Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

HEINÄKUUN HELTEET osa 2.



Tarinahan jatkuu, ja näinhän siinä tietysti kävi, kun juttu on kukista ja mehiläisistä.
Tämä kepin päässä oleva ihailija on ollut jo useimpia vuosia taloudessani, kesät partsilla ja talvet jossain nurkissa. Pakko todeta, että aika yksinäisenä oleili, vaan kuinkas kävikään! Tyttöystävä tuli  ihan ulkomailta asti. Kuten kuvassa näkyy, hymyilevä maija mehiläinen onkin mieluinen.....

Ropelin ostin vissiin Tiimarista, vuosia sitten. Lapsille varsin mieluinen, kävivät vähän väliin  tarkistamassa, että pyöriikö ja mihin suuntaan, tekivät leikkinsäkin sinne partsille. Oli pehmonen matto ja kukkasia...nykyään ei ole kun tuolit ja pöytä. Silloiset leikkivät lapset ovat kiinostuneita toisista asioista nykyään, mutta onneksi mulla on niitä kahdessa erässä, joten leikkiviäkin  löytyy jatkossakin, kunhan minäkin pysyisin viellä kärryillä!


Haaveilevan onnellinen mieli  näkyy ja jopa loistaa tässä otoksessa!
Alan jo minäkin uskoa, että tarina kukista ja mehiläisistä onkin totta, juttu kylläkin jo ikivanha, mutta nehän ne vasta toimiikin...siirryn seuraavaan kuvaan...

Kukat hoiti hommansa!
Tämäkin tapaus on niitä vanhanaikaisia leluja. Kun pohjasta painaa niin oliot ketkutelevat, mielen mukaan. Monta tariaa olen tämäkin kanssa kuulijoille kertonut. Vielläkin isoina muistavat ja pyytävät lisää, no ei muuta kun tarinapussin suu auki ja antaa tulla. Muahan ei tarvi edes ylipuhua, ottavat vain keittiön avohyllystä kaverit käsiinsä ja laittavat sen kouraani. Tiedän mitä pitää tehdä, ilman suurempia vihjailuja.... Tanssitan ja annan mielikuvitukselle ääntä. Budapestissa on paljon näitä puulelukauppoja, kohtuu hintaisia. Suosittelen jos näitä jostain löydätte, ostakaa! Toimii muuten erittäin hyvin  ajankuluina matkoilla, tarinaa tulee ja pitkästymiset siirtyy, takapenkkiläisiltäkin.

Huomioitte, että nämä minun lemmikkini ovat helppohoitosia. Pärjäävät yksin kotanakin, pitkänkin ajan, sisäsiistiä ja kaikkiruokaisia. Saatan reisusta tultaessa jutella ja hellitellä heitä, omalla tavallani. Tulkoonsa sekin sanottua....oho, jopas on pölyä kertynyt, jos vaikka pyyhkäsen ja räpsäytän kauniin käsin tehdyn liinankin samalla....no jo tuli koko huone siistinmäksi, että näin se  kävikin joutusasti!

Laiton vain kuvaa varten kaksoset kissojen kaa, yleensaä ovat keskenään makeisastian vieressä.

ps. saikohan tämä heinäkuun alku, vähän hempeilemään ja lapsenmieliseksi. Eihän tämä kylläkään mitään uutta ole, lapsemielinen olen yhäti, aikuisella terveellä tavallani.
Minä kun olen tyytyväinen valitsemaani elooni ja sehän tässä tärkeitä onkin, kun olet tyytyväinen itseesi, niin ympäristökin voi paremmin!

12 kommenttia:

  1. Ihania lemmikkejä sinulla. Maija on suloisen ihana, ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Nuo kaksoisampparit ovat upeat. Lämpöisiä hellepäiviä sinulle!

    VastaaPoista
  2. Voi kun ovat hyväntuulisia. Kiva postaus taas ♥

    VastaaPoista
  3. Kiitos Maikku näistä kaikista viihdyttävistä postauksista ja toivottelen samalla lisää mukavia kesäpäiviä :)

    VastaaPoista
  4. Sinulla, Maikku, riittää näitä viihdyttäviä ja kivoja tarinoita:D

    Kiitos tästä, ja oikein hyvää pyhäiltaa sinulle<3

    VastaaPoista
  5. Vähän aikaa etsin ropelia kuvista, ei ole näkyvissä, on varmaankin vielä partsilla, siis ihan tavallin tuulessa pyörivä ja vähän surraava.

    Budapestin puisia leluja saa suuresta Kauppahallista myös, niis lelukaupoissa on suuremmat valikoima.

    VastaaPoista
  6. PIKOLINI, hölmö, se ropeli on se Maija Mehiläisen poikaystävä ja sit heistä tuli rakastavaiset!!! Ota uusiksi se kuva, kato sen keltapohjaista/mustapilkullista KAULURIA, se pyörii ja käätyilee tuulen mukana ja siihenhän se se kaima ihastukin ja sit ne lens kukasta kukkaan,tuloksena oli noi ihastuttavat kaksoset!
    ps.lukijani, vain lähisukulaiselle voin yleisesti käyttää näitä lisänimiä ja senkin on pelkkää sisar-rakautta...hih-hii...;)

    VastaaPoista
  7. NIINA, kiitos, tätä se kuumuus saa aikaseksi...;)

    MINTTULI, niin minäkin niistä niin paljon tykkäsin, että piti kaks osaa panna esille...;)

    VIKKI,olen kiitollinen kun lukasit, vähän hihityttää itteeni noi julkasut, siis kuvat ja teksti toimii....;)

    AILI-MUMMO, tässänhän tuli tätä pientä kesän kevennystä, ja sehän se meillä kaikilla on tarkoituskin, kirjoitaa sitä-sun-tätä. Kiitos taas huomaavaisuudesta ja aloitetaan uusi viikko hyvällä mielellä...;)

    VastaaPoista
  8. Vitsit kun on kiva tarina. Sinulla taitaa olla oikea mehiläisperhe siellä! Sitä ne kukat ja mehiläiset tietää; jos et käytä, käy hullusti, jos käytät, käy vieläkin hullumminko? Vai miten se nyt olikaan, kun lennellään kukasta kukkaan. Olkoon miten on, mutta puiset lelut on ihania ja niillä jaksaa myös nykylapset leikkiä, tarvitaan vain tarina siivittämään mielikuvitusta. Kiva postaus jälleen.

    VastaaPoista
  9. Hoksin minäkin sen ropelin viimein - missä lie vika, hoksottimissani vai silmissäni!!!! Toisen silmä kaihi jo leikattiin, vika sitten kait jää hoksottimiin, tai jos syyttäisin taas säätä - kuumuutta.

    VastaaPoista
  10. "anja",mun kaikki kotielikot on helppohoitosia, ne koiratkin on niitä jotka lisääntyy ilman ruokintaa...;)

    PIKOLINI, noni, syy on sit sää tai mää....tais olla liian yksoikosta leluasiaa, ni ei heti leikkannut....mutta ihan kivaa kumminii...;)

    VastaaPoista
  11. Tervehdys;:Onpas, kun kukat ja mehiläiset lentelöö, eikun kuka se kukasta kukkaan lentelöö? Noh, oli niin tai näin, mukavaa kerrontaa ja monta juttua ales päin piti lukee, enkä ees pitkästyny. Sitä se tietää kun käynnit on harventunu, mut saapipahan lukee mukavia juttuja enmpi kerralla:D

    VastaaPoista
  12. NENUNEN, oltiin muuten yhtä aikaa toisillamme, huomasin, kun tulin takasin omille murusilleni...;)Mukavata oli vaihtaa kuulumisia!

    VastaaPoista