Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

lauantai 28. syyskuuta 2013

SOUDA TYTTÖ SOUDA, ELÄ HUOPAA !


Laineille laivani laitoin,
 mieleni muistista mukailin.
Matkaan merille mieli,
 lähivesissä lämmittelen.

Souisin sinisillä sisävesillä,
ohjailin oppien onnistuin.
Muistin metkut monet:
 souda sisko souda,
huopaa höpsö huomenis!

Läimäytä lainetta lavalla,
roiskuta rippeet rinnoillesi,
varpaitasi virkistä, kasvosi kirkasta!
Naurakoon naamasi, ilosta itkisi.

Lapsuuteni leikit,
paikat parhaat.
Sisä-Suomen siniset seljät.
Nuoruuteni nurkat,
 vehreen vihreet, 
niityt nurmet, komeat koivut.

Vissiin vanhaksi virtyn,
aika-ajoin ajatukset, paperille panen.
Mietin muistin mutkista.
Koloista kaivelen, laatikoista levittelen,
onnistuneet otokset, kuvat kauniit kotoiset.
Muistot mehevät, makealle maistuvat.

Vuosien vieriessä, viisaaksiko varttuu!?
Puheet pois, uskomukset  ulkoistan.
Katon kahdesti, monesti mietin......

Ikäni ihana, vuodet varmat.
Hymyilen hiihdän, leikitellen lasketelen.
Muistelen menneitä, 
lapsille loruilen, tykkäävät tyylistäni.

Vilkuilen vierustaan,
tarkkailen taustaa.
Ihmettelen ihmisiä,
totisia torvesoittajia,
ikätoverini iloitkaa!

Nivelet nilkuttavat, komeaksi korjataan.
Suoristetaan sääret, kovat kivut kaikkoaa.
Hetikö hellitti,
ei ehtinyt,
vaan viiveellä vasta, viekkaat vempeleet voimistuvat!

Kuukausia kului kipuilen, 
särkyjä sivuun siirtelin.
Onnistuin odotuksista,
pyrin pitemmälle
 pääsinkin peijooni.

Kiitän kaikkia kärsivällisyydestä,
opettelen ontumatta, polkuani piipertämään.

Lopuksi lupauksen lunastin,
pärjään pitkällä,
omalla uskollani, 
voimilla vajavaisilla,
Luojaani luottaen!

*****

Mustavalkoinen vanha valokuva on kuuskyt'luvun alku puolella otettu ja siinä soutelen Konginkankaan vesillä. Muutenkin hyvästä kuvasta sain pienellä käsittelyllä näyttävän uuden ilmeen....näinhän teki sen minullekin taitava ortopedi!
Toivon. että kumpikin onnistuimme......:)








15 kommenttia:

  1. Mahtava runo! Luin ihan kahteen kertaan.
    Tyttäreni asuu Konginkankaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini puolelta sukua aika paljon siellä ja veljeni otti kylältä tytön vaimokseen, että sieltäkin sitten tuli lisää.
      Silloin aikoinaan kyläiltiin paljon siellä päin, niinkuin tapana oli, vaan vuosien mittaan on kaikki kyläreissutkin ovat jääneet. Vähän harmittaa olisi kiva tuntea pikkuserkkujani ja heidän perheitään...:)

      Muistin etten ollut "runoillut "pitkään aikaan niin päätin kokeilla jos vaikka luistas, kiitos mummeli.....;)

      Poista
  2. Koskettava runo. Minulle tuli kyynel silmään. Tässä on kyllä sellaista, että tuntuu omaltakin. Välillä sitä nilkuttaa ja sitten taas mennään. Ja johonkin korkeampaan sitä luottaa. Ja kyllä tästä tuli myös sellainen koti-Suomen ikävä. Sinä olet niin moniosaaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on tekemistä jos ei ole niin keksin kyllä jotakin! Eläkkeellä on on saanut nonet ikäiseni aika vaikeaan tilanteeseen kun eivät osaa työelämän jälkeen sitä luppoaikaansa oikein käyttää.
      Mulla on aina ollut tämä eläväinen ja varsin idearikas mieli ja kieli ...en anna näitten elettyjen vuosien lukumäärää ohjailla tekemisiäni. Mikä tuntuu minulle mukavalta...annan mennä vain....;)

      Poista
  3. On hyvä kuva - näköjään pärjäät hienosti uuden mediataiteenkin kanssa. Runokin on mieleeni, ajatus juoksee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pärjeehän sitä kun muistaa ympärilleekin kattoa....saap hyviä virikkeitä!

      Juoksee ajatus, onneksi! Vaikka on sitä kyllä tullu joskus mietittyä, että mitäs mä olinkaan oiken tekemässä...ajatusta ei sais kokonaan katkaista, jonkinlainen jouhi on aina jätettävä, siitä on sitten helpompi kelata jos ja kun tarttee taaks- tai eespäin mennä.....;)
      Heh...tulipa viisaita taas pantua tänne, onneks kirjoitin ylös niin on sitten helpompi tarkistaa tämäkin juttu...huh...;D

      Poista
  4. Kiitos, Maikku, puhuttelevasta runosta:)
    Kuvakin on kuin uusi;D
    Loistavaa lokakkuuta sinulle ja uusille polvillesi!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Aili Mummo!

    En ole muuten vuosiin uskoltanut vesille soutuveneellä.....vissiin uppoisikin koko konkkaronkkka samantien tien.....tasapainokin sitä sun tätä, ilman apujoukkoja siitä hommasta ei tulisi yhtään mitään....heh-heh....;)

    VastaaPoista
  6. Olipa kyvin kirjoitettu kronika. Näin se elämän virta meitä kuljettaa.
    Hyvä kun saamme turvata Luojaamme.
    Hyvän kuvan teit.
    Minulla on täällä ruotsissa ystävä joka on lähtöisin Konginkankaalta.
    hyvää syksyä!

    VastaaPoista
  7. Konginkangas on pieni paikka, mutta tuntuu kumminkin tuttuja löytyvän sieltä. Tapasin aikoinaan Amerikassa pikkuserkkuni ensi kertaa joka oli sieltä lähtöisin! En tiedä missä on nykyään, palasiko vai jäikö sinne!? Minusta se nimi oli hauska lapsena ja onhan se vielläkin.
    Kiitos Sylvi.....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelliseen jatkan, kun epäselvästi taas kirjoitin!
      Se pikkuserkkuni oli siis Konginkankaalta lähtösin, mutta vasta Amerikoissa tavatiin eka kerran, suunilleen samoihin aikoihin sinne olimme menneet ja asuimme viereisissa osavaltioissa!

      Poista
  8. Hieno kuva,Ihana runo.Hyvää pyhäpäivää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva kiitokset, pyhäpäivä oli tällä aurinkoinen ja oikeesta aika leuto! Kävelin kaupungilla ja porukkaa oli paljon liikenteessä ja kaupoissa, aika alkusyksyinen olo kaikkineen.....vaikka lokakuuta mennään....:)

      Poista
  9. Hieno runo ♥ Ja nyt kivut taitavat olla taakse jäänyttä!
    Kuva on tosiaankin mediataidetta:)
    Kaunista syyssunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ei ole taakse jäänyttä, mutta paljon helpomapaa kuin kuukausi sitten on olo. Napit ja kepit pois, iso askel.....:)
      Näin lokakuu eka pyhänä on täällä ollut sellainen kotieläinten tapaaminen. Kokoontuivat kävelykadulla ja sitten juhlat jatku Lounaispuistossa! Marssivat läpi Kauppakadun, ensin ratsukot tällä kertaa oli kolme ponia ja sitte koirat. Kävi niin, että multa loppu akku kamerasta kesken kaiken, mutta onneksi sain muutamia kuvia otettua.
      Onneksi keli suosi koska siellä on kaikenlaista ohjelmaa koirille ja meille kaikkille tietysti, puffetit ja sun muuta mukavaa!

      Onhan kiva välillä noilla kuvilla leikitellä ! Mediataide on yleistynyt jonkin verran, itse en sitä ensin hokanut tästä omasta kuvasta.....onneksi siskoni huomautti kun liikkuu noissa piireissa enemmin. Kuulun kyllä taideseuraan, mutta olen oman tieni kulkija, harvoin käyn edes kollekojen avajaisissa....pitäs kyllä vähän osalistua enemman kaikkiin rientoihin ja tapahtumiin.....kiitos Minttuli....:)

      Poista