Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

torstai 27. syyskuuta 2012

MAUKASTA MAHAN TÄYDELTÄ !


1.osa

Joskus olen kyllä tämän maininnut, että olen puurojen ystävä! Vaikka harvemmin teen sitä aamuisin, mutta iltapalaksi useimmin. Leppoisilla ja lämpimällä puuroilla on hyvä olla iltaisin ja se kun rauhoittaa koko ropan yön yli.
Näin päätin tehdä  toissailtanakin.
On muuten mieluisin annos, kaurapuuro! Mikrossa se tulee joutusasti ja annoksena joka on riittävä. Minulta löytyykin hyviltä ihmisiltä saatuja mustikoita, niin muistinkin niiden olemassa olon, siis mustikoiden ja ystävien joilta ne sain.....;)
Puuro valmistui hetkessä ja pakkasesta noukin ne mustikat. Nappasin heti kättelyssä pienen pussin, oli sopiva kerta-annos tai siis reilusti. Huomasin sen olevan vähän littuun laitettu, ihmettelin jokin verran itseäni kun olin mustikat näin pusertanut tiiviiksi pakkaukseksi...... 
Totesin vain, että parempi ottaa ne nyt puuron kyytipojiksi. Päällyksen poistin repimällä ja kippasin koko kasan puuron päälle jäisenä möykkynä. Herkun kruunasin turskauksella hunajaa ja päätin odottaa hetken jotta kaikki sulautuisivat toisiinsa, lempeän lämpimästi. 

Iltapalan nautin muuten tv-n ääressä, kuuma kippo pannulapun päälle ja ei kun ääntä kohen. Lusikassa puuroa ja reilusta hunajaisia mustikoita....namia....!?

2.osa


Ne luulemani mustikat olivat sittenkin pakastettuja  mustia torvisieniä ......;/!
Että tällä lailla sitten kävikin, iltapuuroni kanssa!?
Tiedän olevani aina silloin tällöin hieman huolimaton monessakin asioissa, Vaikka perusluonteeltni olen loppujen lopuksi erittäin tarkka, kumminkin joustava ihminen. Tämän eläköitymisen myötä vaan ei huvita aina oikein skarpata, varsinkaan kun näitä omia palasiani rakennan.
Tyäaikoinani pieninkin virhe olisi koitunut kohtalokseni, siis suomeksi sanottuna potkut persuuksille,  että pamahtaa. Sekä samalla käden ojennuksella lopputili kouraan. Siinä ei olisi muuten mitään selittelyjä edes kantsinut tehdä, eikä olisi otettu vastaankaan.

Se muuten kyrsi jonkin verran tämä oma huolimattomuus! Olin ne mustat torvisienet ajatellut säästäväni myöhempään ja paremmin suuniteltuun käyttöön.....enkä suinkaan kaurapuuron kanssa, hunajat mukana....;/ ....

3.osa


Mikäs hätä tässä, ei muuta kun uudet helmet kaulaa ja tehdä se toisenlainen uusi versio.
Laiton koko kipon kaikkineen jääkaapin hyllylle odottamaan huomista.
Tunnetusti tiedetään, että en heitä hyvää ruokaa laskiämpäriin vaan taitavana ja ammattini ylpeydellä hoidan hommat loppuun asti.
Vaikkakin vain pieni osa kolleekoistani toimiin niin kuin minä. Silkkaa laiskuutta ja mielikuvituksen puutetta sekä suurta saamattomutta sen tehdyn työn tuunaukseen!

Jatkoin puuroa ja sieniä jotka oli jo maustettu hivenellä hunajaa sekä suolalla, tulos on hapanimelä, ei muuten paha,vaan toimiva! Lisäsin seokseen piimää, kananmunia ja vehnäjauhoja, annoin tekeytyä huoneen lämmössä iltaan asti!
Puoliammattilainenkin jo hoksaa blinien idean tulevan! Hiivaahan ei tarvinnut lisätä koska piimä ja mulkerot hoitavat se pienen kohotuksen tässä tapauksessa.
Voita paistinpannulle ja löysä taikina siihen, toimin nk.munakkaan kanssa, siirtelin seosta rauhallisesti, kohtalaisen kuumassa pannussa ja lopuksi kansi päälle ja lämpö lähes nollille!
 Sitten jokin ajan päästä kurkistus, hyvä väri pohjassa! Vaikein osa, paistoksen kääntäminen, joka onnistuu tai sitten ei!?
Liutin sen kantta apuna käyttäen ja sitten takasin pannulle jotta ruskettuisi toinenkin puoli....onnistuin kuin olisin aiemminkin sen tehnyt...;) Mihinkäs se seepra raidoistaan pääsisi, olen edelleenkin se hyvä kansainvälinen keittiömestari, vaikka joku voisi epäillä  muutakin tämän osa ykkösen perusteella!?

Tuli siis hyvä kakku! Otin siitä kuuman kolmion ja laitoin reilusti ruccola salaattia päälle, sitten kunnon kauhaus turkkilaista jukurttia ja viimeistelin sen paahdetuilla sipulin lastuilla! Se oli vaivan arvoinen teko ja maistui muuten mullekin!

Näitä aineita kantsii pitää  kotona, ruccola säilyy pitkään ja kestää kuumentamisen samoin turkkilainen ruokajukurtti. Valmiiksi paahdetut sipulin lastut toimivat monessakin ruuissa! Pussin kun aukaisen niin kippaan ne tiiviiseen lasipurkkiin ja säilytän niitä hämärässä kohteessa!

Periaateessa kun olen sen yksinkertaisen perusruuan ystävä, vaan joskus poikkeus vahvistaa kaikki mahdolliset säänöt.....niin ei sovi unohtaa sitä, että vain tekevälle sattuu......;D

ps. oli suuri ilo jakaa tämä ihana tosi herkkullisen maukas pannukakku teidän kansanne ystävät ja herkkusuut.

Kauniista lasihelmistä rakensin yksinkertaiset korusetit. Turkoosi on värjättyä simpukan kuorta.


13 kommenttia:

  1. Voi mahdoton, kyllä sinä osaat olla kekseliäs. Multa olisi mennyt biojätteisiin, vaikka olenkin olevinani kohtalaisen hyvä näissä köksäjutuissa..
    Hauskasti kerrottu jälleen ja korut ovat kauniit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ....vastaus Anjan jälkeen, vissiin veti välistä kun kirjoitimme yhtäaikaan....;D

      Poista
  2. Minäkin jo orientoiduin makustelemaan mustikoilla peitettyä puuroa (muuten meidän pikkumuksut ovat sitä ikänsä mökillä aamuisin mussuttaneet), vaikka ihmettelinkin, miksi mustikat olisivat litteinä pakastimessa! Joops! Näkee nokkeluutesi, makoisa lopputulos. Ja sanotaanhan, että joka keitetyn paistaa, se makean maistaa. Pitäs varmaan minunkin kokeilla torvikkaita blineihin.
    Ja suppilovahveroita on metsä pullollaan, tultiin Simon kanssa aamulenkiltä ja pähkäilin, josko kävisin suppikset nyppimässä parempiin suihin.

    Hurmaavia koruja olet jälleen näperrellyt. Hyvä sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, luulen monenkin muistavan sen keitetyn kaurapuuron loput sitten voissa paistettuna, hitsi sen on sitten hyvää! Muistutin sen mieleeni kun yksi meidän ikänen ihminen kertoi että oli sen tehnyt nyt lähiaikoina ja teki samoin mannapuuronkin kanssa, siis muistoja menneiltä ajoilta....;D
      Uunissa toi kaurapuuronjämät ja suppilovehverot toimiin iisimmin siis pannarina ja sit noi jukurtit rocolat lisänä!

      Poista
  3. Kiitos Minttuli!
    Eniten mua harmitti se kun oli ainut sen lajin sienipussi. Enhän sitä missään nimessä suunitellut kaurapuuron ja hunajan kanssa syödä.....;D
    Muuten noita rautapannussa kypsennettyjä leipiä tehdään paljon noissa kuumissa maissa avotulilla ja tietysti hellan päällä jos semmonen vain on!
    Ne blinit kyllä tuli ekas mieleeni sen erikoisen puuroni jalaostamiseksi ja otinkin isoman rautapaistinpannun ja tuli kunnon pannukakku...heh....;))

    VastaaPoista
  4. Konstit on monet, sanoo Maikkukin.... Hyvää ruokaa ei saa heittää menemään, se opittiin jo lapsena. Luulen, ettei käsi toimisi jos yrittäisin moista hävityskonstia.
    Opittiin jo pienenä sekin, että aina on oltava suunnitelma B ja C ja niin edelleen, jos A konseti ei toimi. Tämä pätee niin kotona kuin maailmallakin.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin osahan kakaroista käyttää niitä kotona opittuja tapoja, toivoisin että hyvät opit olisi päälimmäisinä! Onneksi aika moni osaa omassa elämässä parantaa niitä heikompia tapoja jotka tuli kotikasvatuksena eivätkä ota niitä mukaansa omaan kotiinsa! Siirtääkseen huonojen perintöjen jatkuvuutta edelleen......;)

      Poista
  5. Voihan Maikku!

    Sainpahan makeat naurut, kiitos niistä!:DDD

    Olet todella luova ihminen, teit kuitenkin sen herkkuruuan..;))))

    Tuohon en olisi pystynyt...
    Olet mestarikokin arvosi ansainnut moneen kertaan!<3

    Hyvää ja ihanaa viikonloppua sinulle, Maikku!<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili-mummo, nöyrimmät kiitokset...;))

      Kyllähän minäkin sain taaskin nauraa omille jutuilleni ja kyllähän olen sitä luovuuta joutunut käyttämään aika monissa muissakin jutuissa!
      Sanotaan, että ihminen joka nauraa omille vitseilleen on tyhmä. Mun mielestä se on varsinaisen rohkea ja viisas kun pystyy naurussa suin esittelemään omat varsinaiset töräyksensä.

      En muuten kyllä ole aikaisemmin kuulut, että joku olisi vasiten kaurapuuron päälle sieniä pannu ja viellä hunajan kera viimeistellyt....heh...;D

      Poista
  6. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mut kyllä huvitti tuo sieni, mustikka "sekoilu":D Tekevälle sattuu ja nokkelaa tuunata puurosta muuta suuhun sopivaa syötävää, ammattilainen osaa;)) Kauniita koruja olet näköjään myös värkkäillyt:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joopa jooo...heh!

      Helmet olin jo aikaa sitten tehnyt ja kuvannutkin vaan panin vasta esille! Vähän niinkuin tasaa tota mun törppöilyä, kun ton "taitelijan" tiliin voi sitten panna kaikki maholliset ohi ampumiset....naurattaa kyllä vielläkin...;D

      Poista
  7. :D Hyvä että sinulla oli keinot käytettävissä, niin ei hukkaan menneet hyvät ainekset. Korut on kauniita, varsinkin nuo keltasävyiset nyt miellyttää silmää :)

    VastaaPoista
  8. Ostin kerran 500g pussin sekalaisia lasihelmiä! Lasihelmissä on muistettava se että pesee ne ennen käyttöä, kirkastuvat huomattavasti. Niissä on myös kolot täynnä hienoa hiekkaa, yritän aina samalla pesulla tökkiä nauhanpujotus reikiä auki. Joskus käy niin että hajoo koko helmi. Muutenkin isoissa pakkauksissa saataa olla paljon huonoja yksilöitä, palasia pois tai kokonaa jo valmiiksi vai puolikkaita! Jokus kyllä harmittaa, muuta tähänkin tottuu....;)

    VastaaPoista