osa Terijoen datsaa, pääsisäänkäynnin puolelta.


Pikkuriikkinen huvimaja vai liekö kaivo, en muista!


Taustalla Itämeri ja jossain aavan meren tuolla puolen oli se peräkylän osa Suomen suur-ruhtinaskuntaa. Joka kumminkin oli se onnenmaa silloin ja nytkin!

Nämä talviset kuvat olivat siitä ikimuistettavasta 1985-86 pakkasista, joka kesti niin pitkään että jopa Lenskin talojen paksuseinäset palatsitkin jäätyivät. 
Varoitin puuhuvilan lämmityksistä jottei kärähtäisi koko komeus. Veimme sinne sähköpattereita jota joku tolkku siellä säilyisi. Kaakeluunit jätimme omiin oloihin klapipinojen viereen.
Tällä reissulla meidän piti jäädä päiväksi sinne, mutta porukoilla suunitelmat muuttui ja ajoimme kotiin takaisin tovin jälkeen.
Itselläni oli oikeat vaateet päällä, olihan seurueen ainut suomisyntyinen. Päästä varpaisiin olin villan peitossa. Vissiin ainut talvi jolloin pitkä turkkini oli lähes joka päiväisessä käytössä, ulkona ja sisällä.
Jäällä se kylmyys tuntui, mutta pakko oli sinne mennä, vaikka mittari näytti yli -30 astetta. Tuulet lisäsi kymmenkunta astetta sitä kylmyyttä, tuli mieleen se sipirian jutut ja sanonta ryssän helevetistä!?
Talo jossa asuin oli pienempi ja paljon mieluisempi kuin palatsi itse. Ikkunat kylläkin aika hatarat joten huju kyllä kävi tuntuvasti sisätiloissa, kummassakin rakennuksessa. Mökki kuului palatsiin ja lienee ollut aikoinakin samassa käytössä kuin minulla. Keittiö, olohuone ja makuuhuone sekä hyvä kylpyhuone oli hyvä palkan lisä.

Pietarista Terijoelle oli 50 km. Kivennapa oli  emäpitäjä josta  se aikoinaan oli lohkaistu. Tätä vanhaa Kuninkaan tietä käytin vain kesäisin oli muuten vailla vertaa ja täynnä historiaa. Tie alkaa Norjan rannikolta ja päättyi Pietariin. Autolla se rantatie oli nautinto maisemien suhteen, vaikkakin tiet oli aina huonossa kunnossa, olipa vuodenaika mikä sattui! Tutut kylät matkan varrella Terijoen jälkeen Raivola, Uusikylä ja Perkjärvi! Viimeisen kylän kohilla muistin aina sen, että Perkjärveltä oli saatavana niitä junalautoja! Isävainaan puujalkavisiä, vaan kun hilpeyttä herättää yhäkin minulle, siksipä sen taaskin totean.
Käänäpä se sitten amerikankielelle kun kysyivät, että mikäs se taas oikein naurattaa. En kääntänyt, koska en osannut!?
Aika monilla kulkuneuvoilla tuli sitä tietä mentyä ees ja taas. Troikalla en koskaan. mutta saattueissa kumminkin.

Oma sukuni ei ole karjalasta, mutta olen aina ollut kiinostunut karjalaisuudesta kaikkine juttuineen!

Hupsista, onpahan muuten kiva muistella ja katella näitä valokuvia! Kirjoittaessa muistuu monta jo koettua kommellusta ja toisiakin ajatuksia mieleni sopukoista......;) 

10 kommenttia:

  1. Tuolla Sallassa kun oltiin, niin oli puhe, mitähän suomi olis jos Karjala vielä ois meillä. Mä olisin valmis lähtemään sinne nytkin, mutta entinen poikaystävä ei taho :( Kyllä on hulpean näköisiä pytenkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Jälkiviisaana sitä mietti kun Rajajoelta lähettiin Suomeen päin menemään....niin jospa tämä oliskin jäänyt meille. Varmasti oli toisin tehty, paikat ja talot olisi kunnossa. se entinen Suomi kun oli täysin hoitamaton ja rappiolla. Kilometri kauppalla risuisista likaista saastunutta kiekkarantaa....;/
      Näin meidän kesken sanon, että kyllä se munkin silloinen petikaveri mielensä pahoitti...sillähän mä lähinkin koska tiesin ettei perässä sinne tule, korjaantu monta asiaa sen saman siliän tien.....;D

      Poista
  2. Kelpaisi se tuollaisessa palatsissa emännöidä, mutta jos on hyvin kylmää niin pitää varmaan turkki päällä kokkailla..;))))

    Leppoisaa viikonloppua sinulle, Maikku!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili eiköhän me kumpikin tiedämme miten hulppeeta on emännöidä
      isossa talossa, työtä työn perään ja huilatessa ottaa sen keskenjääneen työn käsittelyynsä...;/
      Turkissä olis karvat kärähtänyt ruuan laitossa, mutta kun istahdin kynätöitä tekee niin vetäsin kyllä turkin hartioille sinä pakkastalvena ja lämminvuorikengät jalassa. Huopikkaat oli liian liukkaat kaakelilattialla, niillä olisin pyllähtänyt.....;)Mutta opinpahan jotakin silläkin reisulla...;D

      Poista
  3. Niinpä sitä miettii mitähän jos Terijoen maisemat olisivat vielä, jne.
    Kaunista siellä oli ja on. Tänä päivänä kylläkin taitaa olla niitä uuden ajan palatseja rannan läheisyydet täynnä.
    Mukavaa on lukea kokemuksistasi sieltä idän ihmeistä. Lisää please ♥ ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni kyllä on sitä ratkonut, että jospa se olisi viellä meillä!?
      Tekisi tosissaa viellä kerran se matka tehdä ja nimenomaan kesäaikana. Näillä reisuilla musta tulikin se melkein karjalainen, nk nyt haikailen sen menetetyn perään.....;D

      Poista
  4. Onhan komea datsa! Siis olihan niitä aikaisemminkin mutta nykyisin Terijoki on täynnä toinen toistaan hienompaa datsaa, korkeat aidat ympärillä. Ilja Repinin datsasta ei enää juuri mitään jäljellä.
    Niinkuin ei enää Terijoen rantahiekastakaan, se on imetty Kronstedtin vedenpuhdistamolle tai jonnekin takarannalle kuitenkin.
    Kyllä sinulla on hienoja kokemuksia. Ja tuo Perkjärven junalautojen saatavuus on aina yhtä naurettava juttu. Sitä oli lapsena kiva toistella kunnes sanat menivät sekaisin ja senat sakaisin.
    Jeps, kesä sen pitää olla, että Pietariin päin voi matkata. Viimeinen reissu oli räntäsateessa, koleaa ja kosteaa. Paljon siellä on nähtävää. Viipuri tosin saa aina mielen apeahkoksi.
    Samoin Sortavala ja siitä alaspäin pitäjät Terijoelle asti.
    Terijoen iso hotelli on suosittu, sen ympärillä iso puisto, tosin ei niin istutuksia kesälläkään. Mutta onhan erilaisuus rikkautta. Kun en ole asunut siellä niinkuin sinä, olen aina hieman varuillani. Miksiköhän?
    Kirjoita toki näitä kokemuksiasi meille nautittavaksi edelleenkin. Jookos!

    VastaaPoista
  5. Anja kyllä minä sain olla sen kaheksan vuoden aikana aina varuillani, mutta siihen tottui uskomattoman hyvin! Muutamat ekavuodet meni harjoittelussa...huh...on kyllä sanottava vielläkin!
    Periaateessa turvallisthan se oli kun silmät oli aina kummankin valtion puolesta, olimpa sisällä tai ulkona aina toimi kun olkani yli vilkaisin.
    Luulisin kun sinne menisin olisin aika luottavainen itseeni, mutta suoraan sanottuna jatkuvasti varuillani. Sama tunne toimii näissä kaikissa "vanhoissa maissa" jopa Unkarissakin!?
    Tästäkin huolimatta haluan sinne mennä vielläkin, se Pietariin meno kutkuttaa yhätikin. Ajat ja tavat kun ei ole suurimmon muuttunut, vaikka se "uudistus ja avoimuus" alkoikin jossain vaiheessa, sorry vain, eipä juuri toteutunut, odotellaan....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoja aikoja ja asioita on kiva muistella - niin ja välillä ihmetellä että miten siinä sitten kävikää. On vaan hyvä muistaa, ettei paluuta entiseen enään ole, niin paljon on muuttunut - ihmiset, tieto ja sen saatavuus. Jos yhdessä asiassa palataan niin toisissa menetetään. Tämä tuli vaan mieleen kun, me EU saatiin se Nobelin rauhanpalkintokin - ONNEA MEILLE.

      Poista
    2. Kuulinhan mä sen, että NOBELi tuli meille, olenhan henk.koht.siihen syyllinen tai vaikuutaja ja kannatin asiaa....:D
      Kiitos onnitteluista ja huomiostasi, 3xELÄKÖÖN....;)lisään viellä meikeläisillä kirjaimilla, että...URRAAA 3x......!!

      Poista