Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Omenainen pannari.

KUN niitä omppuja on vielläkin, niistä on ehdottomasti tehtävä lisää herkkuja!
Minä-tyttö pyöräytin pannarin, kera omenalohkojen. Nyt en sotkennut muoviputeleita keskenään, otin ja tarkistin että se oli juoksevaa rasvaa, eikä sitten sitä sinappia, niikuin tässä kerran. Vähällä piti ettei silloin käynnyt köpelösti koko oppupaistokselle jos olisin viimeistellyt sen tosiaankin sinapilla!? Laiton reippaalla kädellä niitä omenoita ja munatkaan eivät mahtuneet yhteen kouraan, tuli uunipellinen sitä lapsuusajan herkkua. Näin nykyaikaan ei  tule pannaria tehtyä kovinkaan usein. Tietysti silloin kun on nuorisojengi paikalla, vaikka tuntuu tuo aikaisillekin hyvin kelpaavan, kaikkihan ne pannarista tykkää.
TÄNÄÄN olin yksin, olen sitä muuten aika paljon, ihan omasta tahostani. Jotkut koulussa tai töissä ja mun ikäpolvi kait jo niin vanhaa ettei mikään kiinosta. Olis pitänny kokeilla sillä pannarilla ja päiväkahveilla, en vaan viittinny, liikaa vaivaa, ottaa kapula käteen ja soitella. Sitten olis pitänny tehä se tunnettu pikasiivous,  muuten osaan sen joutusasti, toteaisinkin, että melkoisella rutiinilla senkin homma sujuu. Sitä sanotaan venäläiseksi siivoukseksi, mä osaan sen koska asuin ja tein töitä siellä vuos`kaupalla... :). Siellä en kylläkään koskaa sitä nähnyt, saatikka itte ois ruukannu niin hommiani hoitaa, suomalaisittain tein tai oikeistaan omalla tyylilläni. Sitä en kylläkään tässä julkituo! Vissiin vaan tullut sanonnaksi täällä, kun on tapa ilkkua itänaapuria, koska länsinaapur vääntää aina meistä sitä vitsintynkää. Tulis niinkuin puntit tasoihin näillä jutuilla, kait.
PIHAUTIN ne sumpit ja otin melkoiset lohkot herkkua, isot kulmapalat, jotka oli kuprulla ja rapeat. Koko kakku oli pallukoilla niinkuin kuuluukin....nami-nam!  Ollaan vähän, tai aikapaljon saman näköisin, totesin, hups! Sen pannarin kaa nimittäin, kulmat kupruilla, muhkeita pallukoita sieltä sun täältä.  Onneks on viellä kaks kulmapalaa huomiselle. Toivottavasti kukaan tässä lähellä ei lue tätä, mutta jos illan mittaan soi ovikello, en avaa, se pannari on mulle, ainaskin ne kulmapalat.
TÄHÄN loppui huippukokin jutut, toistaiseksi. En malttannut olla panematta tätä kiertoon, koska se oli ihan varmasti mehevän makoisaa, suosittelen ja kokeilkaa.
ps.eihän ne missään nimessä tähän lopu, jorinat jatkuu totta kait....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti