Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

maanantai 12. joulukuuta 2011

KATUKÄYTÄVÄT KÄVELYKUNTOON !


Putosin pyrstölleni kotikadulla. Paikassa jota olen varonut jo  14 viimeistä talvea, vaan kuinkas kävikään, nyt oli minun vuoroni langeta. Ei se putous niin paha ollut, koska olen  satakuuskytsenttinen, lyhyt matka, mutta se äkkipysäys. Sekin viellä meni, mutta seuraava vaihe jo tuotti vaikeuksia, oli tämä ylösnousemus!?
Siinä rähmällä ollessa tuli mieleen, että jo on joutusaa tämä lankeeminen. Tästähän ei sitten ollutkaan kuin yksi vaihtoehto, ainut tie oli avoinna ja se johti ylös. Anoin tukea, etsin katseella empatiaa ja osasin sitä pyytää. Välittäviä lähinmäisiä löytyikin melko pian!

Tarpeelliset perustelut, olen ikä-ihminen, nivelrikkoinen ja  edottomasti apua tarvitseva jos kaadun, koska polveni eivät kestä punnaamista. Apu tulikin ripeästi, 2-3 avuliaan ystävällistä naista olivat paikalla ja auttoivat minut tolpilleni. Varmistivat kuntoni ja hyväksi todettiin, olin kiitollinen ja  jatkoin kotia kohden, jonne olinkin menossa, ennekuin tie nousi pystyyn.
Yksikään miespuolinen ei vaivaitunut edes pysähtymään, saatikka auttamaan meitä naisia.
Ymmärettävistä syistä, olen satakiloinen vanha nainen, eihän niiten poikapolojen voimat olisi edes porukalle siihen nostoon piisaneet.

Tämä YLIOPISTONKATU  40 on ollut jokatalvinen vaaranpaikka. Muistelen, että jossain vaiheessa ovat yritäneet korjailla talon ulkosivun ulokkeita ja rännejä, mutta vesi tipuu edelleenkin ja jäädyttää sen vilkkaan kävelytien paikoitain.
Kerran jos toisenkin olen ollut auttamassa tällä kadunpätkälla, liukastumiset ja kaatumiset kun ovat jokapäiväisiä juttuja. Nimenomaan tämän talon kohdalla, mistä lie johtuu? Huonosta hoidosta ja silkasta laiskuudesta.

En kerinyt edes nolostua, kun istuin siinä jäällä, mutta kotona harmittelin kun en pyytänyt kuvaamaan tilanetta. Pidän kameran aina matkassani, nimenomaan näitä tapauksia varten. Pientä vitsintynkääkin olisi dokumentoitu, mummo persuuksilla RUMA nimisen kapakin edustalla, keskellä päivää. Onneksi vieressä on pari korkeatasoista kaunistuspaikkaa, vaan senkin muistin vasta kotona kun paikkailin tärähtänyttä olemustani.
Illanmitaan alkoi kankussa sekä käsivarressa kipu tuntua ja polviin laitoin tukisiteet, muistuttaa kyllä muutaman päivän, että huonosti olisi voinut käydä. Selvisin ilman murtumia, mutta mahtava ketutus kyllä jäi, ko.talon vastaavia kohtaan.





14 kommenttia:

  1. Onneksi oli onni matkassasi, Maikku.<3

    Niin se on minullakin, en ilman apua pääse ylös. Parasta on, jos joku tuo minulle tuolin, jonka avulla voin ponnistaa käsivoimin itseni itseni seisomaan. Nolottaa, mutta minkäs mahtaa..;/

    Mukavaa Lucian päivää, Maikku.<3

    VastaaPoista
  2. Hyvä kun ei pahemmin käynyt ja huumorillakin osasit ottaa.
    Täällä on sama juttu, jotkut kadunpätkät unohtuvat hoitamatta ja saa tosiaan kulkea kieli keskellä suuta. eikä tahdo aina sekään auttaa.
    PS: Jälleen hieno maalaus ♥

    VastaaPoista
  3. Hyvä että selvisit noinkin vähällä. Siinähän olisi ollut ainesta vaikka minkälaiseen kipuiluun.
    Oli sinulla sitten huumorin kukkakin kaverina kun yhdistit tuo kapakan nimen ja oman mahalaskusi. Jälkeenpäin kivun jo mentyä olisi ollut hyvä vitsailun aihe kuvan kerronnassa.

    Sanonkohan, no sanon, ole nyt sitten varovainen.

    VastaaPoista
  4. AILI-MUMMO, kiitos! Kyllä se Onni on pidettävä aina matkassa mukana, jos vain suinkin muistaa!!
    Tuoli on hyvä apuväline, käsivoimat on kyllä aika hyvät, kun niitä on tottunut käyttämään, onneksi edes näin on, nivelrikot on toistaiseksi vain polvissa!
    Lucian päivä onnittelut laiton Seija-ystävälleni, samaa ikäluokkaa, asuu maaseudulla, auton omistaja ja huomio minutkin aina, hirvitteli kun kerroin kaatumisestani. Korvaamaton apu kun tarve on....;)

    VastaaPoista
  5. MINTTULI,jostain se huumori kyllä aina löytyy, ja mulla tuntuu olevan se ehtymätön voimavara. Korvannut monet lääkeet ja paratanut useatkin tulehtuneet ilmapiirit, itellä ja ympäristössä!
    Kiitän huomiostasi.... o</;)***

    MUMMELI, ihmetteli tota ravintolan nimeä, niin mun nuorisoni valisti että on kuulemma jokin oikea sen niminen ravintolaketju Suomessa, nuorison suosima Disko. Annan omasta puolestani sen rauhasssa ollakin,RUMA on ruma nimi!
    Koskaan ei varotella liikoja, kiitos kun huomiot minut.... o</;) ****

    VastaaPoista
  6. Mummeli, jatkan kun taas huomasin, että jäi yksi kirjain vaihteeksi pois mun kirjoituksesta ;/! Siis minä ihmettelin sitä ravintolan nimeä, mutta tietysti voihan ystäväni Mummelikin ihmetellä, mutta ei suinkaan maininnut sitä kommentissaan. Logokin oli outo, pelkkä suu joka näytti kieltä.
    ps. olen aika huolimaton näissä kirjoituksissani, tarkaavaisuutta Maikkusei...;/

    VastaaPoista
  7. Oli se aika hyvä lankeemus, ei mitään poikki eikä sijoiltaan, siitä vaan jalat alta ja pyrstölleen. Olisi voinut käydä vaikka miten pahasti, kun koivissa on useita vikoja jo ennestään. Suojelusenkelisi oli työvuorossa!!

    VastaaPoista
  8. Oot nyt sitten langennut nainen. Kukapa nuorukainen sellaiseen uskaltaa kajota :) Kaunis tosiaan tuo sun taulu.

    VastaaPoista
  9. PIKOLINI, onneks olen yritänyt järjestää, oman vaatimattoman taitoni mukaan, työvuorot sopiviksi mun Suojelusenkelin kanssa! Tästähän opimme, että Ison Päälikön kanssa kantsii pitää asia jonkinlaisessa kunnossa! Unohtamatta sitä, että niitä koitellaan, jotka jaksavat sen kantaa.
    Tämä perustokaisua...se mikä ei tapa,vahvistaa.
    .... 0</;) * * * **

    VastaaPoista
  10. AMALIA,hih! Taas pääs unehtumaan se ikuinen totuus, että eipä nuorukaisten tosiaankaan tarvi koskea langenneisiin naikkosiin! Mutku, oishan ukkeleitakin ollut lähettyvillä, joilla se "parasta ennen"käyttöpäivä on ollu aikaa sitten lopussa. Olisivat saaneet pientä läheisyyttä ja kosketustakin ko.naikkosiin, vaan kun se järkikulta ei anna niitä käskyjä, joutusasti eteenpäin...
    ps. kiitos, näitä klouvnin kuvia olen maalannut paljon, tykkään niistä! Vähänkuin omakuvaa maalaisi.... o</;) * * *

    VastaaPoista
  11. Siina teidan kohdalla oli aina liukasta jo silloin,kun "SYVANORON" kangaskaupassa siina olin töissa.Ja se oli aikaa 1970 luvun vaihteessa.Eivat kiiretta ole pitaneet liukkauden poistamiseksi.
    Toivottavasti jasenesi ovat jo paremmat,eivatka kipuile enaan.

    VastaaPoista
  12. SATEENKAARI,kyllähän se tömäys jotain teki, kun oikeapuoli ropasta herkkänä, vaikee nousta kun ei oikein käsikään anna kovasti punnata!Kävin eilen kuvaamassa sen kohdan missä vesi tippuu kadullle, niitä oli kaksi isompaa reikää ja lirinä oli suoraa katukäytävävälle. Nyt lämpöasteita, ei suurempaa hätää, mutta annapas oli kun taas pakastaa!? Talohan ei ole asuintalo,pelkkiä liikeitä, en saannut viellä selville kuka vastaa kadusta ja korjauksista! Selvitän kyllä asia!!!!! ... o</;) ****

    VastaaPoista
  13. Voi sinua langennut nainen! Oli onni ettei pahemmin käynyt eikä luita murtunut. Miksiköhän kaupunki säästää hiekoituksessa yleensäkin. Meillä kun on hiekkaa riittävästi, toisin kuin esim. Tallinnassa, missä jään päälle heitetään hitusen multamaista hietaa.
    Onneksi selvisit muutamalla mustelmalla, toivottavasti jo jouluksi parantuvat.
    Olen kulkenut kumisaappailla enimmäkseen kun on niin sohjoista täällä Sotkamon raiteilla. Varoa silti pitää, vaikka sepelihiekkaakin on tiellä. Ja onhan nokialaisessa hakkapeliitat pohjissa. Vaan ei niillä kehtais kaupunkiin lähteä kuljeskelemaan.
    Leppoisia joulunaluspäiviä sinulle Maikkuli, ja paranemista.

    VastaaPoista
  14. "anja", kiitos osaanotosta! Kyllä ne pienet ruhjeet nopeesti paranee! Kun käväsen kaupoilla niin ohitan sen kohdan siis melkein päivittäin! Tarkistin eilenkin, vesi tipuu kolmesta kohtaa suoraan, kun ei ole rännejä, onneksi on lämpöasteita! Mun onneni kun on noi hanurin palkeet on tukevaa ainesta, että suojas jonkin verran...hih... o</;) * ** ***

    VastaaPoista