Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

maanantai 26. joulukuuta 2011

KAUNEIN JA KAUHEIN !


KAUNEIN.....

Kikaku-ji on Kioton kultasen paviljogin temppeli Japanissa,
kävin siellä v.1996.
Tämä uskomattoman kaunis temppeli-ja puutarha alue on minun mielestäni yksi niistä kauneimista paikoista missä olen ollut. 
Rinzai-buddhalaisuus on tämän kultaisen temppelin ominut jo v. 1397 lähtien. Nykyinen rakennus on  vuodelta 1955. Nämä kaksi ylimmäistä kerrosta on aitoa lehtikultaa.
Tämä temppelialue on iso, jossa olisi voinut ja oikeestaan pitänytkin kuluttaa useita päiviä. 
Ikuisesti paikka on jäänyt mieleeni. Samaselta reissulta olisi paljon kirjoitettavaa, onneksi tuli taltioitua kuviksi, nämä muistorikkaat paikat ja retket.
Minulla oli onni saada oppaakseni lapsuudenystäväni joka oli jo silloin asunnut parikymmentä  vuotta siellä. Oli suuri helpotus, koska hän tunsi maan tavat ja tottumukset sekä taisi sujuvan Japaninkielen. Ilman paikallista asiain tuntemusta on ulkolaisen ihmisen erittäin hankalaa olla maassa. Koska silloin  jää monesta tarkeästä ja mielenkiintoisesta asiasta paitsi! 
Hymyileviä ja kohteliaita ihmisiä oli ympärillä koko ajan, mutta ne Aasialaisten korrektit tavat kun ovat meille niin kovin hakusessa.
Näin ja opin paljon paikallisista ruuista ja  jokapäiväisistä  elämäntavoista, kiitollinen olen yhäti ja muistot elää.

*****

KAUHEIN...järkyttävin!!!!!


Auschwitzin keskitysleirin portti!
"Arbeit mact frei", työ tuo vapauden!
Tämä paikka on se toinen äärimmäisyys jossa kävin samalla vuosikymmenellä kuin edellisessä paikassa.
Historiaa ja varsinkin nämä viimeiset sodat olen käynyt läpi kirjoissa ja elokuvissa, joten oikeestaan jo tiesin minne olin menossa. Olin vain saannut päähäni, että jossain vaiheessa  käyn paikan päällä. Asuinhan vuosia Saksassa ja Itävallassa joissa silloin kuuskyt-luvulla näkyi viellä sodan arvet, mutta niistä vältettiin puhumasta. Silloin näin ensinmäisen kerran livenä tatuoidut numerot käsivarressa, hän oli naispuolinen työkaverini.
Auschwitzissa kävin kaksi kertaa, koska ensimmäinen kerta teki sellaisen vaikutuksen etten pystynytkään tutustumaan kaikiin paikoihin siellä, vaan jouduin yksinkertaisesti poistumaan paikanpäältä. Muutaman vuoden kun sulatelin asioita, niin läksin uudestaan.
Tästä ei sen enenpää!
Totean vain, että suunnaton kauneus ja  uskomaton kauheus voi pysäytää ihmisen. Näin ainakin on käynyt minulle. Tätä jälkimmäistäkään kokemusta  en kadu, elämän raakuus tuntuu edeleenkin olevan jokapäiväistä elämäämme. 
Kauneutta yritän kartuttaa maalauksillani  ja koruillani  joita teen ja kirjoitukset kuuluvat niihin myös. Hyvä ja positiivinen mieli on sitä minua, ja sitä toivon jakavani aina, näin sivutuoteena ....;)




15 kommenttia:

  1. Tuo japanilainen kohde, budhalainen temppeli, tuskin lienee ihan jokaisen turistin nähtävyyksiä...Kaunis ja ainutlaatuinen, kuten sanoit, helppo olla samaa mieltä kanssasi.

    Saksassa enkä varsinkaan Auschwitzin kekitysleirillä en ole käynyt, mutta olen nähnyt elokuvia siitä. Tuskin voisin mennä siitä portista sisälle, karmea paikka.:((

    Oikein hyvää Tapania sinulle, Maikku.<3

    VastaaPoista
  2. AILI-MUMMO, kiitos kun huomioit minut ;)!
    Sisälle tähän kultaiseen temppeliin ei pääse, siellä kylläkin oli toimivia temppeleitä joissa kävin...;)

    En muuten suosittele näitä kekitysleirejä, kyllä se luettu-ja filmeissä jo nähty tieto hyppää heti silmille. Oma tiedonhaluni ja faktojen toteaminen johti minut tähän paikkaa...:/

    VastaaPoista
  3. Kaunis tuo japanilainen temppeli puutarhassaan, varmasti yhtä vaikuttava paikanpäällä. Nuo kauhunpaikat hiljentävät vierailijansa.

    Mutta empä ole tullut ajatelleeksi mitkä olisivat mielestäni kaunein ja kauhein paikka missä olen käynyt tai nähnyt. Luulen, että ne vaihtuvat tiheään, tänään yksi huomenna toinen. Niin sen tietysti pitäiskin olla - mieltänsä saa muuttaa tietenkin.

    VastaaPoista
  4. Pikolini, joistain syystä nämä kaksi mestaa, ovat olleet mielessäni!? Varsin erikoisia ja mieleen painuvia paikkoja olivat.

    Värit, ruuat, kukat, maat, kaupungit tms.vaihtelee jatkuvasti, jos niistä pitäis taas jotain määritellä....punainen, lanttulaatikko jne napsahtais tällä hetkellä....;)

    VastaaPoista
  5. Vasta nyt pystyn kirjoittaa joulumme vietosta. Oli ihanaa aattoiltana istua pöydän äärellä syömässä lasten ja heidän miesystäviensä kanssa. Silloin pystyin rauhoittua! Minulle joulu on kaunista aikaa sekä erittäin raskasta henkisesti.Pystyin ihailla itseni ja mieheni saamisia! Niin tietysti saimme viime tipalla kaikki roinat siivottua ja ruuat laittettua. Kaikista hienointa oli kuitenkin meidän lapset! Samasta puusta veistettyjä mutta kuitenkin niin erilaisia joita meille annettiin neljän kappalein.
    Naurua piisas kun muistelimme eri tapoja kuinka heitä huijattiin joulupukista. Kuinka jokainen heistä, katselivat piilotettuja lahjoja. Välillä ajattelen millaisia lahjoja olen lapsistani saannu, mikä ei kuitenkaan ollu itsestään selvyys. Kun elettiin vuotta 85.12.23,olin viimeistä päivää töissä Porttugalissa. Tehtaan henkilökunta piti minulle läksiäiset, jokainen oli tuonut jotain naposteltavaa. Lämminhenkinen päivä päättyi halauksiin ja koitti aika lähteä kotiin valmistamaan joulua. Satoi pirusti, monella oli pitkä matka kotiin. Otimme kolme kutomon työntekijää mukaan ja yhden aviomiehen joka oli tullu vaimoaan vastaan. Tälle perheelle oli tulossa kolmas lapsi. Jouduimme ajamaan pikkuteitä pitkin, kunnes pääsimme vilkkaalle moottoritielle. Moottoritiellä pääsimme etenemään nopeasti kohti kotia, kunnes sateenseassa näkyi kuorma-auto samalla kaistalla likasineen sammunein perävaloin...
    Reetta yritti jarruttaa turhaan koska auto liukui omalla voimalla sivuttain kuorma-auton alle. sitten oli hiljasta veri haisi. pääsin apumiehen rikkoutuneesta ikkunasta pois autosta. Kuorma-auton kuski tuli tienposkesta katsomaan mitä silläaikaan oli tapahtunu kun oli kusella. Katsoi parhaammaksi poistua paikalta! Hätääntyneenä lähdin hakemaan apua kutomolle päin... Joku oli jo ehtiny soittaa poliisin, se oli tietysti onneni. Koska poliisi pääsee nopeammin, kuin ammbulanssi etenemään ruuhkassa. Poliisit eivät erottaneet sukupuoltani koska olin maastohousuihi pukeutuneena ja veren tahrimana aika epäselvä näky. Sai selvitettyä olevani Suomalainen siirtolainen, esitin urheaa. en osannu tajuta ruhjeitteni suuruutta kun oikean käden sormet olivat rikkoutuneet kattopellin revittyä niitä kun suojasin kasvojani. mulle kun kädet ovat tärkeät kun olen käsityöammatissa! aistin vieläkin kipua. Sairaalassa pystyin selvittää veriryhmäni.....















    !

    VastaaPoista
  6. jatkoa: Kuulin isäni kutsuvan nimeltäni, sanoin että kuinka olet täällä. Oletin nukkuvani kotona ja enkä ollu avannu ovea isälleni. Isäni otti kädestäni ja kertoi että olen sairaalassa kolarin takia. Tällöin oli tapaninpäivä, en tajunnu päivistä mitään koska en pystyny aukasee silmiäni turvotuksen takia. Isäni oli kertonu muille ettei minulle saanut kertoa mitä muille oli tapahtunu!
    Jossain vaiheessa minut vietiin jonnekkin ja katsottiin onko minulla silmiä?! Isäni kysyi haluanko kahvia ja tietysti halusin se tuoksu, vieläkin muistan js maku oli muuten elämäni parasta kahvia! Ystäviäni kävi osastolla, sanoin että tulen viettämään uutta vuotta heidän kanssa. Pystyin jo näkemään, olin tosi kiukkunen potilas.Lupasin purra nunnasairaanhoitajaa jos vielä pistäisi minuun morfiiniä. Lääkärin kanssa neuvoteltiin että pystyisin nielemään särkylääkkeitä. Teippasivat pirut minut sänkyyn ranteistani kiinni, kun olin repiny tippaletkut irti ja käynny vessassa
    muka pissalla. Yritin pissata kuin mies katetrini kanssa, eihän se onnistunu mutta kädet sain pestyä kun olivat täynnä kuivaa verta. Isäni kertoi että huomenna lennetään Suomeen, piirsin kartan asunnostamme missä on huoneeni ja tavaroitani. Entinen pomoni kuskas meidät lentokentälle, pettymyksekseni minut laitettiin makaamaan paarille ja kone oli pieni. Koneessa oli mies ja nainen jotka puhuivat suomea, kertoivat olevansa lääkäri ja sairaanhoitaja. Onneksi koneeseen tuli myös isäni ja minun porttugalilainen lääkäri joka oli kuulema kasannu minua 13 tuntia.
    Hemmetti kun oli kylmää, enkä päässy kotiin vaan vietiin Töölön sairaalaan, Ambulanssi kyyti oli kauheeta kun paarit missä mun piti makaa, pumppasivat sen alle jotkut pehmusteet mitkä jossain vaiheessa tyhjenivät ja tulin kolinalla alas. Kirosin poikia ja kerroin että pehmusteet saisi jäädä. Sairaalassa sain lääkärin läsnäollessa tietää isältäni että Reetta oli kuollu. Ja kolme työntekijää sekä yhden aviomies ja niiden syntymätön lapsi! Eli kaksi lasta jäi täysin orvoksi ja kolme äidittömäksi! Ihmettelin miksi minun jätettiin eikä viety ystävieni mukana vaikka vähällä piti kun sydän kännistettiin uudestaan. Pääsin murinoituani aikani kotiin, kuitenkin sain syödä lihakeittoa jota Porttugalissa ei osattu valmistaa vaikka kerroin ohjeen keittäjälle. Lääkärini Horasio konsultoi paljon Töölössä ja oli meillä kotona. Muistan kun äitini oli ostanut Horassiolle pitkät kalsarit ja kerroin hänelle niiden tarkoituksen koska oli tammikuun alku ja NIIN kylmää. Töölössä selvitettiim että aivoni oli saanut ruhjeen kuten vasen silmäni... kun vasen puoli kasvoistani oli repeytyny kattopellin repiessä ja ruhjoessa myös luustoa kasvoissa.Eli sormet olivat aika pieni juttu. Vasta nyt olen ensimmäistä kertaa kirjoittanut tästä kokemuksestani 26v se otti. Ehkä tyhmää kirjoittaa tähän, mutta kuitenkin!
    0

    VastaaPoista
  7. Mammakko ei mitenkään tyhmää. Enpä olisi osanut tulla teille lukemaan tätä järkyttävää asiaa. Onneksi pystyit nyt sen kertomaan.
    Minäkin olen käynyt tuolla keskitysleirillä. Luulin, että en koskaan sinne pysty menemään, mutt kävin kuitenkin. Asia on ihan hirvee ja uskomatonta miten joku voi olla niin julma. Ainut mikä minusta siellä oli kamalaa, oli ne lasten tavarat. Muuten porukkaa oli niiiiin kauheesti, että siellä oli enemmänkin markkina tunnelma.

    VastaaPoista
  8. TIINA, kyllä tämä oli se ihan oikea paikka mihin kirjoitit ja oikea aika! Tapahtumasta on kulunut tasan 26v! Olemme puhuneet tästä asiasta usein ja sanoit aina, ettet muista yksityiskohtia, yritit kyllä kovasti.

    Tässä tuli hyvä esimerkki, mitä saa kirjoittaminen aikaseksi, kunhan saa sen ensimmäisen lauseen näkyville! Sitten täytettä tulee lisää. Nyt aukesi se pato joka oli suljettu 26 vuotta. Puhuimme jokin aika sitten tästä blogin pitämisestä, pyysin kirjoittamaan koska osaat. Sinulla olisi paljon hyviä ja hauskoja muistoja niistä maista missä asuit ja kävit koulusi!

    Tämän Portugalin hirveän auto-onnetomuuden sait kirjoitettua, koska olit ainut joka selvisi tästä kammottavasta kolarista hengissa!

    Tiinalla on miehenä ja neljän lapsensa isänä silloinen poikaystävänsä kenen kanssa hän seurusteli Suomessa ennen tätä onnetomuutta.

    Olemme erittäin läheisiä olleet aina ja sehän jatkuu näissä lapsissakin. Luulen että jouluinen kirjoitukseni tänne blogiini, kuvineen sai Tiinalla tähän kirjoitukseen jonkinlaisen sysäyksen, hyvä tyttö!!!!!!

    Uskon, että lukijani, kenties säpsähtivät, että mistä nyt on oikein kysymys. Se oli taas sitä elämän raadollista faktaa, näistäkin sopii ja pitää kirjoittaa kun siltä tuntuu.
    ps.tirautin muuten kunnon itkut lukiessani....;)

    VastaaPoista
  9. AMALIA, minusta tämä blogi just niinkuin pitääkin, mitä tänne kirjoitetaan on kaikille lukutaitosille tarkoitettukin. Toivon,että näistä kirjoitteluista olisi apua itsekullekin!!

    Jossain vaiheessa kehoitinkin kansalaisia kommentoimaan, annoin oikein luvan, että minun sivuillani sopii reilusti keskenääkin komentoida.

    Siellä keskitysleirillä olin sellaiseen aikaan jolloin ihmisiä ei ollut liikaa ja hiippailin siellä itsekseni, muutenkin mielellni teen näitä retkiäni omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni!!!

    VastaaPoista
  10. Tiina mammakko: Muistan sen Joulun hyvin, vuonna 1985. Kiitos kun kirjoitit tapahtumasta, sen mitä itse pystyt nyt 26 vuoden jälkeen hahmottamaan ja muistamaan. Muistisi taisi olla tyhjä vuosien ajan tuolla kohdalla.

    Niin ja tämän blogin kommentointi on hyvä paikka aloittaa oman blogin pitoa. Aloittaisit oman, sinulla on niin paljon mielenkiintoista asiaa muillekin jaettavaksi.

    VastaaPoista
  11. blokin pitoa toi minun ukkoni ehdotti minulle.
    Mutta kun en osaa ja noi jatkuvat kirjoitus vihreet politikoi jatkuvasti! Vahingossa painoin jotai ja siellä oli kohta josta olisin voinut perustaa jonkun kirjoitus alustan. Minun kun pitäis vielä tehdä uudet kotisivut mitä pystyisin päivittää. Mutta kun nämä jutut menee yli hilseen ja aivovamma raksuttaa tyhjää!

    VastaaPoista
  12. MAMMAKKO, ukko puhuu aina viisaita ja kun hää on rinnalla kulkenut, ni vissiin tuntee sut aika hyvin!?
    Kirjoittele ja vastaille tähän mun blogiin, että saat tuntumaa.
    Mun blogikamuissa on paljon koiraihmisiä, kehoitan tarkailemaan näitä upeita henkilöitä, itse kun olet koirankasvattaja ja monetkin rodut on tuttuja sulle.
    Tähän lisäisin viellä, että MAMMAKO ei kuuluu niihin tiukkapipoisiin fanatikoihin kasvattajiin, joten huumorikin on sallitua ja se toimii hyvin hänellä....;)

    VastaaPoista
  13. Tiina tyttö: ... voitais pitää sinulle blogin perustajaiset kun tuun reissusta takaisin... jos siihen mennessä ole sun omaa ilmestynyt.
    Se on ihan yleistä, että sormet lipsuu näppäimillä ja ajatus juoksee eri tahtiin sormien kanssa.

    VastaaPoista
  14. Hieno postaus sinulta Maikku! Etenkin kun se vielä kirvoitti Mammakon kommentissaan kertomaan omasta joulustaan maailman turuilla 26 vuotta sitten. Se, mitä kauheaa hän on kokenut, vaikuttaa varmasti hänen elämässään joka päivä. Se sai minut asettamaan omat kolarikokemukseni oikeisiin mittasuhteisiin. Ja varmasti hänellä olisi paljon kirjoitettavaa. Toivonkin hänen rohkaistuvat aloittamaan blogin kirjoittamisen siitäkin syystä, että monet asiat saavat etäisyyttä kun ne saa paperille. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo sanotaan sananlaskussa ja minusta se toimii myös toisinpäin, eli jakamalla myös murheet puolittuvat. Tsemppiä Mammakolle bloggaamiseen.

    Kaunis on japanilainen temppeli puutarhoineen. Vastakohtana Auschwitz, jossa itse haluaisin joskus käydä jos tilaisuus tulisi. En siksi, että ihailisin niitä kauheuksia mitä siellä tapahtui vaan pelkästä kunnioituksesta niitä kohtaan, joiden elämällä ei siellä mitään arvoa ollut.

    Leppoisaa loppuviikkoa! Ja kiitos lupauksestasi, palataan siihen joskus kevään myötä.

    VastaaPoista
  15. "anja", itsekin yllätyin Mammakon kirjoituksesta, se tyhjä välijuttu tuli kuulemma siintä kun kone rupes herjaa liian pitkistä jutuista, ymmärettävää, muuta huili ja jatko loppuun asti! Pääasia tuli ulos, hyvä!

    Olen sitä mieltä, mikä on kuulunut maailman historiaan, olipa se sitä tai tätä....jos on mahdollisuus, niin asian voi tarkistaa paikanpäällä. Katoin muuten eilen "Pianisti" filmin tv-stä, kerto Varsovan Juutalaisten elämästä holokaustin aikana!Katoin sen viimeeksi Unkariksi dupatuna, joten halusin tarkistaa, sotaa... mutta olipa siinä hyvyyttäkin vihollisen puolelta,hyvä palkittu elokuva!

    Kiitos ja hyvää loppuvuotta toivotan....;)

    VastaaPoista