Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

PIUHAAN PUJOTTELIN - KORUIKSI KASASIN!


Maaliskuu puolessa ja talven tuntua ja pakkanen paukkuu -22!
 Vissiin tästä johtuukin, että halusin vähän hempeillä väreillä, josko tämä muka auttaisi. 
Talvi päättyy ajallaan ja yleensä kevät alkaa heti sen jälkeen  jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Aika heikosti luisti sukset MM-kisojen aikoina. Luistihan se toki koska hyvin näyttivät niitä 
kaatumisiakin, pitoa liekö liikaa pantu pohjaan vaiko muuten turvallaan olivat tasaisellakin.
Näin maallikkona ja ahkerana penkkiurheilijana olen päätynyt siihen tulokseen, että taitaa se harjoittelu jäädä aika vähiin!?
Jännitys puuttui tyystin ainakin minulta joten sain rauhassa samalla näitä koruja suunnitella ja sitten piuhaan helmiä pujotella.

Vuosi sitten ostelin näitä kauniita vihreitä aitoja korukiviä...koska sain halvalla....omasta mielestäni....hih....;) Tämä isompi raamitettu lantti löytyi H&M-n koruosastolta vuosia sitten rannekoruna ja sain erinomaista jäljitelmä malakiittiä uusio käyttöön. Ostin sen aika reilusta alesta,  sitten hajotin ja taas muutama korun osa löysi oman paikkansa.


Tavakseni olen ottanut tehdä toisenkin saman tyylisen setin samalla, koska tarvikkeet ovat silmien edessä levällään odottamassa uutta käsittelyä.
 Samoihan toimin tauluja maalatessa, säästän väreissä koska pursotettelen niitä valmiiksi paletille  ja hukka kasoja en jätä vaan otan ne totta kait hyötykäyttöön toiseen maalaukseen samalla työrupeamalla!

Tämän setin kultaiset kaposet putken pätkät sain kaulakorusta joka löysin toisesta suositusta nuorison kaupasta. Koru oli näyttävä ja luulisin, että lapsityövoimalla tehty koska purkaminenkin oli aika työlästä näillä nakkisormilla. Näppäryytä vaati hajottaminenkin, tarkasti otin talteen kaikki osat, paitsi korupiikit näyttivät epämääräisiltä rosoisilta tikuilta. Ne hävitin koska  tiesin, etten niitä suorista ja käytä uudestaan.

Tausta kangas kuvissa on silkkinen Marja Kurki huivi, sekin löytyi kirpikseltä. Onneksi lopettivat Pelastusarmeijan kirpiksen mun alakerrasta. Meillä oli sellaista jatkuvaa yhteistyötä silloin aikoinaan. Paljon sieltä lähti mukaani ja yhtä paljon  vein lahjoituksiakin sinne. Näitä merkkihuivia kyllä ostin aika monta ja edullisesti tottakai!
Samalla kun ulko-ovea näpräsin auki niin tuijotin sisälle kauppaan ja aina osui mielenkiintoista silmiini. Nyt on tila taas ollut tyhjänä jonkin aikaa, ulko-oven toisella puolella on pienet kauppatilat jota pitää nuori nainen. Tuntuu olevan samanlainen näprääjä kuin minä, mutta on vain erikoistunut sisustukseen. Hyvin on hinnoitellut tavarat, ovat tuunattuja. Asiakkaita en ole siellä koskaan nähnyt ja luultavasti hoitaa netin kautta ostot ja myynnin!?

Aurinko paistaa  seuraavat päivät, toivotan iloa, lempeä ja lämpöä kaikille....;)

6 kommenttia:

  1. Pääsin kurkistamaan Maija korutehtaaseen, oikeastaan seuraamaan tehtaan työskentelyä ihan vieressä (olin taas töyshoidossa toista viikkoa). Hyvin on tehdas organisoitu olohuoneen pöydälle ja TV käännetty työntekijän nähtäväksi. Tässä tehtaassa ei ole alaikäisiä tuunareita - hmm, no joskus on kun johtaja neuvoo lapsille tuunamisen jaloa taitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Sen olen huomannut, että jopa 3-4v.ovat aika innokkaita korujen tekijöitä pojatkin....mutta ne pikkuneidit ja isotkin, mymmeleista puhumattakaan innostuu tästä kun alkuun pääsevät...;)
      Mulla on erikseen lasten helmet, niitä saavat käyttää, minä sitten tarkistan solmut etteivät heti aukee....;D

      Poista
  2. Kauniita ovat korusi, aivan malakiitin näköisiä..:)))
    Leppoisaa viikonloppua sinulle, Maikku.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Suurennuslasilla oikein tarkistin ja vertasin noita aitoja malakiiitteja tohon isoon, väri ihan sama mutta eron kyllä huomasin....koska tiesin sen...;)
      Kiitos ja eiköhän se aurinko lämmitä loppuviikonkin yli meitä!

      Poista
  3. Tosi kauniit korut ole taas tehnyt! On siinä ollut pujottelemista, vaan noita on kiva sommitella mielen mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anja!

      Sehän se ilo tässä onkin, koskaan ei tiedä mikä lopputulos on!? Aika usein olen valmiin korun aloittanut uudestaa kun jokin pieni juttu ei ole oikein hyvin tuntunut silmään!
      Samat jutut kuin öljyväreillä maalaamisessa....siitä helppoo kun voi aika iisisti korjailla....;)

      Poista