Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

maanantai 13. elokuuta 2012

KIRSIKOITA !


Kirsikoista olen kyllä taulun joskus maalannut, mutta boikotissa olivat mulla ne aika pitkään. Siihen oli syynä oma tyhmyys tai voisihan sen kait sanoa, ahneus!

Oli muuten hassu juttu, nyt kun yli neljänkymmenen vuoden jälkeen sitä ajattelen.
Tulin yöllä kämpille, liekö töistä vai riijuilta, nuori kun olin silloin. Istahin tuolille ja huomasin ison pussillisen kirsikoita  siinä käsien ulottuvilla. Ne oli siirretty vähän sivummalle.
Vissiin mietin kulunutta päivää ja napsin niitä herkullisia kirsikoita samalla. 
En laittanut valoja kun kämppis oli jo nukkumassa, hänellä oli aikaisempi herätys töihin kuin mulla.  Lucilia oli Portugalilainen tyttö ja olimme samassa hotellissa töissä. Hän oli kylpylän puolella ja minä hotellissa. Tulimme hyvin toimeen ja tykkäsimme asua yhdessä. Ne kirsikat oli Lucilian ostamat joten päätin huomenis hakea hänelle niitä lisää!
Hyvä maku jäi suuhun ja panin sitten maata ja nukahdin.
Aamulla Lucilia kysy et kait ollut syönyt niitä kirsikoita!? Hän kun huomasi sen vajaan pussin ja ison kivikasan siinä vieressä. Sanoin niin tehneeni! Rupesin jo päälle laittamaan sanoin, että hakisin niitä lisää, mehevän herkullisia kun olivat!

Lucilia tuijotti minua naama punaisena ja yritti jotain sanoa. Vähän ihmettelin, jotta suuttuko, koska emme koskaan riidelleet. Viimein sanoi, että  oli ne siirtänyt sivuun ja vie ne roskiin!? Koska jokaisessa oli sellaisia valkoisia pieniä matoja!!! Tarkistin asian ja tottahan se oli....;(
En oksentanut vaan rupesimme nauramaan. 


Istumme Herra Tossavaisen kansaa Lucilian sängyllä 1967. 

Varmaan yli kymmenen vuotta se mun lakko kirsikoista kesti. Aina kun näen niitä kauniita kirsikoita, muistan ne valkoiset pienet madot joilla aikoinaan herkuttelin.

Asuin silloin Saksan Wiesbedenissa, lähes neljä vuotta. Hotellin iso vanha, hieno kylpylä hotelli. Jossa  asui vain varakkaita ihmisiä. Ylin kerros oli huoneistoja joissa asuivat nämä Saksan kuninkaaliset ja keisarin jälkeläiset muutaman kerran vuodessa kun tulivat kylpylän hoitoihin.
Me henkilökunta asuimme vintti kerroksessa. Tytöt toisessa siivessä ja pojat toisessa ja ehdoton kielto oli ettei yökunnissa saanut käydä. Rakennus oli U-n mallinen ja se keskiosa vinttiä oli hotellin varastoina. Siellä oli isot määrät posliini pottia, vesikannuja  ja pesuvateja telineissään. Niitähän ei enää käytetty, koska hotelli oli tietysti uusittu upeine kylpyhuoneineen. Rakennus oli 1800-luvun loppupuolelta ja tosi kaunis, linnamaunen paikka!

Kerran päätimme tyttöjen kanssa viedä poikien puolelle joka oven eteen posliini potan. Onnistuimme sen tekemään keskellä yötä, hyvä minä !!!!! 

Tottakait meillä se kulkutie tiedossa, joskus pelotti siellä vintissä hiippailla. Koskaan emme jääneet kiinni näistä kyläilyistä, aineenkaan mitään rangastuksia ei saatu.....;)




Pieni kattoikkuna oli mun sängyn kohdalla! Koko huone oli ihan hyvän kokoinen, johon mahtui, sängyt, iso pöytä, tuolit, lipastot, vaatekomerot ja pesuallas. Kylpyhuone ja wc oli käytävässä.

Tämä oli sitä elämisen oppiaikaa josta sain kiitettävän arvosanan.
Jatkoin vielä  ammatin- ja kielen oppimista, Itävalta, Italia, Amerika, Venäjä! Välillä aina piipahdin Suomessa maata vaihtaessa, välillä töitä tehden ja opiskelin. 1965-1991 siinä humahti hetkessä maailmalla!
1998 lähtien olen sitten reissannut Suomen ja Unkarin väliä.  Paljon on toisiakin maita ja mantuja mahtunut näihin vuosiin.


Kuvat nappasin just vanhoista kansioista Canonilla. Mulla ei ole skanneria eikä toisiakaan tulostimia, harkitsen vielä! Olisikohan ne tarpeelisia tarvekaluja, toistaiseksi olen kyllä pärjännyt ilmankin.......;)

Tämä niistä kirsikoista! Nykyisin niitä kyllä jo syön ihan sujuvasti ja ilman perinpohjaista tarkastelua!

12 kommenttia:

  1. Muistelusi samalla kertaa sekä hauska että vähemmän hauska, varmaan oli aika ällö hetki kun kuulit miksi ne olis sivuun siirretty, no, pimeässä meni täydestä. Onneksi nuorena jaksaa nauraa sellaisellekkin joka ei ehkä nenään ihan nauraen menisikkään.
    Hyvää viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli....;)
      Niin tässähän sen näkee, eiku huomaa, että syödä voi vaikka mitä pimeessä! Muuten tänään päivällä katoin yhtä tv ohjelmaa jossa perhe piti sapattivuotta lapsien kanssa. Olivat jossain jorpakossa ja söivät niitä eläviä lihavia toukkia. En muuten pystyis siihen tieten tahtoen.....;(

      Poista
  2. Voihan kirsikat! Olipa kokemus, vaan mukavaa luettavaa nämä sinun muistelusi vuosien varrelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa sanon kyllä vielläkin, että voihan kirsikat....;/

      Vähän vaikeeta on elävien ostreiden syönti, joten niitä en tosiaankaa syö ja pakko olisi vaihtaa toiseen pöytää jos joudun vierestä sitä hommaa seuraamaan!
      Työni puolesta olen kyllä niitä esille laittanut ja eipä ole tehnyt koskaa mieli niitä maistella ja maukua tarkistaa !?Tarkistan kyllä jokaisen, että ovat syömäkelpoisia, siis elossa olevia.....ettei vain satu vahinkoja.....;D

      Poista
  3. Tosi hauska kirsikoiden syöntikokemus näin jälkikäteen kerrottuna;DDDD Uskon, ettei silloin heti naurattanut...

    Varmaan syömme myös vattumatoja näin vattuaikaan, hah-hah-haa!!!

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle, Maikku!<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks sain sen tietää vasta seuraavana aamuna ja ei mulle paha olo tullut madoista! Totiseksi se tiedon jälkeen veti, mutta nauruks ja vitsiksi myöhemmin....;))

      Ihan samaa ajattelin, niistä vattumadoista. Varmaan penskana niitä syötiin vaikka kuinka paljon. Nytkin menis helposti suuhun ja alas jos ilman kakkuloita vattu puskaan menisin. En niitä erottais saatikka maistais....kiitos Aili-mummu ja jatketaa edes niitä vattujen syöntiä.....;D

      Poista
  4. Kylläpä kirsikoista olikin melkoinen tarina kerrottavana ja hyvät kuvatkin löytyneet! Kirsikat niin makoisan näköisiä maalauksessasi, se on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsikat olin maalannut Unkarissa, siellä on muuten paljon kirsikkapuita, kiitos taas huomaavaisuudesta Anja....;)
      Ns.hapankirsikoita säilötään ja niistä sitten tehdään kaikenlaisia leivonnaisia ja jälkiruokia. Hyviä ovat....;D

      Poista
  5. Kait ne madotkin söivät niitä samoja kirsikoita, tulipahan samalla proteiinia.... ja eihän sitä aina tiedä mitä kaikkea tulee suuhunsa laittaneeks. Kirsikoitten kanssa sait silloin aitoa elävää ravintoa. Tietentahtoen jäisi moinen maistamatta.

    Oli se muuten kiva hotelli ja sen henkilökunta samoin, minäkin sain yöpyä siellä usein (enää en muista kuinka monesti kävien siellä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vissiin oli joku proteinin puute menossa silloin!? Vaikka eihän niistä viellä silloin edes puhuttu mitään...;)

      Jälkikäteen olen vain kerran siellä käynyt. Silloin kun muutin Itävaltaan niin kävin kaverit moikkaamassa ja yövyin siellä.
      Jälkeepäin olen kuullut että olisi muutettu vanhainkodiksi! Saisipa sellaisessa mestassa asua!? Pitäisköhan joskus kysellä paikkoja sinne, vois olla muuten hinnoisaan, jos asiakasryhmä ja palvelut olisi sitä tasoa mitä oli silloin mun aikana...heh....;D

      Poista
  6. Hauska juttu ja ihan muisto kirsikoista. Aina varmaan musitat Lucilian ainakin kirsikoista.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Amalia...;)

    Pitkään pidimme yhteyttä Lucilian kanssa vaan jossain vaiheessa se jäi. Olen kyllä monta kertaa ajatellut mitä hänelle kuuluisi nykyääkin.
    Yleensä nämä siirtotyöläiset tekivät töitä muutamia vuosia ja säästivät kaikki rahansa tulevaa parempaa elämää varten kotimaahan. Hänellä oli veljensä perhe siellä tukenaan.

    VastaaPoista