Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 11. marraskuuta 2011

ISÄNPÄIVÄ 2011 !


Tuli isä mieleen, useinkin, mutta aika voimakkaasti tällä viikolla! Vissiin johtui siitä kun reissailin noilla hautausmailla ja tämä tuleva isänpäivä laitto muistot päälle.
Isänpäivä on melko uusi liputus-ja juhlapäivä. Vasta 1987 se laitettiin pysyvästi kalenteriin. Harkinnassa se oli ollut jo  70-luvulla, mitä lie silloin ajattelivat, tasavertasuutta vissiin kait!?

Isästäni saisin tiiliskivi kirjan aikaiseksi, koska hän oli elänyt myös täyteläisen rikkaan elämän. Kuoli ennen eläkkeelle pääsyä, näinhän  ruukkas käydä näille sen ajan sankareille!  Eihän sitä sotien jälkeistä Suomea silkkihanskoilla rakennettu tähän kuntoon. Tämän raskaan ja aikaa vievän työn tekivät pääasiassa isämme, oman terveytensä uhraten. Sen tietää meistä jokainen, ainakin toivoisin tietävän ja muistavan sen. Meillä on velvollisuus kertoa siitä myös jälkipolville!

Olin isän tyttö, koska pahnan pohjinmaiset tuppaa sen automaattisesti tehdä. Kietovat isänsä helposti omiin juttuihinsa. Myöskin Pentin ja Pirkon pikkusisko  ja äitini alituinen pikkuapulainen omine tempuineni.
Minussa ja isässä oli aika paljon samaa, tämä sallittu hallittu avoin luonne ja terveen hulluttelun olen perinyt häneltä. Isä oli aina läsnä, kun oli tarvis. Otti  mukaansa, joka oli muuten aika erikoista siihen aikaan, kysyi kun lähti soittokeikoille, että kuka haluaa messiin ?!  Minä olin jo mekkoa vaihtamassa ja nätimpiä lettinauhoja valitsemassa, olen aina ollut vähän turhamainen, mutta sekin kohtuudessa, tykkäsin jo silloinkin laittautua ja olla porukoissa.
 Tarkoitan näitä teatteri soittoja, istuin isän jalkojen juuressa, siellä soittajan montussa ja opin tuntemaan nämä tunnetut operetit. Mustalaisruhtinatar, Viktorian husaari. Iloinen leski, Tanssiva Savoy ym.
 Samalla tutustuin soittajiin ja laulaviin taiteilijoihin, muistan Virolaisen diivan primadonnan Milvi Laidin, rupesin aina nauramaan kun  hän sanoi vastaparilleen näyttämöllä useimpaankin kertaan....ma armastan sua.....isä ojenteli minua kengänkärjellään kevyesti. Uskoin että häntäkin olisi naurattanut, aikuisen oli pakko pidättää kun nuotit oli edessä ja pasuuna suussa, sekä kapelimestari  keppeineen tarkailemassa. Hän muuten oli se kaupunkimme tunnetuin  gentlemanni siihen aikaan Maestro Dimitry Hinze. Äitini ihaili häntä, koska hän tervehti aina hatun nostolla ja käsisuudelmalla! Hän antoi minulle luvan olla siellä orkesterin montussa, koska osasin olla asiallisesti...... voihan minua onnentyttöä!

Koko perhe kävimme kaikki  konsertit ja  soittojuhlat  kuuntelemassa paikan päällä. Pentti oli oboisti  ja soitti isän kanssa kaupungin orkesterissa, joitakin vuosia. Kunnes muutti opiskelemaan Turkuun.
Isä oli erittäin avoin ja rehellinen, empaattinen sekä tarkan jäjestelmällinen. Tämä jämptiys johtui pitkästä armeija ajasta, jonka hän aloitti soitto-oppilaana. Vaikkakin sotilaspassiin oli laitettu lisälehtiä, koska hän sai paljon huomautuksia epäsotilaalisesta käytöksestä ja niistä saaduista rangaistuksia. Huumorin taju ja sen ymmärtäminen luontui häneltä myös täydellisesti!

Kun lähdimme maailmalle, niin isä  antoi erinomaiset elämän ohjeet. Kertoi oman nuoruutensa, vaikeatkin asiat. Sanoi, että niin pahaa ei voi sattua, ettet voisi tulla takaisin kotiin, sillä koti on se paikka jossa ovet on aina auki ja ymmärrys sekä tuki on aina saatavilla!
Yksi niistä tärkeimmistä asioista haluan vielä mainita, hän sanoi meille lapsille, että piti siitä periaateestaan kiinni, ettei meidän lasten tarvinnut koskaan nähdä isäämme humalassa, tai ottavan viinaa, saatikka kärsiä vanhempien holtittomasta käytöksestä sen myötä!
 Hän myös piti sen lupauksen, kiitos hänelle!

Asuin jo Saksassa, oli kotilomalla, vanhempani ja veljeni lähtivät autolla Suomesta laivalla Saksaan minä olin matkassa mukana, siskoni odotti Lyypekissä, hän asui silloin Hampurissa. Olimme laivassa syömässä ja kysyin isältä kuka ottaa kaljat ruuan kanssa, tilasin neljä pulloa ja kippistinmme. Se oli eka kerta kun näin isäni ottavan promille juomaa. Hän oli odottanut täysi-ikäisyyteni ja omaan kehoitukseeni skoolata. Ei hän alkoholisti ollut tai salajuoppo, halusin vain säästää perhettään, koska nautti itsekin raitiista ja tasaisesta perhe-elämästä .
Kiersimme Euroopaa autolla, vanhempani ja me kolme aikuista lasta, se oli mukava ja hyvä muistorikas matka. Perheemme sai tutustua Pirkon Hampuriin ja minun Wiesbadeniin.

Isäni teki myös "oikeeta" päivätyötä koko ajan, vaikkakin musiikki ja valokuvaus oli se tärkeä palkan lisä, näillä  hän rahoitti  omat kulunsa jotta ne hyvät harrastukset saivat jatkua.  Tästäkin  asiasta muistan hänen sanoneen, että ota sellainen harrastus, joissa tulee pientä hyötyä, eikä vain suurta rahan menoa! Niinhän minä olen tehnytkin.  Työpäiville riitti pituutta, sehän oli myöskin sen ajan tapa, monessakin perheessä. Tästäkin huolimatta hän oli omilla teoillaan ja toiminnoillaan  monelle se hallitun elämän esimerkki !
Isäni syntyi v.1908 USA Illinois
Hyvää ja rauhallista isänpäivää




ps. kauniit kuvat otin viikko sitten pyhäinpäivänä Jyvskylän vanhalla hautausmaalla.

10 kommenttia:

  1. Hienoja muistoja isästäsi, Maikku<3
    Kaikesta näkyy rakkautesi ja luottamuksesi isään... Meillä kaikilla ei ole ollut yhtä hyvä onni isän suhteen.;)

    Oikein hyvää Isänpäivää sinulle, Maikku, ja kiitos tästä muistelmasta<3

    VastaaPoista
  2. kaunis muistelo isästäsi! hän on ollut sinulle hyvin tärkeä!. Sen ajan isät ei useinkaan olleet kovin kiinnostuneuta lapsistaan, ei se miehelle kuulemma sopinut.
    Itsellänikin oli hyvin rakas isä, viimeisen päälle tasapuolinen kasvattaja ja luonteeltaan jämpti ja rehellinen mies. Juuri aamulla ruli mieleeni, että kohta jo 43 vuotta isän lhdöstä aikaa.

    VastaaPoista
  3. AILI-MUMMO, kiitos! Kyllä se isä osasi jämeräkin meille olla kaikille ja silloin oli kyllä uskottava, periaatteen mies kun oli! Hyvä puoli oli sekin ettei ollut pitkävihainen. Äitinikin sanoi, että turhaan hän yritti joskus mykkäkouluu pitää, ku se ei onnistunut sen toisen osapuolen kanssa. Saimme toki piiskaakin ja ite piti piiskat hakee, varmuudeks kokeilimme niitä esin siskon kaa, ennenkuin toimme ne vitsat isälle, vanhenpamme kuulemma seurasivat ikkunasta ja naureskelivat. Totisia kyllä olivat kun kun katuvat tytöt tulivat risukimpun kanssa toimenpiteisiin...;)

    MUMMELI, äitiäni oli aikoinaan nolottanut, kun isä halusi välttämättä, ottaa lastenvaunut mukaan kun lähti isosta talosta maidon hakuun, se oli sen verran matkan päässä, että kyllä sen moni näki. Pienellä kyläraitilla sitä ihmiset kyllä ihmettelivät, veljeni syntyi 1938, isäni lykkäs ylpeänä esikoistaan. Eihän kukaan ukko semmosta tehnyt ihmisten ilmoilla! Isäni kuoli 40v sitten! Kiitos taas huomaavaisuudesta mummeli!

    VastaaPoista
  4. Onpas kauniit kuvat, ja paljon hyviä muistoja isästäsi. Hyvää isänpäivää!

    VastaaPoista
  5. Voi Maikku, miten onnellinen oletkaan, kun sinulla on ollut näin suurenmoinen suhde isääsi. Se on aika harvinaista, luulisin. Sen ajan isät yleensä puskivat töitä, purkivat ahdistuksensa viinaan ja pitivät muuten asiat sisällään. Kokemustahan minulla ei omasta isästäni ole (kaatui 1944) eikä ne isänkorvikkeet, joita minulle tarjoutui, olleet ihmisinä helpoimmasta päästä.
    Isänpäivänä sytytän kynttilän toki omalle isälleni, jonka nimen löysin vanhan Sallan hautausmaan kivipaadesta. Onneksi tunnen itseni ehjäksi näinkin.
    Sinulla on hyvät muistot isästäsi, isäntyttö. Hyvää isänpäivää.

    VastaaPoista
  6. ANJA, kiitokset, olen joskus sanonut, että onneksi ne hyvät muistot korostuu näin vanhemiten, eipä tästä isästä isänä ole muutenkaan huonoa kerottavaa...;)

    "anja", isäni olikin melko erikoinen, vaikka vertais nykyajan isiinkin! Se avoin ja empaatisuus kaikkia kohtaan oli poikeuksellinen! Olisin mielelläni pitänyt hänet pitenpääkin, olin 25v kun hän kuoli! Onneksi saimme silloin aikoinani hyvät ohjeet tulevaan elämäämme, jotka vielläkin ovat käyttökelposia.
    Kun ei ole henk.koht.muistoja omasta isästä, mutta valokuva ja Sallan muistokirjoitus on jo paljon ja olethan tavannut sukulaisia! Niin silloin voi itse rakentaa mielessään miten olisi voinnut olla jos tämä sota ei olisi keskeytänyt monen lapsen unelmaa käsin kosketeltavasta omasta isästä!!!! Taas on lisättävä se lempeä ja lämpöä rutistuksen kera Anja...:)!

    VastaaPoista
  7. İhanasti kirjoitit isastasi.
    Hyvaa isainpaivaa muistojen pariin.

    VastaaPoista
  8. Ompa hyviä muistoja Isästäsi,kauniita kuvia:)

    VastaaPoista
  9. SATEENKAARI, kiitos! Näin se käy, että nuo vanhat hyvät asiat pulpahtaa mieleen, vissiin vanhaksi ollaan tulossa....;)

    RITVA, kiitän! Kun asuu keskellä betoni kylää, niin on mentävä hautausmaalle kauniitä kukkia kuvamaan! Tokkopa se haittaa, paikkahan on se jossa ajatukset juoksee, ainakin minulla...;)

    VastaaPoista
  10. Oli kivaa luettavaa papasta! Muistot jäivät valitettavasto lyhyiksi ja italian välimatka vähensi näkemistä. Muistan kaun otettiin papan kanssa päiväunia, hassuteltiin, ratsastin hyvin ruskettuneilla harteilla. Veren perintönä on ollu, kunnioitus kotona käytettävään alkoholin määrään. Minun ei ole tarvinnu nähdä päihtyneitä vanhempia ja ollaan pidetty ettei omien lastenkaa tarvitse nähdä1 Ehkä olen jo luonnostaan tämmöinen "örveltäjä" puutteineni niin olisi hirveetä että päihtyneenä huh.
    Siirtolaisuus on myöskin periytyny minuun ja lapsiini, minkäs teet!

    VastaaPoista