Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 7. syyskuuta 2012

SEKALAISTA SELITTELYÄ SANOISTA SEKÄ SIENISTÄ !


Mielenkiinolla kuuntelin ja kattelin TEEMA  kanavan ohjelmaa lukihäiriöstä!
Minun kasvu-ja kouluaikana  ei vissiin tätä sanaa ollut edes olemassa, Ylivilkkaita ja keskittymiskyvyttömiä kakaroita ylibuukatut luokat täynnä. Hermostuneet  opet niitä johtamassa.
Minä olin eläväinen lapsi, sanoi openi, joka tunsi koko perheeni. Hyvä nimi ja jonka hyväksyn yhäti. Lieväähän tämä minun lukihäiriö olikin, kun olen seurannut näitä/meitä tietoon tulleita yksilöitä.
Opin hyvin lukemaan jo eka luokalla ja ymmärsin lukemisen sekä tykkäsin lukea. Olin ahkera kirjaston käyttäjä ja Keskisuomalaistakin luin jo pikkutyttösenä! Äänen lukeminen ja esiintyminen koulussa oli mukavaa.
Kirjoitin mielelläni jo silloin ! Kauno-ja ainekirjoitus oli niitä mieliaineitani josta sain kiitosta!
Mutta, mutta, mutta ne kouluvihot olivat aina punaista täynnä, open korjauksia!
En erottanut silloin kun kirjoitin tekemiä virheitä, vaikka kuinka yritin. Apua ei vain osattu antaa meille, ainoastaan  todistuksessa huolellisuus ja tarkaavaisuus numero sen näytti!
Kirjalliset laskutehtävät tuotti vaikeuksia, pelkillä numeroilla kyllä pärjäsin paremmin
Niin,  tämähän tauti ei parane koskaan, vaan lisätietoa ONNEKSI  nykyisin tulee joka tuutista. Olen pystynyt omassa opissa paljon kohentamaan tätäkin asiaa. Tarkoittaa sitä, että pärjään ja tuskin monikaan sitä ei edes huomaa. Ainakin minä tunnen niin ja se hyvä asia kaikenpuolin.

Onneksi tämä perusluonteeni, vahva itsetuntoni, oma kasvuympäristöni on antanut kumminkin hyvät eväät reppuuni.
Mikä parasta niille jotka ovat tästä lukihäiriöstä kärsineet, tieto siitä, että suurin osa  on elämässään onnistuneinta ja erittäin lahjakaita sekä aikaansaapia henkilöitä!
Ehdottomasti kuulun siihen porukkaan, joita tämä jonkinlainen sanasokeus ei ole ohjannut syrjäytymiseen. Osasin  valita sen oikean ja helpomman tieni jota pystyin onnistuneesti käyttämään.



Käyn muuten sienessä entisellä kotiseudullani näihin aikoihin, Laukaassa siis! Odotan aina ilmoitusta, että nyt olisi taas se aika, että pitää pikaisesti tulla. Minuthan kyllä haetaan ja tuodaan takaisinkin sieltä saaliini kanssa!
Ne sienet ovat tosi herkkua, mutta mahottoman herkkiä. Kerättävä tuoreena ja valmistettava melkein välittömasti. Ravintolan pöytiin näistä ei oikein ole, valitettavasti! Poimittava puhtaasta paikasta, ja valkoisia terhakkaita sieniä joissa ei saisi olla mitään tummaa väriä hattujen reunoissa. Tarkkaan erotettava se hankalampi Harmaa mustesieni eihän sekään niin myrkyllinen ole, mutta huonon olon kyllä heittää sisuksiin. Sillä pienikin alkoholi tippa laittaa sienen toimivaan kuin se tunnettu antabus lääke. Muutenkin olisi parasta sienten kanssa jättää se ruokajuoma alkoholittomaan jos ei ole varma sienten toimivuudesta. 
Tämä SUOMU MUSTESIENI on erittäin hyvä ja herkullinen ruokasieni. 
Löytyy yleensä samalta nurtsilta kasvamassa vuodesta toiseen. 
Käyttötapa syömistä ajatellen toimii kuin toisillakin pannusta suuhun pantavilla sienillä. Muuten valkoiset miedot sienet tykkää carryn mausta! Carrya pitääkin pienesti paistaa vaikka sipulin kanssa, jo tulee takuu varmasti hyvää. Jos sen soosiksi haluat niin juuston makuista ruokakermaa mukaan reilusti.

Korusetti tuunaus työnä tehty, vaalea lilakuvioiset lantit ovat jotakin metallia.  Käsirenkaan tarvikkeet uusia akryyli puikula helmiä pujotettu kahteen venyvään silikoni lankaan.
Tarjottimet Vietnamilaista lakkatyötä, setti sekin. En muista ostinko ne valmiiksi kuperina, vaiko ajan kanssa näin on käynyt. Jonkinlaisen painon alle pitäisi laittaa, jospa suoristuisivat tai pamahtaisivat tyystin säpäleiksi........;)





13 kommenttia:

  1. Totta on, ettei meidän lapsuudessamme osattu lukihäiriöitä tunnistaa, lapset olivat muka laiskoja ja lahjattomia. Oma veljeni oppi vasta kolmannella luokalla lukemaan, siihen asti hän opetteli tekstit ulkoa: joko minä ai äiti luki ääneen, josta veli oppi sen. Kertaluku ei auttanut. Nyt vanhana hän sanoi, että hänellä oli lukihäiriö;/

    Entisaikaan koulussamme oli huonoja lukijoita paljon, monta meidänkin luokassamme. Melko varmoja lukihäiriölapsia, mutta silloin heidät leimattiin heikkolahjaisiksi.

    Joten hyvin olet pärjännyt, Maikku!<3

    Hyvää viikonloppua sinulle!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä tämä nykyaika hyvä, koska nyt pystytään käsittelemään arkojakin asioita ja niistä löytyy tietoa! Mainio kapistus tämä netti.
      Vaikkakin välillä jopa meikeläinen säpsähtää tätä ylenpaltista välittömyyttä....;O Kannatan kyllä sitä jonkinlaista vanhan ajan hienotunteisuutta joissakin asioissa.

      Kiitos Aili-mummo ja hyvää viikonloppua toivotan myös....;)

      Poista
  2. Perheen, kaverien ja tuttujen mielestä Maikku on aina ollut iloinen ja vilkas tyttö. Joidenkin tosikkojen (joku ope oli sellainen) mielestä häiritsevän iloinen ja vilkas (ennenmuinoin ei koulussakaan saanu nauraa...). Lukihäiriön tajusimme vasta nyt aikuisena, siis me siskokset. Eikä tuosta häiriöstä ole pahemmin haittaa tai ongelmia ollut, kun osasi valita ammattinsakin oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muuten koskaan sanonut koulussa opettajille takas! Mielessäni vain ihmettelin asiaa ja kotona sitten kerroin jos jotain oli tapahtut koulussa. Onneksi meillä kotona sai puhua, eikä tarvinnut koskaan keksiä valheita ja meitä myös kuuneltiin!

      Haittaa ei ole ollut, vaan kun nyt jäkikäteen ajattelin, olipas tosi mielenkiintoista aikaa tämä kulunut kuuskytkuus vuotta.....;D

      Poista
  3. Sama vaiva oli minullakin, + että en osanut lukea ääneen. Sekin vaiva on jo parantunut ja lukihäiriökään ei enää vaivaa. Minua opettaja sanoi "Pyryharakaksi" En kauheesti siitä tykännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amalia, kyllä se pyryharakka tuttu nimi oli mullekin. En ois koulussa siitä tykänny, varsinkaan sen open suusta sanottuna....;/
      Mutta muuten sitten siviilissä kuulin ja totuin siihen...olihan minä se ......heh-heh....;)

      Poista
  4. Ensikatsomisella luulin että kuvassa maalaus, mutta eihän se olekaan kuin korut tarjottimilla, kauniita molemmat. Minäkin olen aina tykännyt lukea ja kirjoittaa, virheitä toki tulee... mutta esiintyminen onkin sitten toinen juttu, ei ollenkaan sovi minun luonteelle :)

    VastaaPoista
  5. Nyt kun olen oppinut käsittelemään kuvia, niin kokeilen ja huomasin sen toimivaksi...;)
    Kumpikin kuva on vähän epäselvä Picasa3-ssa ja nappia painamalla kuvien käsittely osastolla ne saa mielnkiitoiseksi.....;D Omiin maaluksiin en ole viellä sitä kokeillut, voi olla että muuttuu liikaa.... koruihin käy kyllä hyvin, eikä teos pahemmin muutu,kivasti korostuu vain...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, kokeilin ja kyllä se oma maalaus kärsii siitä käsittelystä! Värit ja kaikki se mitä olet ite ajatellut ja suunitellut sekä haluaisit esitellä on poissa...:/
      Silloihan se käsittely toimii kun ajatelee vain kuvittaa jotain juttua! Kokeilin useimallekin maalaukselle.....;)

      Poista
  6. Täällä on yksi kohtalotoveri, lukihäirööni sain kuitenkin kouluaikanani apua, mutta kyllä se vieläkin luo paineita tähän kirjoittamiseen. Ja se on niin totta niitä omia virheitä EI TODELLAKAAN näe :D Minun tieni taisi olla hieman pidempi koska opin sujuvasti lukemaan vasta viitosluokalla ja kirjojen ihanan maailman löysin yläasteella .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niina, tässä sitä ollaan hyvänä esimerkkinä, että kyllä sitä voi pärjätä sekä onnistua elämässä.....;

      Minulle tällä blogissa on sen oman kirjoituksen ääneen lukeminen aika hyvä apu, joskus jopa pystyn silloin hoksaamaan jonkun jutun. Useimmiten joudun varsin yksinkertaisen sanan kanssa pitkäänkin taistelee. Vaihdettava se moneen kertaa ja eri muotoihin ja viimein sitten poistettava koko lause!!!!!
      Siitäkin huolimatta tykkään kirjoittaa....heh...;)

      Poista
  7. Moi Maikku!

    Minulla on jälleen jaossa kaunis tunnustus sinun blogillesi; ole hyvä, maikku!<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili-mummo! Huomion sen kyllä heti, kun avaan blogi sivut niin ensin haluan lukea kavereiden kirjoitukset. Sitten seuraavaksi siiryn omiin murusiini jospa joku olisi kommentoinut....;D

      Kyllä se vain niin on, että kun suoraan ja vilpittömästi sen tässä totean, on mukava olla ystäväsi....:D

      Voi-voi kun kaikki mymmelit rohkenisi tähän netti hommeleihin, saisi antaa ja ottaa....ihan oman mielen ja ajan kanssa......;)

      Poista