Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

maanantai 19. elokuuta 2013

SITÄHÄN SE MUN UNENI TIESI !


Joku voisi kuvitella, että aika tulee pitkäksi ja piimäiseksi kun sairastaa tai on toipilaana!?
Minulla ei tunnu niin käyvän, kun huomasin milloin oli viimeksi tänne jotakin kirjoitellut, aika rientää ja yritän siinä siivellä pysyä.

Reviiriäni en ole laajentanut, tässä lähes kortteerini ympäristössä olen vain hiippaillut....ja aina tuntuu jotain uutta ja mielenkiintoista löytyvän. Tapani ja tottumukset kun ovat edelleenkin melko vaatimattomat joten niitten ylläpitämiseen ei juuri suurempia vaikeuksia ole, eikä vissiin tulollakaan näillä näkymillä luulisi olevan suurempia muutoksia.
Vaan kukapa sen tietää, vähiten minä ite....koska yllätyksen koin ihan omaksi ilokseni. 

Siskoni kun käyn tarkistamassa tilanteeni  säänöllisesti ihan Espoosta asti, kun on täällä Suomen päässä.
Kehotin, siis pyysin nöyrimmästi, että hän palauttaisi mun apuväineet takaisin sinne minne ne kuuluvatkin apuväline lainaamoon takaisin.....;D
Viime torstaina ne sinne viimeiset, pöntön korotuksen ja kepakot palautettiin, käyttäjiä niille kyllä löytyy. Voihan olla niinkin, että minäkin olen siinä sarjassa vielä, mutta kun kävi seuraavaanlainen tapaus...

Lähin normaalille kierokselleni, vein roskat ja sitten samalla reissulla kurvasin Puistokadun puoleisesta päästä kävelykadulle ja yks'kaks hokasin vanhan Polsun kohalla että missäs ne mun kyynärkepit oikein on!???
Olin tietämättäni kävellyt lähes pari korttelia ilman tukiani. Toivottavasti en ihan äänihihitystä päästänyt ilmoille, mutta kyllä sen vain tuppasi ihan naurattaa. Sillä seisomalla päätin reippaasti jatkaa kulkuani ylväästi eteenpäin ilman sitä vakituista totuttua "poikaystävääni". Yhen kepin taktiikalla olin jo lähes kuukauden köpötellyt ulkona, kotona vähemmälläkin.
Kukaan ei tuijotellut vaan samoja hyväntuulisia kasvoja tuli vastaan nk.ennenkin!
Suuntasin askeleeni sellaiseen kohtaan, että takaapäin paistoi aurinko josta pystyin seuraamaan omaa kävelyäni, varjoa apuna käyttäen.
Kyllä se vain oli halleluja elämys kävelin ilman ankka-tyyliä, joka tarkoittaa etten keikkunut lainkaan puolelta toiselle. Tämän kyllä todisti mun oma varjoni ja se kun ei valehtele.


Tämän kuluneen viikon aikana huomasin, että kävely on helpompaa ilman keppiä.  Tarkoitan tasaisella kadulla, mutta rappusissa sitä harjoittelemista kyllä varmasti piisaa vielä pitkään.
No, sitä sitten tehdään tottakait! Soitin fysioteraupeutillekin, olisin varannut ajan uuteen tarkistukseen, oli muuten sairaana. Parin viikon päästä sitten katsoo uudet punnukset ja kertapuserukset mun suhteeni. Toivottavasti voi taas aloittaa jalkalihasten reenit taas oikein niillä vehkeillä.

Tämä hoitaja on tarkka kaikista näistä jutuista, ettei vain vahinkoja sattuisi. Pyysi kysymään siltä joka leikkasi mut, vaan hän kun on niin vähäpuheinen ettei oikeastaan vastaa kun kysytään.
Kysäsin kyllä sitä sali hommaa ja  ortopedi totesi vain, että onhan niitä uusia niveliä käytettävä ja se sit siitä!

Kipuahan tuntuu joka nousulla ja laskulla tottakait, vaan paljon mukavampi  kylläkin tottavie on olo kun huomaa sen, että jippiiii....;) Yö-ja leposäryt sekä napit olen siirtänyt jo sivuun, mutta kaikkeen kyllä pitää olla varuillaan, yltiöpäiseksi en aio vielä ruveta aikoihin. 
Nöyryyttä ja opinhalua kyllä on oltava jopa varastoissakin vielä pitkän aikaa omalla kohdallani....:)

Nämä jonkinlaiset kuparitaulut olen tuonut muuttokuorman mukana aikoinaan Venäjältä. Luulen että on vain jostain pehmosta värjättyä alumiinia painettu tauluiksi, mielestäni ei ole mitään varsinaista käsityötä. Sitä NL-n aikaista hommelia, mutta ihan hyvin pärjäävät tossa keittiön seinällä aitojen Marokkolaisten kuparitöiden kanssa.
Naistenlehdet sanoo, että kupari on vanhanaikaista nykyään.....mutta kantsii säästää koska tulevat taas kyllä arvoonsa muutamien kymmenien vuosien päästä, tämä on mun mielipiteeni.....;D

15 kommenttia:

  1. Onpa kauniit nuo kuparitaulut kuvissa, veikkaanpa että kovin monella seinällä ei suomessa tuollaisia olekaan! Mukavaa että toipuminen sujuu hyvin, kivut alkavat asteittain häipymään ja kepitkin päättivät jo jäädä pois matkastasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtelen tota keittiön seinän koristeita, harvakseen kylläkin! Taulut oli monta vuotta piilossa kunnes tuli vaingossa käsiin ja laitoin ne esille!
      Ennen oli kaikenlaisia lautasia osa omaa kasialaa ja loput matkoilta maailmalta.Tallessa ovat ja katotaan milloin tulevat uudestaan seinille....;)

      Poista
  2. Kauniit kuparitaulut<1
    ja pikkuhiljaa etenee paraneminen. Minulla on tostaina ortobedi joka katsoo sekä lonkkaa että polvea, mihin tulokseen sitten tullkin niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli!
      Ei muuta kuin toivon ortopedilta oikeita ja hyviä päätöksiä, olisipa se sitä tai tätä!
      Vaikkakin se toipuminen leikkauksista tuntuu niin kovin pitkältä, mullakin nelisen kuukautta meni, kun aloin pikkuhiljaa uskoa että eiköhän se tästä pitäisi alkaa parempaan suuntaan mennä.
      Matkoja en voi viellä edes ajatella, rappusia ylös ja alas ei oiken luonistu kovinkaan hyvin.....;/

      Poista
  3. Voi miten hienoa, olet hylännyt "poikaystävät" takaisin sinne mistä olivat tulleetkin. ja kuljet ilman tukia.
    Kyllä se varmaan tuntuu mielialassa - vaikka ei sinun mielesi liioin matalalla lentelekään.

    Ja kiva kun olet taas langoilla. Kaipasin jo. Vaikka ei minulla nyt mitään uuttakaan, samaa ees-taas rahtaamista on ollut ja sateen ropinaa auringon pilkahdusten lomassa. Nyt kotona vaihteeksi.

    Kivoja ovat nuo taulusi, muistoja NL:n aikakaudesta. Nythän siellä on meno toinen. Ja kohta valtaavat Suomen tontti kerrallaan.

    Syksyä alkaa jo olla, lievestuorelainen maisema jo keltalehtiä täynnä kun aamulla ohi ajeltiin. Vaan jos lämpimiä päiviä vielä saadaan, voi syksystä tulla ihan mukava.
    Voios hyvin ja hurmostele kepittömyyttä mutta muista silti olla varovainen ettet kämmää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja kuvittele että mulla menee aika tähän harjoitteluun, kävelemisen opetteluun. Vaikka en muuta tee kun sen pienen kieroksen kaupungilla niin huilittava on jonkin aikaa kun takaisin kotsaan tulen Siinähän sit sitten huomaamatta jäänkin yliaikaseksi hetekalle pötköttelemaa ja vaikka lueskelen. Sitten vaihan huonetta ja alan tv-n orjaksi, ni johan se ilta käsillä ja nukkumaan meno aika....;D

      Olen kyllä ajatellut, että pitäs sinne jäljilleen mennä tarkistamaan ovatko uutta saaneet aikaseksi entisessä Lenskissä!? Hyvää kuntoa ja terveitä kinttuja siinä tarvitaan ennenkuin pääsen Nevskiä pitkin marssimaan taas.

      Hurmostelen tottakait ilman keppiä ja varovainen olen aina ollut kun tähän ikkään asti vanhanpiikana olen pysynyt...heh-hee.....;D

      Poista
  4. Hyväähän sulle sitte kuuluukin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se muuten on, että nyt kuuluu parempaa kun kuukausi sitten....kunhan oppisin noita rappusia oikein kulkemaa. Ei oikein kinttu taivu kovin helpolla niinkuin pitäs!

      Harjottelua ja taas sitä samaa, voin pirskatin rallaa sanon minä ja taas rappusia ylös ja alas, mutta kun ne vaihtoaskeleet on niin hakusessa että.....;)

      Poista
  5. Maikku, onnea vaan, paranemisesi edistyy ihan hyvin!
    Totta kai, huolellinen kannattaa olla, ettei pilaa itse kallista 'remonttia'. Uudet polvet on tietysti 'sisäänajettava' kuten uudet autotkin:)

    Ja ne raput ovat varmaan kaikista haastavimmat (luulisin)!
    Onnea ja menestystä sinulle treeneissäsi, Maikku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Jäi sanomatta, että kauniitahan nuo taulut ovat, kelpaavat hyvin keittiöösi:)

      Poista
    2. Sitä sisäänajoa tässä harjoittelen, hampaat irvessä ja hiki pinnassa. Aikamoinen homma se on saaha vähän käytetyt kintut ajokuntoon.....mutta onneksi olen aika peräänantamaton näissä itseeni liittyvissä asioissa.
      Hyvältähän se tuntuu vaikka tuntuukin pahalta....;)

      Poista
  6. Vaikeetahan se varmasti on - se vauhtiin pääsy - kun nivelet taipuu hyvin, mutta niitten ympäristö ei ole vielä saanut oikeeta otetta luubetoniin ja metalliin. Hissuksii hyvä tulee - tolpillaan Maikku näyttää jo hyvin pysyvän ja polvi nousee rapussakin.

    VastaaPoista
  7. Onhan se veikkosella....tottavie vähän vaikeeta välillä!

    Eka kertaa tuntuu tosissaan, että paranemaan päin olen mennyt ja meneekin....:D
    Raput nousin tänäänkin ja vaihtoaskeleilla...hitaasti mutta varmasti vaikka "komentajaa" ei ollut mukana tarkistamassa!
    En viitti itteeni naruttaa, koska se osuu sitten omaan nilkkaan....ihan tässä omaa tulevaisuuta ajattelen ja samalla toistenkin....;)

    VastaaPoista
  8. Millainen on Budapesti joulukuu? Joko 10 päivä on joulurääsää tarjolla? Onko siellä joulukatuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt voin kyllä vilpittömästi kehua jouluista Budapestiä, koska siellä on näkemistä! Olen aika monta joulua siellä viettänyt!
      Joulu aloitetaa jo marraskuussa ja kestää loppuvuoden.
      Pääkadut(kaarikadut)on valaistu ja kauniita. Joulutoreja on kymmeniä jokaisen tavaratalon viereen syntyy joulumyyntikoppeja joissa on käsitöita ja ruokaa ym.hyvää kämaa.
      Se isoin ja paras on Pestin puolella, Vasi ut.päässä joka on kävelykatu ja alkaa ison kauppahallin kohdalta ja muutaman kilometrin mittainen!

      Budapesti on meille edullinen soppailumesta, kunhan ei pysy niillä turistikaduilla!Lunta ja pakkastakin siellä sattaa olla, mutta on läpöasteitakin ollut näitten 15 vuoden aikana, yleensä kylläkin vähäluminen.....;)

      Jotenkin kuvittelisin, että mukamas pääsisin talvella sinne kun noista keppilöistä pääsin irti ja kipukin on hellittänyt! Jos niin käy,että olen paikan päällä niin pidetään yhteyttä jos sinne menet.....:)

      Poista