Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

perjantai 10. helmikuuta 2012

RUUASTA PUHETTA PIISAA !


Luulen kuuluvani siihen  porukkaan joka viihtyy tavallista enemmän television ääressä. Aamulla en kato koskaan, koska sanomalehdet siepaavat aikani niiden tutkimiseen.  Silloinkun niitä tulee kaksi, Hesari Keskisuomalaisen lisäksi, niin helposti hurahtaa kolmekin tuntia. Samalla hoituu aamuappeeni ja kuuntelen radion tiedoituksia. 
Päivällä saatan joitankin  ohjelmia vilkaista, niissä ei ole mitään varsinaisesti koukuttavia juttuja. Sitten ainut sarja jota seuraan on Brittien Emmentaali,  klo 18.oo ja siintähän se sitten alkaakin......
En muuten koskaan nukahda tv-n ääreen koska useimmiten mulla on jokin askar käsieni ulottuvilla, Aika usein saatan kylläkin unehtaa kumpaa olenkaan tekemässä. Siksipä tuleekin niitä ylimääräisiä hommia, korjauksia ja tarkistettava tuleeko se muka katsottu ohjelma uusintana. 

Viime vuonna oli eka kertaa, Top Chef Suomi, olin seurannut ulkomailla tätä ammattilais keittiömestareiden kokkailu kisailua. Jotenkin tykästyin siihen, vissiin tosta entisen ammattini puolesta kiinostuin. Muuten en seuraile oikeestaan mitään ruoka ohjelmia tv-stä.


Jonkilaista mielipidettä siintä viimevuoden tapauksesta ensiksi.
Aloitin uteliaana kattomaan  mestareiden kokauksia. Huomasin tuntevani suoranaista myötähäpeää omaa alaani kohtaan. Tunnetut ja arvostetut chefit menivät mokailee julkisesti. Mistä lie johtuivat ne uskomattomat virheet, selitelyt ja hermostumiset joita tuli esille alvariinsa!?
Tottakait olin kriittinen ja sehän oli tarkoituskin, helppoa olla kuvaruudun takana arvostelemassa.
Lopetin sen seuraamisen muutaman näyttökerran jälkeen.  Pureskelin ja sulattelin  parin jakson ajan kunnes teki mieli nähdä kuin siinä loppujen lopuksi käy!
En muista kuin muutaman kilpailijan  ja tämä kaimanikin putosi jossain vaiheessa. Oli muuten se oikea huonon hävijäjän esimerkki. Kokkina ei suinkaan esimerkillinen, vaikka oli ollut tv-julkis ja kirjoitanut useita keittokirjoja. Jokainen Maija Meikeläinen pystyy keittokirjoja kirjoittamaan, totuushan on se! Tästä nyt ei oikein tykätä, koska sanon sen olevan suoranaista kopioimista. Hiukan muutetaan ohjetta ja laitetaan jonkilainen  uusi lähes kasittämätön nimi sille ikivanhalle ruualle.....avot ja nythän se onkin minun kirjoittama kokkikirja!?   Tässä en viitaa  ko.naisen keittokirjoihin, vaan yleistän mutu tuntumalla! Nykyisin hänen kasviksilla ja leivällä ylläpitämä ravintola toimii kaupungissamme, edelliset on joutunut lopettamaan, jostain syystä!
Oikea mestari voitti viimevuonna.


Tämän vuoden  tapaukset tuntuu olevan huolellisemmin valittuja ja jatkan seuraamista keskiviikoisin. 
Sen olen pannut merkille, että vanhemmat alan ammattilaiset ovat jo pakaneet veitsensä tuomareiden käskystä. Mukana oli myös kansainvälistä kokemusta lähetystöissä hankinut mestari. Aavistin, että ei pärjää pitkälle kilpailu areenalla!
Vaikkakin heiltä vaaditaan täydellinen huippukokin ammattitaito, niin loppujen lopuksi se todellinen käyttö ja näyttö on erittain suppea. Siis siinä varsinaisessa edustuskokin  tehtävässä, koska periaateessa samat ateria kokonaisuudet toistuvat melko tiheään tahtiin.


Vielläkin ihmetyttää amattilaisten totisesti alakanttiin mennyt tehtävän suoritus. Kouluruuan valmistus n.2€/annos, makaronilaatikko, hernekeitto/pannari, kinkkukiusaus, mantelikalaa,
 tillilihaa, risotto ja kanaviilokki. Muistaakseni tässä oli ne jonka jokainen osaa maukaaksi ja näyttäväksi tehdä. Vaan eipäs onnistunut kisailijoilta nämä parhaiten perusruokien teko!


Näillä kymmenien vuosien ammaatitaidoilla, ei pärjäillä  kokkaus kisoissa. Varsinkaan jos on ollut pitkään samassa paikassa. Keittiömestarin on ainakin viidenvuoden välein vaihettava työpaikaansa jotta pysyisi ajan tasalla.


Minä en olisi lähtenyt kilpailemaan, koska tiesin mahdottomaksi olla edes samoilla lähtöviivoilla, näiden nuorten kanssa. Tällä tarkoitan, että ovat varmasti näppärämpiä ja suoraan sanoen parempia kuin minä! Vaikkakin työvuosia oli takana  ja  hallitsen  kansaivälisen edustuskokin hommat.  Kyllä se on suutarin pysyttävä lestissään, eikä pidä lähteä sekoilemaan nuorten ammatilaisten porukoihin. Näpilleenhän siintä tulee, ihan varmasti....ja sitten seli-seli naama punasena.....
 Olin muuten silloin aikoinani ainut nainen  ulkoministeriön keittömestarina, siellä neljän miljoonan asukkaan kaupungissa, johon lopetin  kansainvälisen urani!   Hyvä ja rohkea valinta Ameriikalta totean näin jälkikäteen! Ottaa Suomalainen nainen Venäjälle edustuskokiksi. Oppiaikanani olin Italian lipun alla ja maa oli silloin Itävalta, opettajat olivat kumpaakin sukupuolta ja päteviä. Olin onnekas ja opinkin paljon.....


Olenkin jo joissain kirjoituksissa maininut, että siviilissä olen erittäin vaatimaton ja jopa askeettinen ruokani suhteen. En pahemmin kikkaile saatikka kukkoile. Teen ison kattilallisen keittoa tai uunipannulisen hyvin muhinutta perusruokaa, jota syö(tän)n, useimman päivän ajan.


Yläkuva oli taas se omakuva....;)


Tämän tulevan kuvan nyysin Pikolinin sivuilta, on muuten sellainen oikea rekkamiehen annos, pannusta suoraan ääntä kohen ja kaljalla alas! Perunaa ja läskiä, suurennan niin näkyy kunnolla, onkin mahottoman  hyvän näköstä suikalelihaa! Tyypillistä  vahvaa keskieuropan ruokaa.
Henk.koht.tykkään Suomalaisesta keittiöstä,  Venäläinen ja Italian seuraavat lempparini. En ole muuten koskaan ollut Suomessa ammattikokkina. Paitsi vapaaehtois hommissa kylläkin....;)








12 kommenttia:

  1. Jostain syystä en ole kokkauksista kiinnostunut enkä katso kokkiohjelmia. Myös ruokablogien lukeminen tekee tiukkaa...
    Vaikka ehkä pitäisi minunkin liittyä sinne karpaajien joukkoon (kilojen takia);D

    Kiitos postuksesta, Maikku, ja mukavaa viikonvaihdetta sinulle.<3

    VastaaPoista
  2. Kokkauskeskusteluihin minut on vaikea saada, saatikka reseptien vaihtoon. Muutenkin vältän keskustelemasta niistä asioista jotka sivuavat minua. Jos oikein kysytään, niin sitten saatan vastata.
    Tämmösen pikkutarinoiten kirjoittaminen suurpiirteisesti on kyllä ihan mukavata.
    Karpaajaa minusta ei tule koskaan saamaan, en osaa kuviteela itseäni kirjoitettuihin sääntöihin, saatikka noudattaisin niitä.Enkä ole mitään ylimääräisiä ulkonäkööni liittyviä paineita saanut, vaikka painankin noin satakiloa!
    Annetaanhan kaikkien kukkien kukkia....kiitokset ja terveiset sinne pakkasiin.....;)

    VastaaPoista
  3. Tosi kiinnostavaa olisi kuulla urastasi enemmänkin. Ravintola-ala ei ole itselleni tuttua työn kautta. Se on tuo ravitsemuspuoli teorian kautta ominta. Ja niin vaan sorrun joskus vieläkin noista asioista liikaa saarnaamaan. Se kai on niin että kerran neuvoja, aina neuvoja, juu. Kokkiohjelmat ovat jotenkin jääneet vähemmälle, kuten teevee muutenkin. Ai niin, sorruin kyllä taas reseptejä laittamaan kun kumminkin pidän ruoanlaitosta edelleen.
    Mukavaa viikonloppua Maikku!
    PS;apina on hauska veitikka, hih, ja pitää suklaasta kuten minä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikoinaan opettelin koko skaalan hotelli ja ravintola-alasta!Ravitsemus-ja ruokatavaraoppi oli se jota jouduin paljon käyttämään, koska suunittelin tarvittavat erikoisruokavaliot! Ulkomailla oli sitten nämä eri uskonnot jotka määräävät myös nämä toisenlaiset syysteemit, oli pakko osata sillä virheitä eikä vahinkoja saanut tulla! Valintaani en missään nimessä kadu, skarppina piti joka tilanteessa, siksipä osaan ottaa nämä ansaitut eläkepäivät isiisti ja hyvällä omallatunnolla laiskotellakin. Voihan tähänkin alaan erikoistua vain yhteen asiaan, mutta olisin vähän liian helpolla päässyt.....;)...Kiitokset taas mielenkiinosta!

      Poista
  4. Yksinkertaisen ruuan ystävä olen minäkin, muiden tekemien tai omatekoisten. Maikun luona on kiva vieraille, vaikka olisin viikon yhteen pätkään, en avaa jääkaapin ovea kertaakaan - niin on hyvä palvelu siellä. Kun emäntä on muilla mailla vierahailla ja käyn kotivahtina, on silloin itse haettava suuhunpantavansa. Aikanaan naureskeltiin, että kyllä se Pikoliinikin osaa kokata kunhan on ohjeet mistä lukee, nykyään kokkaan jo omasta päästä.

    Täällä (Unkarissa) on kanava mistä näyttää tulevan kaiken aikaa vain sapuskantekoa vieraille, joita sitten arvostellaan - siin melkein aamusta iltaan. HUH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko heti alkuun todeta, että elä hyvä siskoni tee sitä ruokaa omasta päästäsi, puisevaltahan se maistuu, sullekin ja koko ruokakunnalle! Hih...saipas sanottua..;)Osaathan sä sitä tehdä oiken kaupan ja toriekin tuoteista maittavaa ja ravitsevaa mahan täytettä.
      ps. yks juttu on sanottava, kerran kysyit munien keitosta! Minä asiantuntija sanoin, että keität samanlailla kun perunat! Seikota kauhalla vähän väliä, etteivät pala pohjaan ja sitten haarukalla koitat niitä munia koska ovat pehmosia, ni sitten ovat kypsiä syötäväksi....;)Tämä tapahtui joskus nuoruudessa, mutta vielläkin naurattaa....;D

      Poista
    2. Ihan oikeesti olet ollut hyvä ruokataidon ope minulle ja kiitos siitä. Vaikka olenkin tosikko, ymmärrän huomoria ja satiiria enkä sotke niitä keskenään, niinkuin en vääriä ruokaineitakaan.... heh, heh

      Poista
    3. Minäpäs sotkin toissa jouluna oman riisipuuroni, laitoin maustepippuria kanelin asemasta...hih....;)
      Pakko oli maistaa, mutta en muuten suosittele, siis ei kannata kokeilla tätä kotona.

      Tästäkin huolimatta maustepippuri on oiva mauste moneenkin ruokaan jopa jälkiruokiin ja teehenkin, mutta harkitusti käytettynä....;)

      Poista
  5. Vitsit Maikku! Tuo eka kuva on just niinkuin minä; katse anova ja kärsivä vaikka suklaalevy kokonaisena kädessä. Mut onneksi kädessä eikä vielä suussa!
    Kyllä se Virolaisen Kyllikkikin kalasoppaa keitti omasta päästään joten varmaan Pikolini osaa monta lajia myös laittaa samalla tavalla eli omasta päästään!
    Hihitin tuota munien keittämiseen opastamistasi! Enkä viitsi kertoa, kuka meillä keitti perunat pesemättä, minä se en kuitenkaan ollut. Vaan irtospa multa kiehuvassa poreilussa.

    Nyt on pakko pitää kurssia tiukkana sillä mekko on saatava päälle ja vetskari kiinni ensiviikolla. Siks nyt lopetan lätinän ruokapuolesta. Enkä sitäpaitsi osaa mitään herkkuja edes laittaa, ainakaan omasta päästäni, hehhee.

    VastaaPoista
  6. Sen takia varmaan otinkin kuvan, koska oli niiiiin herkän näkönen!
    Perunoiten peseminen on ihan tyhmää hommaa, muistan kun äiti sanoi silloin aikoinaan, pese ne perunat kunnolla, enenkuin laitat ne kattilaan! Miksi ihmeessä, koska siellä vedessä kattilassa kiehuessa ne kyllä varmasti huuhtoutuu ja pasiliskot kuolee. Jos se sun perujen keittäjä on...no olkoonsa kuka vaan teillä, niin sympatiat saa kyllä minulta...;D
    Onhan se mekko päälle saatava, mutta jos et ihan onnistu ni jätä vetoketju auki ja joku jakku/saali hartioille, pystyy kyllä hämäämään ja ittensäkin naruttaa sillä....;)

    VastaaPoista
  7. Paljon tulee kokkausohjelmia nykyään, sekin arvostele mun illallinen, tuleeko ihan joka päivä... eipä jouda oikein katsomaan, vaikka mielelläni niitä tuijottaisinkin :) Ruuanlaitto on minulle sellaista "pakko tehdä joka päivä" eli työstä käy täällä kotona, nytkin potut oottaa keittäjää, pitänee lihapullat tai pihvit vääntää ja kastiketta kans. Monta ruokaa on jäänyt listoilta, kun nuorisolle ei kaikki maistu, harmittaa kun jää lautaselle, joten parempi tehdä mitä syövät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten kun saat lapset isommiksi ja kaikki toisetkin työt jää vähemmälle, niin sitten.....

      Kyllä minäkin sitä ruokaa teen mistä tykkäävät ja syövät, jos porukoita on enemmän! Se takuuvarma suosikki on, jotain pastaa ja jauhelihaa! Yhdessä tai erikseen, tekee muuten aina kaupansa! Aikuisetkin tykkää!
      Nykyään olen aika usein vienyt tien toiselle pizzalle 5-6€, tai käskenyt hakee sieltä. Tämmösiä me city-mymmelit olemme....;D
      En muutenkaan oikein erkoisuuksia tee toisillekkaa, noloo jos eivät siiten syökkää, puolin ja toisin....;)

      Poista