Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

YSTÄVÄNI KASSI - ALMA.


Kaupunki jossa on lähes kaksi miljoonaa asukasta, kertoisi monen ihmisen tarinan  jos vain kuulijoita  olisi! Olen muuten aika usein se kuuntelija. Syyhän on se, koska kulutan  paljon noita yleisiä istuma paikkoja, minulle kun ovat niitä pakollisia huilipenkkejä. Näissähän niitä kaikenlaisia juttukamuja löytyykin.
Useimmiten  kertoja ei huomaa, että en ymmärrä hänen puhettaan, koska en tohdi keskeyttää ...istun ja kuuntelen! Minuahan ei moiset pikkuasiat haittaa, koska tiedän, että tämä tuntematon, omituinen höpöttäjä kaipaa vain kuuntelijaa. Tietysti myös puhekaveria, mutta sen voi myös viestittää ilman sanoja, olla läsnä lähinmäiselle! Sellainen joka ei keskeytä, saatikka kyselisi niitä asioita joihin on vaikea vastata.
Enhän minä tätä vapaaehtois hommaa alvariinsa tee, mutta kun kohalle sattuu, olen kyllä valmiina kuuntelemaan. Joskus hetken, mutta jos yhteinen kieli löytyy niin saattaa kulua tovi jos toinenkin! 

Yllä olevan kuvan silta ylittää Tonavan, otin kuvan nelosen ratikan ikkunan läpi, sateisena päivänä, matkustin kiskoja myöten Budasta Pestiin .


 
Keskustan reissuilla käytän usein 83 ja 9 busseja ja käväsen leipomon kaupassa, koska auto pysähtyy sen eteen. Tekevät muuten ruisleipää, mutta valitettavasti hapatus puuttuu.  Usein ostan lisäksi herkullisen sämpylän jonka syön  siinä penkillä, muutaman askeleen kun etenen katua etuvasenpaan. Penkit ovat puiston, koulun ja kirkon vieressä ja siitä on vissiin vielä satametriä kotiin.

Viereisellä penkillä istui Alma, eletyn elämän merkit näkyivät  paremmin kuin minussa, luulisin tai ainakin toivon niin tykönäni!? Asiasta toiseen, näpsäytin kerran kokeeksi kuvan  naamastani, ihmettelin miten sain hyvän ja mahdottoman tarkan kuvan. Poistin sen kyllä välittömästi, koska eihän kuvan tarvis olla niin tarkka, ainenkaan omakuvani!? Takaisin asiaan - hänellä oli katse kaukaisuuteen ja nähtävästi mietti jotakin. Kunnes nousi ja alkoi siivouksen! Vei nyyttinsä puiston reunaan ja puisteli napakasti ja huolella peittonsa, viikkasi ja pinosi siististi. Pyyhki penkin ja sitten aloitti ympäristön siivouksen. Huomio kaikki roskat ja vei ne roskikseen, omat eväät ja vesiputelit laitto asialliseen järjestykseen. 
Viimeinen silaus oli tämä pieni Unicum pullo johon laitto vettä, sekä vähän rupsahtaneen valkoisen ruusun. Asetti tarkasti penkkiemme väliin, puistikon puun viereen. Vilkaisi ohimennen minua, kuin odottaisi hyväksymistä....hymyilin ja nyökkäsin.

Kaikesta näki, että hän oli joskus ottanut  ja kantanut vastuuta omasta elämästään. Hoiti lauantain siivouksen rutiinilla ja päättäväisyydellä. Tarkisti vielä työnsä tuloksen, tämä puiston penkki oli tämän kodittoman sen hetkinen koti.
Päätin, että luovun toisesta sämpylästäni ja tarjosin hänelle, otti ja kiitti vuolaasti. Kysyin, voinko kuvata ruusun, nyökkäsi. Näytin otoksen hänelle, tykkäsi niin, että olisi antamassa kukan minulle. Pyysin häntä kukan kanssa samaan kuvaan. Voi sitä iloa ja yhteistä riemua, kun taas tarkastelímme tulosta! Kuva oli herkkä, kaikessa karuudesaan.


Huomioin hänen puhtaat vaateet ja hyvin leikatut hiukset. Tässä muutaman korttelin päässä on varikko jossa nämä siipirikot voivat käydä tarvittaessa huollossa ja pesulla.   Vapaaehtoiset hoitavat pääasiassa tämän  homman siellä paikan päällä, yhteistyössä kirkon ja kaupungin kanssa. Näinhän  meilläkin  täällä Suomessa toimitaan! Apua saat kun haluaa ottaa sitä vastaan.

Keräsin omat kauppakassini, ja jatkoin kotia kohden.  Toivotimme hyvät päivän jatkot nk. Unkarissa tapana on. Poistuipa kaupasta, hissistä, siis mistä vain, jos silmät kohtaavat niin aina tulee sydänmellinen tervehdys, toivotuksineen! 
Hyvä tapa tuolla etelässä jossa muutenkin kaikki estot, tarkoitan lähinnä kohteliasta käyttäytymistä toimii kiitettävästi. Kyllähän suomessakin osataan ja jokainen tietää  nämä asiat.....vaan kun meillä menee aikaa sen toteuttamiseen. Ei oikein sovi se spontaani ylettömän kiitoksien, toivotuksien, poskipusujen käyttö jokapäiväseen elämään...ainenkaan minulla!

Laitoin 100 forintin (=0.40c) kolikon hänen hyvin viikattujen peittojen päälle lähtiessäni, voihan sitä itkun sekaista kiitosten ja siunausten tulvaa joka sain häneltä. Sillä rahalla saa ison leivän tai monta sämpylää Unkarissa...tai sitten joitain muuta!?
En avusta kerjäläisiä siellä, saatikka täällä, mutta Kassi-Alma oli sen ansainnut omalla työllään.

Tarina jo eletystä elämästä jäi vain arvailujen varaan.
Tulevaisuuskin oli harmaata, vaikkakin aurinko vielä silloin lämpöä jakoi tasapuolisesti meille kaikille.


Tämän upean kuvan sain taltioitua olkarin ikkunan läpi, taustalla Gellertin kukkulat ja patsas joka näkyy kaikkialle Budapestissa. Patsaalla olisi oma tarinsa!

12 kommenttia:

  1. Kyllä varmaan tuo Kassi-Alma kiitollisena sinua muistaa pitkään. yksi päivä hänen elämässää, ku nsai tuntea iloa. varmaan myös sinä itsekin tunsit iloa!
    kaunis kuvaus!

    VastaaPoista
  2. MUMMELI, kiitos! Vapaaehtoistyö ei ole minulle vierasta, Katulähetyksen mukana olen oppinut nämä"siipirikot" tuntemaan. Nyt olen karsinyt vähän, koska nämä omat nivelrikot on hiljentänyt omaa vauhtia! Mutta aina olen mahdollisuuksien mukaan apuna kun tarvitaan.

    VastaaPoista
  3. Kosketti syvältä.
    Tämä kertoi paljon sinusta ja tavastasi elää ja kohdata ihminen.
    Nämä laitapuolen kulkijat ovat usein herkkiä ja hyväsydämisiä persoonia ja monenmoisia tarinoita olet heidän elämästään varmaankin kuullut.
    Ystävällinen hymy, tervehdys, myötäelämisen ja kuuntelemisen taito -sitä sinulla riittää. Hienoa!

    VastaaPoista
  4. IDA, en kirkasta tällä omaa sädekehääni, kun sitä en tarvi oman egoni pönkittämiseen. Se kun vain on helppoa minulle, otan kädestä kiini olipa se minkävärinen vain...toimii kun huomiot ihmisen ihmisenä. Turha nössöily ja hyssyttäminen ja paijaaminen ei toimi, koska he taitavia toisen hyväksi käyttäjijä. Asiat on puhuttava heidän "omalla kielellään", tarkoitan näitä Kassi-Alman tyylisiä. Sairaala ja vanhustyössä on sitten jo toinen käytäntö...;)

    VastaaPoista
  5. Todellakin koskettava kertomus elämästä, Maikku:;)

    Joku toinen olisi ottanut jalat alleen ja häipynyt siltä penkiltä. Mutta hän on siisti vanha nainen, osaa käyttäytyä siivosti ja ystävällisesti.

    Näin se elämä meitä kuljettaa, laidasta laitaan, ja joskus on ojan pohjassakin, mutta siitä voi vain nousta ylös, ja kavuta tielle uudelleen---.

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle, Maikku<3

    VastaaPoista
  6. AILI-MUMMO,kaikenlaisia kohtaloita on kohalle sattunut ja monta ohi kulkenut...tietämättäni!
    Tämä Kassi-Alman juttu oli oikeesti siintä herkemästä päästä, vaikkakin kaikesta näki, että melko pohjalla hänkin oli ryöminyt.
    Tämän tietää jokainen, kun on tarpeeksi pohjamutia rypenyt, niin siintähän ei ole kuin se yksi tie enään jäljellä! Eikä siinä ole edes suuntaviitaa, on vain itse yritettävä löytää ne raput jotka vie pikkuhiljaa ylöspäin!
    Eikä se mahottomuus ole, sanovat ne jotka ovat onnistuneet siinä, vaikkakin tikkaiten poikkipuut ovat joskus katkenneet. Ei muuta kun takas alas rysäyksellä ja uusi yritys.....
    Kiitos myötäelämisestä Aili-mummo....:)

    VastaaPoista
  7. Todella hienosti kerroit kohtaamisestanne. Suntautumisesi Kassi-Almaan kertoo paljon sinusta itsestäsi. Olet lämminsydäminen, paljon maailmaa nähnyt ja kaiken oikeisiin mittasuhteisiin asettava ihminen. Jos tapaamisenne sai sinut kertomaan siitä meille, jäi siitä varmasti lämmin läikähdys myös Almalle, joka omalta osaltaan on varmasti kokenut monenlaista suhtautumista tässä elämänsä vaiheessa. Hienosti ja lämpimästi kerroit kohtaamisestanne. Aito kohtaaminen koskettaa molemmin puolin ja sisälle jää lämmin tunne.
    Kiitos Maikku, tätä tarinaa juuri tarvitsimme.

    VastaaPoista
  8. "anja", tätähän tämä on! Onneksi ei enään ne oikeat työt vie sitä aikaa, jääpähän enenmän aikaa niille jotka ottavat sen kiitollisuudella vastaan. Ei sillä kyllä se työnatajakin otti ja maksoi lisäksi kunnon palkan aikoinaan...;)
    Osaatko kuvitella, että ihmiset ovat jopa kateelisia ja ivallisia mulle, kun teen palkatonta vapaaehtoistyötä!?? Pyhää yksinkertaisuutaan jopa sanovat sen ääneen.
    Son mun valinta,olen kaikki ikäluokat käynny läpi,mutta se vanhustyö tuntuu kaikista läheisempänä, enenmän heitä on heitteile jätetty kuin noi katujen kasvatit! Jotka ovat oman valintansa tehneet,aika paljon myös itse aiheuttaneet ja ajautuneet siihen pisteeseen, missä ovat.....;/ Kiitos kommentistasi Anja!

    VastaaPoista
  9. Voi miten hienosti osaat kuvata kohtaamistanne. Tämän "Kassi_Alman" mielihyvä näkyy kuvastakin. Ihminen ihmiselle, välittäminen edes hetkisen. Antoi ajattelemisen aihetta tämä tarina. Kiitos!

    VastaaPoista
  10. MINTTULI, kiitokset ja mukava kun olet taas paikanpäällä, luin jo uutiset heti tuoreeltaan....;)

    VastaaPoista
  11. Kauniisti kirjoitettu tarina. Katsoit "Almaa" samalta tasolta silmiin, et ollenkaan ylempää.
    Ja kuva on kaunis, uskon että kuvan näkeminen tuotti hänelle paljon iloa.

    VastaaPoista
  12. Alma ollunna onnessaan kun kerrankin kohdannut ihmisen ken on kohdellut häntä ihmisarvoisesti, ilman sormella osoittelua, tai sanoilla satuttamista. Olet ihminen paikallaan Maikku.

    VastaaPoista