Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 17. elokuuta 2012

NYKYAIKAISTIN KEITTIÖN KONEITANI !


Päätin laittaa rahhoo kiertoon, koska niin pitäisi kuulemma tehä. Ostaa räväytin uuven sähkövispilän, oikein kahilla teräparilla. Normaalit osat rahkan ja kerman vispaukseen ja joskus marjapuurokin sitä kaipaa. Koukkuloilla voi sitten taikinaa alustaa jos leipomista joskus ajattelisi. Harvemmin kumminkin niitä olen viimeisten vuosien aikana kotona tehnyt.

Syy tähän ylimääräiseen rahan käyttöön tuli siitä kun vanha vispilä sanoi itsensä irti. Mitään vihjeitä ei edes etukäteen antanut! Kermat oli jo kipossa, vispilän varret koneessa  ja tökkäsin sen koiraspuolisen piuhan osan sinne minne se kuulukin.
Eiku saman tien rupesi hurisee, vaikka en käskyä antanut ja sitten pöllähti savut ja välittömästi kuumeni käsi. Onneksi en kerinnyt  siihen nesteeseen sitä survasta. Käsistä joutusaan pöydälle surisevana laitoin kun ei vain sammunut! Narttu- ja koirasosan riuhtasin irti toisistaan. Tokeni ja hyyryläinenkin tuli kamarista kysymään ylimääräisen hajun ja motkotuksen perrään.....;)
Hyvin oli palvellut se kotitalouksen tarvekalu ja sen aika oli sitten ohi, totesin vain!

Kerma piti vatkata! Päätin että en varmaan rupee käsipelillä kuohuttaa sitä kakunpäälistä.
Onhan mulla se emännän  taikasauva jolla sose tehdään. Mutta eihän sillä kuohkeutta saa aikaiseksi, survosta  vaan, sitähän varten se onkin suunniteltu.
Onneksi mun työn tekoon ei ole mitään sääntöjä, saatikka käskyttäjiä. Kaikki kun luulevat että jos jotain keittiössä teen, niin se on oikein. Olehan eläkkeellä oleva kansainvälinen huippukeittiömestaritar......heh....;D Huippu sanaa kun käytetään vähän joka ammatin nimityksissä, niin sillä sen tarkoituksella tähänkin kirjoitin, enkä pyyhi sitä pois!

Kermasta ei tullut kuohkeeta, lisäsin saman verran rahkaa ja maustoin vanililla ja hunajalla.
Kauniin hunnun sain kakulle ja koristin tuoreilla hyvillä mansikoilla. Kakkupohja oli kaupan edullinen kääretorttu....jota yleensäkin nykyisellään ruukaan käyttää!
Osaan uunin lämmittää ja kakkupohjan vuokiakin mulla on, mutta säästän niitä!


Tänään kuvasin osan vispilöistäni, niitä kyllä löytyy lisääkin.


Eikä ne ostokset siihen sähkökäyttöseen vispilään  jäänyt!
Anttilassa kun oikein olin ja tarjouksen käytin hyväkseni, mukaan lähti sellainen soodakone. Kaikilla  se jo on, paitsi mulla ei sellaista ole. Olen jo maistellut sillä tehtyä kuplivaa vettä, tykästyin. Vesi kun on mun juomani, mutta vaihtelua haluan siihenkin. Täällä meillä tulee putkista hyvää vettä. Kaupasta en ole koskaan kantanut kotiin pullovettä, enkä kanna.
Unkarissa kylläkin, koska siellä se mahallekin hyvä kivennäisvesi tulee niistä heidän omista luonnon lähteistä. On edullista ja kärrin kanssa silloin kaupalle lähen ja osta sexpacin kerralla.

Jotain vitsintynkää sain tästä uudesta soodakoneestakin aikaiseksi. 

Luin huolella ohjeet, niinhän teen muutoinkin....mutta tämä olikin niitä nykyajan vempaimia, niin tarkkana oli oltava. Koska sisälsi oikean kaasupullonkin,  kunnon jötikkä se oli 20-25 senttinen. Nupista piti ottaa varmuusväline pois ja sitten vasta asentaa paikoilleen.
Pyyhkäsin koko vehkeen ja pullonkin huuhtasin pariin kertaan, panin sen määrättyyn kohtaan ja sitten ajattelin käynistää, jotta saisin litran hyvää kuplivaa vettä....;/

Pakkauslaatikko oli eteisessä, hain se takaisin! Koska johtoa ei näkynyt, jouduin uusiin hommiin. Eihän sitä mistään löytynyt. Vähän harmitti kun olin jo kotiasunkin vaihtanut ylleni. Pakkohan sitä olisi Anttilaan lähettävä takaisin, heti seuraavassa korttelissa kauppa on. Lähellä siis, mutta työn takana kumminkin!
Otin ohjekirjan uuvestaan esille ja kävin sen läpi kaikilla kielillä mitä siitä osain ja ymmärsin. Tarkistin kuvat oikein suurennuslasilla, missään ei ollut töpseleistä mitään mainintaa.....;/

Onneksi en soitellut mihinkään, saatikka köpötellyt takaisin kaupoille!?
Se kun vain on niin, että omat piuhat  löystyy näin vuosien myötä!? Niin ihan heti ei aina hoksaa kaikkia asioita. Varsinkin kun noi nykyajan vempaimet on niitä langatomia lähes kaikki....HIH-HIH....;D


Perintö pöytäliina, äitini kapioita!
Venäläiset puukulhot ja
peltiset mini vesiastiat.......;)


12 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia kivassa blogissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun löysit tien tänne Ronja....;)

      Mulla nämä kuvat ja kirjoitukset on sitä monenmoista murua, kiertelen,kaartelen, tutkin ja tarkailen, kirjoitan kaunistelematta yleensä pientä itseironiaa höysteeksi!
      Kuvat ovat yleensa omia tekosiani mutta katseluun ja käyttöön, kaikille tarkoitettu. Kamera ja penseli toimivat oivina apureina.....;D

      Poista
  2. Hyvät on kuvat ja kivasti muokattuja.

    Sitä kermavaahtoo tarvittiin mun synttärikakkuun, siis nyt teit kevennettyjä mansikka - kermaleivoksia ja hyvältä maistui.

    Onkos tuo sinun varpuvispilä niitä meidän perintöjä, oman äitin tekemiä talouskaluja - vai olisko mummon tekemä? Tehtiinhän mekin vispilät, sekä "härkin" vai sanotaanko "hierrin" nuoren puun kuoritusta varresta (toisessa päässä neljä tai viisi oksantynkää). Pienet tehtiin leikkiin ja isot oikeaan käyttöön. Ei niitä ennen kaupasta ostettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mietin varpuvispilästä! Muistan kun mummo teki niitä tarvekaluja meille tytöille. Tuo mikä mulla on, tarkistin oikein, tosi hyvin ja huolella tehty! Vissiin aika iäkäs mutta toimii edellenkin, olen sitä käyttänyt. Taisin muuten viimeeksi tehdä talkkunapuuroa! Namia voisilmän kanssa.....;) Varpuvispilä toimii paraiten hienojen jauhojen sekoitukseen. Muistettava liottaa ennen käyttöä, ettei tule tikkupuuroa....D

      Aika mielenkiitoisia kuvia tuli, oikea taidekuva kun vähän käsittelin. Hyvä malli ölyvärityölle toi eka kuva....;)

      Poista
  3. Tulikin pitkä ja hauska tarina; sinä se osaat, Maikku!<33333

    Oppia ikä kaikki, viisaat sanoivat entisaikaan;DDDD

    Mukavoo viikonloppuu, Maija!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili-mummo!
      Mietinkin tätä viikonloppua, olis niitä normaalia kotihommiakin, mutta huomenna on mielenkiitoista ja kauniita pukuja kävelykadulla!
      Homman nimi on, kansallispuvun tuuletuspäivä!! Viimevuonna olin siellä kattelemassa ja kuvasinkin paljon. Kalevalaiset naiset sen järjestää, kaikki saa osalistua, vaik ei olisi sitä kaunista asuakaan!
      Toivon kaunista päivää, juttu on piknik tyylinen, omat piirakat nyytiin ja joukolla mukaan....;)

      Poista
  4. Jestas! Onpas sinun pistorasiassa täpäkkää sähköö, kun kerta laakista laukes vatkain. Hyviä on sähkökalut niin kauan kun ne kestää ja yleesä ne tekkee sen viimesen topin just pahimmoilleen, kun pitäs jokin taikina saaha valmiiksi. Ees menneen tätini huushollissa oli varpuvispilät kunniassaan ja varvulla siellä tutkittiin onko kaakku läpi kystä. Soodakone, se puuttuu minun huushollista. Vuan niin puuttuu monta muutai tarpeellista kojetta mun keittiöstä, vaan haittaakse:D Tuo minun keittiö keittiönä on aikas käyttämätön tätä nykyä, ne hellat ja uunit, mikroo ei lasketa.

    VastaaPoista
  5. Hyvin toimiva pistoprasia kyllä tästä huuhollista löytyy, mutta kovin on jäänyt tyhjäkäynille....heh...;D
    Siis tarkoitan sitä, kun ruokaa laitan harvakseltaan, isot erät kerralla ja mikroo sitten käytän, imuroin joskus....omelukonekin on saanut huilia melkein koko tän vuoden. Joitan housuja lyhentelin, omia! Kahvipannu porisee päivittäin.
    Muutenkaan en noita koneita pahemmin harrastele ja enkä tarvii. Toi sooda vehje vähän naurattaa, ostinpa sen pois sieltä Anttilasta...;)

    VastaaPoista
  6. Varpuvispilä olis joskus tosi tarpeeseen. Penskana niitä "kolottiin2 koivun oksista ja sitten vaan panta ympärille.
    Ja hierrin tehtiin nuoren männyn latvuksesta. Ja pesusuti tehtiin puolukan tai mustikanvarpujen juurista. No, siihen aikaanhan taikina tehtiin puutiinussa ja ruokapöydällä oli "karotti" ja "pilkkumi" taltrikkien lisänä. Kahvelit ja veitset tietty. Ja kotona leivottu ruisleipä, nam. Ja kalakukko muikuista tai mieluiten ahvenista. Ja talkkunasta "sevokasta" kesällä heinäpellon pientareella syötynä. Voi niitä aikoja. Innostitpa vanhan muistelemaan. Joo, ikivanha jo olenkin. Ja muistoja pullollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta kuin perinteet kunniaan ja käyttöön! Eivät ne siitä kulu, päinvastoin.....;D

      Eilen kun kattelin kävelykadulla Kalevalaisten naisten kansallispukuja ja tanhua....nautin ja toivon jatkajia tällekin hommelille. Kolme miestä vain oli tanhuporukoissa, mutta hyviä tansijoita olivat....;)

      Poista
  7. Aikansa on sähkövispilälläkin, minullakin lienee jo kolmas käytössä. ja käsivispilöitä on kaksikin tavallista. Lisäksi yksi silikoni-pallovispilä, jota en ole tottunut käyttämään ollenkaan... Mukava oli taas tätä tarinaa lukea :) Ja varmasti hyvää tuli rahkakermastakin, herkulta kuulostaa. Meilläkin on soodakone, se on kätevä ilman sähköä saa kuplat veteen. Kovassa käytössä ja kaasupullo on pitänyt jo monta kertaa vaihtamassa käydä. Makuaineista on luovuttu, pelkkä vesi kuplilla on parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole yhtään niitä silikoni juttuja, jos kauppiaalta kysyt ne sanovat, että erittäin hyviä ja kestaviä, kantsii ostaa!? Kaikki ne tutut joilla on vuokia ja sun muita pullasutia, eivät oikein osaa sanoa mitään. Kait tässäkin olis niin että pitäis joku ostaa ja sitten kokeiltava....;D
      Jotenkin mua aristais uuniin laittaa jotain silikonista muffis vuokaa!?

      Aika kalliita ne makuaineet, en osta kun aika vähän makeita juon. Vesi on juotavan makuista, ei tule liian kuplivaa, koska voi säänöstellä painaluksilla. Tuntuu olevan laps perheillä lähes kaikilla soodakone ja päivittäisessä käytössä!
      Suosittelen kyllä meille mymmeleilekin, koska nykyisin ihmiset kun vain pyörähtää kylässä, niin niin raikas juoma tulee muutamassa sekunissa. Helppo lisätä lasiin sitä omaa mehua ja pullosta soodaa päälle.....;)

      Poista