Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

JUKOLAN VIESTI 2017.....



Tässä tykönäni mietin näitä kesäisiä tapahtumia joita on koko kotimaamme täynnä !

Olen urheilija, aika laajassa genressä(=lajityyli tms.), uusi sana jota käytän eka kertaa blogissani, opin sen televisiosta. En ota sitä omakseni, mutta nyt kirjoitan vähän puita/heinää, niin sopii oikein hyvin täman pakinan höysteeksi.

 Käyn salilla, joka on sitä iälleni ja kunnolleni sopivaa lajia, siis  helpommasta päästä ja pärjäilen siinä, vaikka tuskin mitaleille asti kunto piisaa. 
Sain vähän lisää läksyjä kesäloman ajaksi, meillä on sali kiinni huomisesta heinäkuun loppuun asti,
 Tätä sitten kehotti oma fys.ter. koska tapani on tarkastuksessa kertoa hänelle totuuksia itsestäni, turha kieltää tahi salata....koska kaikki näkyy ja huomataan.
Rupesin jossain vaiheessa aristaa oikean puolista jalkaani rappusissa.......!?

Urheilua harrastan, penkki sellaista ja mielelläni makuulla jos sitä tulee teeveestä!
Viime viikonloppu oli mulle mieluista aikaa seurata teeveetä.
Tuli Kuortaneelta hyvää yleisurheilua tuntikaupalla josta innostuin. 
Toiset kisat tulivat Enolta, Jukolan viesti, joka sisältää mielenkiintoiset laajat kansain väliset kinkerit. Naisten eli Venlojen viestillä lämmittelin päivällä lähetyksessä, tykkäsin kovasti.

Ilta- ja yön suunnistus oli se oikea pääjuttu jota ajattelin nyt muistella.
Tarkoitus oli seurata ekaan vaihtoon asti, vaan en raaskinut lopettaa vaan jatkoin kolmanteenkin vaihtoon.
Vaajakosken Terä on se mun kiritys joukkue  jota peukutan, maailman mestareita siihen on aina kuulunut ja kuuluu nykyäänkin.  Pientä jännitystä pitää olla jotta mielenkiinto pysyy ja hereillä pitää.

Jossain vaiheessa tuli mieleen ne vanhan kotimaiset kolmiottelut joista aikoinaan sai korvakuulolla tuntumaa kun isot pojat niistä puhuivat.

Nimenomaa se "yöjuoksu"  kun katon kelloa jonka viisarit olivat jo parikin tuntia tulevan vuorokauden puolella. Harrastin sitä joskus kyllä, vaikkakin mulla meni se aika harva-se-ilta virallisen ansiotyön merkeissä, mutta kyllä sille toisellekin "yöjuoksulle" tilaa löytyi tarvittaessa neitokaisena ollessani!
Nykyisin harrastan sitä muutamia kertoja vuodessa kun kipitän reppuni kanssa yöbussille joka vien mut aamuksi Hki-Vantaan lentokentälle.  Sitten takaisin tulossa sama homma, kesällä se muutamien tuntien istuminen on bussissa ihan mukavaa kun näkee kauniit maisemat istuessa ikuunasta.
Talven pimeydessä aamuyöllä matkiksen vatäminen kymmenen sentin hangessa, parinkin kymmenen asteen pakkasessa ei ole mukavaa. Vaikka matkaa on vain muutama sata metriä, on se vaan lähes aina  ollut hankala kotiin paluu.....silloin yöjuoksu on muuttunut hitaaksi ähelykseksi.
Maaliin olen aina päässyt koska lämpöinen koti oli näköetäisyydellä ja tiesin sen odottavan emäntäänsä kotiin takaisin!


Siihen kotimaiseen kolmiotteluun kuului myöskin "lestinheitto"siis jonkinlainen pimeän viinan myynti kertoivat  ne kuiskuttelijat!

Harrastin sitä lajia oikein työkseni, mutta valtion virallisen valvojan silmien alla ja joudun jopa säänöllisesti käymään Alkon johtajan tenteissä, jotta sain virkani pitää.
Läpäisin ne aina hyvin arvosanoin ja sain jatkaa ammattiani, tuli mieleeni, että onkohan ne kovat monopolin säännöt edelleenkin sanat kuin silloin v.1980-luvulla kun oli viimeksi töissä ravintola-alalla suomessa!?

Se kolmas alalaji vanhoissa kotimaisissa  oli "syrjähypyt"!
Ja sen voi jokainen omassa tykönään päätellä..... joillakin se rima on aika matalalla .....sitten toisella liiankin korkealla!?
Siihenkin väliin mahtuu aika monta tarinaa, alitus ja ylitys on sitten jokaisen omassa harkinnassa...;)


ps.kuvat nykyiseltä kotikadulta ja nuoruuden kuvassa oli niin sopiva fundeeramisen asento, että päätin korostaa sitä väreillä......:)

4 kommenttia:

  1. On niin kovin urheilullinen päivitys .... joo, tiedän sun olevan innokas penkkiurheilija ja kannustan lajinvalintaasi. Siinä tulee paljon sohvalla hyppelyä, kädet ylhäällä huojumista, vahvaa sisään/ulos hengitystä, jopa hengästystä, kurkottelua eri suuntiin jne. Ei huono valinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. .....ei huono, kuten tokaisee tämän nykytanssia taitava tuomari joka kommentoi "tanssii tähtien kanssa" ohjelmaa....hih....;)

      On mulla toisiakin lisäliikkeitä, tömistän jalkojani lattiaa kun oikein innostun istuessa ja saatan viritellä äänihuuliani ja kun kansallislaulu kahjahtaa niin silloin pomppaan seisomaan ja ryhdistän itseni asentoon.....;)

      Poista
  2. Sulla on ihan omat lajit! Tuosta kuvasta kyllä tunnistin sinut. Olet pysynyt itsesi näkoisenä.

    Minulle joskus totesi kun innokkaasti ravasin kuntosalilla, että lihakset tulee ja menee, mutta läski on ikuista. Ei auta kuin allekirjoittaa väittämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ortopedi sanoi suoraan, että et kait kuvittele jotta salilla laihtuu.....en kuvittele vaan tiedän sen ja minähän yritän saada lihaksia jalkoihini jotta pärjäisin "loppuun" asti omillani...ihan mukavan hauska oli tämä minun ortopedi!? On kyllä lihakset vahvistuneet jaloissani, että saan sitä mitä sieltä salilta haenkin...hih!
      Mullahan ei ole koskaan ollut ulkonäköpaineita ja sehän vasta ihmisiä onkin ärsyttänyt, hymyilyttää tosiaakin, siis minua......:)

      Poista