Tämä näyttävä ja kaunis enkeli on saanut minut aina pysähtymään Jyväskylän vanhalla hautausmaalla, joka otettiin käyttöön v.1838.
Enkä nytkään tehnyt poikeusta, ja jopa taltioin sen.
Kuvassa takorautainen risti on sepän pajassa taottu. Johon on kiinitetty peltlevy, levyn yläosa on tauvutettu kaarelle suojaamaan maalattua kirjoitusta sateelta. Tämä on säilynyt 1800-luvun loppupuolelta, kirjoitukset on aika jo kuluttanut pois.
Tapanani on, kun tiedän meneväni hautausmaalle, otan mukaa kynttilöitä enenmän kun olisi tarvis. Kiertelen ja kaartelen, etsin tuttuja nimiä, jos niitä ei ole muistettu kynttilöin, niin silloin käyn kassillani ja sytytän sen.
Viimeisen muistokynttilän jätän niille läheisille jotka ovat saaneet sen lopullisen lepopaikkansa toisella paikkakunnalla.
Tällä hautausmaalla on uusi iso muistolehto, jossa oli varmaan satoja valoja ja sinne mahtui myös oma viestinikin .....
Ennenkun poistun sieltä, hiljennyn hetkeksi Sankarihaudoille. Lauhan pitkän syksyn ansiosta ruusut hehkuivat, tämä ylläoleva kuva tuli kameraani, nyt pyhäinpäivänä. Siellä on muistolaatat 470-lle sotiemme veteraanille ja yksi laatoista on tuntemattoman sotilaan muistolle. Seuraavan kerran menen sinne itsenäisyyspäivänä, jolloin on taas isompi juttu.
Huilipaikkoja ei ollut, koska penkit poistetaan aina kalenterin mukaan, harmi! Toisetkin, enkä vain minä niitä etsiskellyt. Köpöttelin kotiin ja istuin matkalla jonkin aikaa, linjuri-pysäkillä heluttelin kinttujani ja venytelin nilkkojani. Auttaa jaksamaan kotiin saakka, sain kaverinkin viereeni. Oli ollut samoilla asioilla kun minäkin.
Kuvasin siellä paljon, koska minua kietoo tämä ääntön sanoma. Nyt halusin laittaa nämä muutamat esille.
Kiitos kuvista.Muistankohan oikein,mutta se sepan paja,missa tuo risti on taottu,niin on sijainnut siella hautausmaan reunalla.
VastaaPoistaHyvin olet löytänyt kuvauskohteet Jyväskylän vanhalta hautausmaalta meille, jotka näin saimme kerallasi rengasmatkan sinne. Kaunis enkelipatsas, vaikuttava. Ja tuo vanha hautapaikka, liikuttava ja historiallinen. Hautausmailla on rauhoittavaa kulkea ja aistia menneiden sukupolvien historiaa. Hienoa sinulta, että viet useampia kynttilöitä mukanasi, onhan monet haudat monestakin syystä jääneet kynttilättä.
VastaaPoistaMyös täällä Porvoon hautausmaan vanhalla puolella on paljon vanhoja hautoja, patsaita ja muistomerkkejä. Yhtä en vaan ymmärrä: runoilijakuningas Runebergin muistomerkin etupuolella on Johan Ludvik ja muistomerkin taustapuolella Frederika. Olisi saanut runoilijan vaimo, kirjailija itsekin ja uhrautuva perheenäiti olla nimenä miehensä nimen vieressä. Vaan kukapa nämä kommervenkit tietää.
Myös Bobrikoffin ampuja Schauman on saanut leposijansa täällä. Hautausmaan yhteydessä on myös muistolehto, jossa voi sytyttää kynttilänsä muualla haudattujen muistoksi. Siellä on pyhäinpäivänä ja jouluna valtava kynttilämeri.
Nuo valkoiset ruusut ja chrysanteemit ovat kuin piste rengasmatkaasi, todella puhtaan kauniita.
Hieno kuvaus reitistäsi. Tuo enkelipatsas on kaunis ja vaikuttava. Myös se sepän tekemä muistomerkki kaikessa karuudessaan vaikuttava. Hieno tapa viedä kynttilä unohdetulle haudalle! Tuo lopun valkoin kukkakimppu on todella kaunis.
VastaaPoistaSATEENKAARI, oikein muistit kaimaseni! Vissiin meille jo koulussa kerrottiin ja vietiin sinne!? Jotta saimme tietää herännäisyyden historia merkkipaikan. Vaikkakin seppä Jaakko Högmanin oikea paja oli toisaalla, mutta se kuuluisa tapaaminen Savolaisen talonpojan Paavo Ruotsalaisen kanssa kanssa muistomerkin mukaan tapahtui tossa parin korttelin päässä. Seppä sanoi lauseen joka sai Paavon jatkamaan matkaansa, heränäisyydestä saarnaamaan ympäri Suomen maata!
VastaaPoista"anja", Porvoon hautausmaa varmaan huokuu Suomen historiaa, joskus viellä tarkistan sen, toivottavasti! Muistan isäni puhumana, niin paljon omasta suvustaan sieltä suunasta ja aina tuli Porvoo esille.
VastaaPoistaOli paljon upeita kukka-asetelmia viety sinne muistolehtoon, ruukataan se tehdä kun on polttohautaus kyseessä.
MUMMELI,itse vien melkein aina edellisinä päivinä kyttilät haudoille, koska silloin rauhallisempaa. Sitten pari päivän päästä teen uuden retken tänne lähimälle hautausmaalle. Silloin tarkistan haudat ja laitan kynntilän jos sitä ei ole ja sytytän sammuneet, joistakin vaikka olisi tuntematonkin hauta. En nyt sitä ihan työkseni tee, mutta kun tuntuu siltä, niin miksipä en vaivaituisi, koska siintä ei ole minulle vaivaa....päinvastoin...;)
ps. pitää muuten ostaa uusi sytkäri ja tikutkin on loppumassa.
Kaunis enkelipatsas,mielenkiintoinen matka hautausmaalla<3
VastaaPoistaHautausmaa saa aina miedät hiljentymään ja hidastamaan askleitamme. Erityisen tunnelmallinen on vanha hautausmaa, jossa on paljon näitä vanhoja ja kauniita muistomerkkejä.<3
VastaaPoistaKiitos hienosta kierroksesta Jyväskylän vanhalla hautausmaalla, Maikku<3
RITVA, kun kuvasin sitä enkelipatsasta, niin huomasin, että porukkaa oli kertynyt ympärilleni. Joku kait huomas sen eka kertaa silloin....;)
VastaaPoistaAILI-MUMMO, milloin lie ottivat semmoset määräykset käyttöön täällä, ettei saa laittaa kun samankokosia kiviä. Isäni kuoli 1971 ja silloin oli se jo voimassa.Pitkiä riviä samankokosia muistomerkkiä, silmä on jo tottunut niihin. Kesällä kyllä kukkaset vaihtuu rivittäin, niihin jotka srk,hoitaa. No eipähän tämä sitä reissua sinne haittaa! Mielelläni kyllä kuljen niitten vanhempien muistokivien kautta. Uudella hautausmaalakin on jo se vanha puoli, vaan ei tietysti niin näyttävä kuin se mitä kuvasin...:)