Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

AMERIKKALAINEN TINATUOPPI



OLUT-TUOPPI SAI KAVERIKSEEN SOPIVAT KORVIKSET.

Seitkyt luvun alkuvuosilla, kun asuin Amerikoissa, nykyään kaikki sanovat, että Jenkeissä!? Mulla se särähtää aina korvaan, koska jenkithän eivät asustaneet koko Amerikkaa, vaan osaa sitä ja raja on tarkka heikeläisille. Se niistä jenkeistä sitten, siinä maanosassa kumminkin...!!
Siellä oli sellainen tapa, kun jossain oli kotibileet, niin puskaradio kiersi hurjaa vauhtia ja jakoi tätä tietoa. Sinne sai sitten mennä kuka vaan, kattomaan ja tsekkaamaan oliko hyvät pippalot menossa. samalla tarkistamaan onko kamuja paikanpäällä, tai saisko siellä kenties uusia tuttavuuksia.
Mestat olivat vaihtelevia. Ne jollain farmille pidetyt oli kivempiä, koska niissä grillattiin aina ulkona. Oli siis hyvää syötävää ja olutta otettiin tynnöreistä. Tilaa oli enenmän  kartanoilla, ja se lisäsi viihtyvyyttä.
Samana iltana saatettiin kiertää useampikin paikka, koska liikuttiin autoilla tai harrikoilla. Kännin hakusia emme silloinkaan olleet, kun  oli tarkoitus jatkaa seuraavaan ja taas seuraavaan mestaan.
Tämän tuopin sain siskoltani, koska oma juoma-astia piti olla aina mukana, se kulki sitten alvariinsa matkassa. En muuten hukannut sitä koskaan, sillä tämä oli mun ainut kipponi koko siellä oloajan. Tästähän, vähänkin sellainen lukija osaa laskea, että 1+1=2, totta, siis jo sillonkin kaljoitteluni pysyi aisoissaan, koska ei tarvinnut uutta ostaa tilalle, en saannut sitä rikki saatikka   koskaan unohtanut sitä väärään paikkaan. 
Ei tämä tuoppi tinaa ole jotain kevyt metallia, vissiin sit alumiinin sekoitusta. Siinä on lasi pohja ja ripa on muovinen. Hyvin on säilynnyt nämä nelkyt vuotta, muuten, pakko mainittava en kovinkaan monissa pileissä siellä käynnyt. Kumminkin sen verran, että sanomaan pääsen!
Niin ja se viellä kuului siihen, että paikan pitäjille jätettin aina muutama taala, kiitoksesi tarjoilusta!

Korviksien tarina, ostin tietysti alesta  ja ne olivat pitkät ja painavat. Vetopeliä roikkui ketjuissa kaheksan kappaletta, melko isojakin olivat. Joten siististi hajotin ja tekasin käytännöllisemät niistä, ja toiseen pariin laitoin lisäksi pienen hopeisen helmen.  Farkkuhenkisen sain kun lisäsin harmaan lasipuikula helmen ja pienet sinipippurit, mattaharmaaseen vetskarin vetimen lisäosaan, siihen korupiikkiin
Jos jossain olisi ensikesänä grillipileet kartanolla, niin tulen tuoppini kanssa sinne. Tottakait farkkutamineissa ja näissä korviksissa, mutta luultavasti en harrikalla...

Sitä muuten edelleenkin ihmettelen, miksi Amerikkalaiset sanoo aina kaikkia vähän hienomalla nimillä!? Lasi on kristallia, muovi on nahkaa, keltanen on kultaa, kiiltävä on hopeeta  värilasi on jalokivee, nailonkarva on turkista, kaikki metalliset ruokailuvälineet on hopeaa  jne. jatkuu loputtomiin. He sanovat sen tosissaan, mutta multa se tulee aina silmäniskulla. Vähän ne tosikot täällä kylläkin mielellään korjaa sen minunkin kielenkäytössä, ei haittaa, ihan kivaa vaan......


Posted by Picasa

10 kommenttia:

  1. Kivaa muisteloa tuo tuoppisi mieleesi ja kivasti sen kerroitkin. Eikä edes lommoja näy tuopissa joten hyvin olet sitä kohdellut. kiva korvisten säilytyspaikka.

    VastaaPoista
  2. Hyvältä näyttää sekä korvikset että tuoppi, jännä että siinä on lasipohja, ei uskoisi päällepäin. Hienoa kun on tuollaista muisteltavaa.

    VastaaPoista
  3. Kyllä on hienot tuoppi ja siinä somisteena ihanat korvikset♥..Mukavaa muistelua,mieliin jäävää ja tunnelmallista:)
    Mukavaa viikonloppua

    VastaaPoista
  4. Ajattelin ihan samaa että mukavaa muistelua :)
    Amerikkalaisista puheenollen, meillä sitä ollaan vähän liiankin vaatimattomia. "Tää nyt on vaan tällänen"-asenteella. Onneksi noille nuoria opetetaan opiskeluelämässä etsimään niitä omia vahvuuksiaan ja vielä tuomaan ne julki.
    Vetoketjukorvikset ovat hauskat, hyvä idea!

    VastaaPoista
  5. MUMMELI, kiitos, tekemiäni koruja löytyy tästä huushollista mistä sattuu, jossain vaiheessa päätin järjestää ne väreittäin, alkuun pääsin, mutta en vielläkään loppu edes häämötä....;)

    ANJA, oikeestaan kivaa tämä aika koruille, kun kaikenlaista voi tehdä ja nuoriso innostuu kovastittikin näistä, huomasin sen nappikoruistani myyjäisissä...;)

    TANSKU, vissiin alkaa ikä karttua kun vanhoja muisteloo, ei sillä tarkotuksella teen ja kun nykyjään on vähän hiljasempaa. Miksei sitä sattuia kun ulos menis, ois vaikka pyllylään ja ihmiset katoisivat vaan ihmettelisivät, että pääseeköhän toi muummo tosta edes pystyyn...:) Kiitos ja samoin sinne hyvää vko-n loppua!

    VIKKI, sen kyllä sanon, että suurin osa Amerikkalaisista on suurin osa erittäin reiluja, nk.kaikkialla maailmassa sekä,että...;) mutta suomessa se vähättely omasta itsestään on melko yleistä!Onnistuminen ja ilon tunne pitää jakaa, silloin se on kaksinkertainen, mutta eihän se meikeläinen, ne korviset vetoketjusta vaan...:/
    Kiitos, ne ovat hauskat ja saa ihmisten suunpielet ylöspäin!

    VastaaPoista
  6. Tuoppisi voisi kertoa kivoja tarinoita, hyvin olet sitä kohdellut. Tosi hyvä idea että on oma muki mukana, sen soisi leviävän tännekin. Juhlien jälkisiivous helpottuisi.

    Suomalaiset taitavat olla toinen äärilaita vähättelyssään. Emme vieläkään osaa ottaa positiivista palautetta vastaan vähättelemättä. Sama vika Rahikaisen, huomaan sen itsestäni. Helposti sanon: määhän oon vaan tämmönen enkä mistään kotosin jne..
    Kerran pääsin käymään Suuressa Lännessä, oltiin pari-kolme päivää Nykissä ja sitten Miamissa mistä jatkettiin autolla Orlandoon viikoksi. Kaikki oli suurta, todellakin.

    VastaaPoista
  7. "anja", kyllähän Amerikaan mahtuu, iso maa, hyvän läpileikkauksen sait Nykistä-Orlandoon. Mulla on aina matkustelu jäänny vähiin niissä maissa missä olen asunnut, koska olin töissä ja jos sain lomaa, niin kauhee kiire Suomeen!? Pitäis aina tehdä eri retki sinne kun oli työasiat loppu. Muuten en ole Amerikoissa käynnyt sen jälkeen kun sieltä viimeeks poistuin!

    VastaaPoista
  8. Oli muuten kiva katsella sitä juoma-astiavalikoimaa, oli isoja lasipurkkeja, kattiloita, posliini tuoppeja, juomalaseja.

    VastaaPoista
  9. Oikein minä sittenkin katsoin, vetoketjukorvakorut, mutta todella kivan näköset. Itse tuoppini jäljet mä tunnen,,. Ja jälkiä jättäny tuokin tuoppi kun niin pitkään on matkassasi pysynyt.

    VastaaPoista
  10. PIKOLINI, joo=jees, porukoissa me sielläkin mentiin, eikä meenattu....;)

    NENUNEN, taidampa siteerata myös tunnettua laulajaa, että tuoppini jäljet mä tunnen....kenenkähän vetskarista on vetimet jäänny tuoppini reunaa...;D

    VastaaPoista