Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

PANEHAN PAREMMAKSI, kehoitus itselleni!





Voihan senkin tähen, että sitä saa aikainenkin lintsattua kotihommista...kun ottaa komerosta nappilaatikoita tarkistukseen! Kolme tuntia meni liiankin pian, vaikka en ihan kaikkia nappiloita kunnolla hypistellytkään.
Yhtään ei piisannut roskikseen, kaikki olivat vielä käyttöön kelpoisia tulevaisuutta ajatellen.
Mulla kun toi mielikuvitus lentää näilläkin vuosikymmenillä, ainahan se on sitä tehnyt ja mukana olen hyvin pysynyt! Harmittaisi jos siitä joutuisi luopumaan vapaaehtoisesti, olen sitä pitänyt rikkautena jota ei voi rahalla ostaa.
Sitä voi jopa kasvattaa, ruokkimalla taidolla ja kärsivällisyydellä.
Vaikkakin on se mua jos toisiakin välillä naurattanut, ei haittoo missään nimessä. Päinvastoin innostun kun huomaan vain vihkaan silmäkulmasta jonkun pyörittävän päätään ja jopa voivottelevan näitä mun juttujani.
Vapaaehtoistyö, käytännöllisyys, egolookisuus ja toiset huomioiden on se mun juttu!!!!
Unohtamatta omaa itseäni, itseään jos ei osaa hyvänä pitää on vaikea silloin huomioida sivusta seuraaviakaan.

Koruista olen aina tykännyt ja pula-ajan kakaroitten oli ne itse keksittävä koska silloin ei piisannut rahoja joilla näitä mielitakoja olisi ostettu.
Meillä oli kotona Ameriikan kahvipurkkeja nappeja täynnä, äiti kun ompeli omat ja perheen vaateet. Tykkäsimme niitä nappeja katella ja leikkiä niillä...siis vieläkin yli kuuskyt´vuotta reippaasti olen sitä tehnyt....eikä vieläkään kyllästytä.

Huomasin, että halusin uusia arkikoruja, ihan omaan käyttöön kun aloitin uusilla polvillani seniorisalilla syyslukukauden.
Tämmönen olen ja mitäs sitä salamaan, ei muutakuin nappisettiä tekemään.
Aika moni on siellä arvokorujen kanssa, vaan minä olen poistanut ne korulippaisiin ja otan niitä kylläkin käyttöön tarvittaessa.

Nyt mulla on oranssin värinen paita käytössä, en vaihda sitä joka käytön jälkeen,  koska hikeen asti siellä hyppelehi, ihan vain nautinnolla ja omiksi tarpeikseni. 
Paidan värin mukana vaihtuu korut, nyt on ns.pikee oranssi kauluspaita, niin on korvikset vain killumassa, kaulakorut saattaa muutenkin haitata koska pitää kurkkia ja jos oikein isolle vahingossa päästän niin muutama hikitippakin saattaa vierähtää ylimääräisten leukojen poimuista....haittaahan  se jos mikä, joten jätän helmet kaulasta pois ihan suosiolla.
Käsirenkaita ja sormuksia en pidä koska vedän alkulämmitelyt hiihtimien sauvoilla tuon jonkinlaisen loivan ylämäen sinne ja laskestelen laulaen kotiin alamäkeen. Joka muuten olen nykyisin jo puolessa välissä keskeyttänyt ja loivassa vauhdissa kurvannut oikealle ja siellä on tori ja K-kauppa saatan tehdä pikkuostot samalla reissulla. 
Ennen nivelten vaihtoa en siihen kyennyt, pakko oli päässä pitkälleni kotiin kipujen takia ja yhtään ylimääräistä askelta en tosiaankaan pystynyt silloin  viime syyslukukaudella tekemään....;/

Tämähän tarkoittaa, että edistyn itseni ja musta huolehtivien ihmisten iloksi ja olen oikeutettu kantamaan kilojeni lisäksi vaikka muutamia lisä korusettiäkin jos ei muuta niin sovitaan, että sanotaan niitä vaikka lisä sporttipainoiksi jotta energiaa kuluisi......hih-hii....
Laiskuuttako, ei missään nimessä vaan sitä mun tyyliini kuuluvaa käytännöllisyytä josta saan jopa suupielet ylöspäin ja pientä salattua hihitelyä ymäristössä aikaseksi....;)

Muovinapit ovat, oranssi- ja tummanruskeat väriltään. Metallinapit ostin koko listan kirpparilta viime viikolla, ostin isompiakin kokoa sitten tulevaan tarpeeseen löytyy. 
Helmet akrylliä ja oransinkirjavat, ruskeat puuhelmiä jotka pujotin vahalankaan jonka yhdistin kaksoissolmuilla, jotta voi tarvittaessa suurentaa taikka pienentää ihan viiliksen mukaan kaulakorua.

12 kommenttia:

  1. Hioenoa, että pääset jo uusilla polvillasi hyvin mäkeä ylös ja toista alas;)

    Pian kai piipaahdat Budapestin ihmeitä katselemaan ja maalaamaan tauluja?

    Mielikuvitus on suuri lahja kantajalleen ja ilonaihe:D Naureskelijoista ei kannata välittää, jokainen taaplaa (kävelee) tyylillään, sanotaan meillä.

    Oikein nautinnollista ja kaunista sunnuntaita sinulle, Maikku!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se nyt kovinkaan hääviä tämä mun kävely ole, hissukseen ja varonen, mutta eteenpäin kumminkin...;)

      Budapestiin menoa en edes uskolla suunitella, vähän paremmin p
      pitäisi askeltaa noita rappusia!

      Kiitos Aili Mummo ja kyllä tässä täällä kotiympäristössä pärjäilen....:)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Nuo mun keksinnöt tuppaa naurattaa, että kaikkea sitä ihminen viittiikään....tästäkin huolimatta ihan mukavata se muuten on.

      Nyt pitäs nostaa omelukone esille ja lyhentää parit puntit pitkisistä...ja muutakin korjattavaa olisi....;)

      Poista
  3. Kun on taito hyppysissä saa napitkin koruiksi. Olet sinä kyllä taitava tekijä!
    Voi kun on ollut niin hyvä seurata noita polviesi paranemisia kun itsellä on ensitalvena se edessä. Mutta vain oikeia polvi nyt leikataan. Onhan se vähän hankalaa ajatella kun on tuo Himmukin ulkoilutettavana silloinkin. Ja talviaika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokse Mummeli!

      Sen yhen polven kanssa pärjää vähän paremmin kun on se tukijalka pienenä apuna.
      Yllätyin kun sanoivat, että se uusi nivel kestää heti seisomista, kokeilin ja toimihan se....vaan apua tarvi aluksi että pystyyn pääsi.
      Kannattaa kysyä/pyytää kaikki mahdollinen apu mikä kuuluu jälkihoitoon. Meillä kyllä huomioitiin yksin asuminen ja ikä.

      Onneksi sullakin on ne hyvät talvikengät nk.mullakin ja sitten kepit apuna.
      Himmu on onnkesi pieni, mutta eihän siinä tarvi kun se pieni nykäsy, kaatuhan siinä ja ilman apua ei ylös pääse, vaikka onkin uudet nivelet....ennekuin me lihakset sun muut tarvittavat oppivat uusille juttuloille.
      Koiran ulkoiluttamiseen on vain jo nyt kyseltävä apua, eihän siihen tarvisi kuin se jolta luonistuis ihan vapaaehtoistyönä....mutta missä sitten niitä oikein on!??

      Poista
  4. Olipa mukavaa ja positiivista tekstisi jälleen ja koru kaunis!
    Hieno juttu että polvesi alkavat totella:)
    Mukavia syystunnelmia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne polvet on muuten vähän erinlaiset kun ne entiset, tarkastelen niitä muhkuroita, hyvät koska jalat suoristu...;)

      Vieläkään ei näy syksyn tuloa, mutta yhden yön aikana se luonto sitten vaihtuukin, kiitos Minttuli!

      Poista
  5. Positiivisuus on sinulla luonnonlahjana. Ylimääräisiä koruja olet minullekkin jaellu - niinkuin monille muillekin.

    Yritän tässä kirjoitella blogiini Budapestin kuulumisia ja uutuuksia - mutta kun tuo nettiyhteys on tänään niin mahottoman hidas ja temppuileva. Olishan mun tuo hitaus arvat kun tulin tänne "toimistolle, ostarin penkille" keskellä päivää. Aamusta yhteydet pelaa hyvin, tai ainakin keväällä oli niin. Nyt yhden kuvan lataus kestää kymmenen minuuttia ja siirrosta blogiin vielä kauemmin ja sitten se vielä hyppii poisa.... ei tule mitään tänä päivänä. Joskohan tämä kommentti asettuu paikoilleen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asettuhan se paikoille.....samaa pomppua mulla täällä!

      Laskin muuten et tein 32 kpl kaulakäätyjä ja 24 paria korviksia....pitäs kait tonne kävelykadulla laittaa teltta ja kauppa pystyyn....:)

      Poista
  6. Tulipas nätit nappikorut, tykkään tuosta ruskeiden ja oranssin yhdistelmästä, vaalea nappi vielä raikastaa kokonaisuuden. Ja hyvin passaa oranssin puseron kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Napit oli hyvän väriset vaan kun kuvassa ei tuu oikeuksiin, vaikka kuin yritin!
      Talon kivijalassa oli jossain vaiheessa ompelukauppa ja kun sen lopettivat niin sain halvalla uusia nappia, niitä sit tietysti keräilin ahnaasti silloin! Tein näitä nappisettiä viidet eriväriset, kivaa hommaa tämäkin!
      Nämä ovatkin sitte oikeat "korvanapit".....;D

      Poista