Pieni pala Maijan öljyvärimaalausta.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

TALVEN PUHDETÖITÄ.


Tein muutaman korun, ja tämä muutama tarkoittaa minun kielellä seuraavaa.
Ehkä parikymmentä kaulakäätyä, kuusi ranneketta ja kait viistoista paria korvien koristeeksi!

Tarkoitus oli kylläkin järjestellä korutarpeitani ja samalla tarkistaa mitä on tullut noihin piilopaikoihin hommatua. Onhan niitä ja sitten lipesinkin tarkoitetusta työstä ja lopuksi pujotelinkin  niitä helmiä.
Harrastan mieluiten tätä pelkkää pujottelua, koska sillä pärjää lähes sormituntumalla. Samalla pystyy seurustelemaan, telkkaria kattelee ja jopa haaveilemaankin. Ennen varsinaista pujottelua teen kyllä tarpeelisen  esityön. Samoin toimin kaikessa hommissani, koska sehän helpottaa syntyvää tulosta huomattavasti. Olipa se ompelua, maalausta, ruuanlaittoa jopa siivousta, jota saatan myös joskus tehdä, äkilisessä mielenhäiriössä....;)
Näinhän ne varastot muuten supistui, mutta siirsin siis käytänössä ne vain toiseeen hyllyyn, valmiina koruina!
Viimeiksi toin tuolta maailmalta aitoja värikorukiviä, koska onnistuin saamaan niistä hyvät alenukset.
Yleensä harrastan tätä niin suosittua tuunausta. On haasteelista, edullista ja kaiken lisäksi mukavaa nähdä mitä oikeen siitäkin hommelista syntyy. Tulosta tietysti, jos jonkinlaista!
Vaan poikkeus vahvistaa säänöt, kaikkiin niihin asioihin joita teen mielelläni.

En tiedä näiden ruskeitten, epämääräisten kivihelmien nimiä, sitä mitä ammattilaiset ruukaa käyttää näistä. Pitäis kyllä opetella, ehdotomasti nimetkin, värit kyllä osaan eritellä. Ne ovat lähes poltetunsaven ja tiilenvärisiä, siis kait punaruskeita.
Näitä ostin useimman piuhan verran, koska olivat siistiä ja hyvä reikäsiä. Neljä niitä näpersin kaulakoruiksi ja näistä vaatimattoman näköisistä aloitan kuvaukseni, sopivat hyvin jokapäiväseen käyttöön.
Lisäosat ovat korumetalia, käsirenkaassa on kolme pientä metallirengasta yhdessä, toimii hyvin välikoristeena, nämä ketjunpätkät. Pujotin nämä kaikki paksumpaan venyvään silikoni piuhaan,

Kaulakorun valmistin nailonsiimaan, sulatan tiukan solmun päät, koska leikkuupinnat ovat pistävät ja sen tuntee hipiä. Kuumaliima pistoolilla en saanut lankaa sulamaan, vaan oli otettava kovat käyttöön, oikein tupakkimiehen sytkärin kävin ostamassa. Koska en polta niin vaistomasti vilkuilin ympärilleni, ettei vain kukaan näkis mitä valitsin kassalta mukaani. Tosi pimeetä, että tämmösiäkö sitten tässä oikeen ollaan. Minä, muka suvaisevainen ihminen.
 Ollaan mitä oiken ollaan, mutta parasta on ainakin olla jotakin, ettei olla ihan liian olemattomia, vaikka ollaankin olevinaan vaikka mitäkin olioita.....;)

Jossain vaiheessa  keräilin näitä lakkaboksia, jotka ovat Venäläistä upeaa, taitavien taiteilijoiden tekemiä käsitöitä. Aidot ovat minulle nykyään niin kalliita, että en usko jotta kokoilmani lisääntyisi, päinvastoin. Muutaman Aasialaisen askin olen myös hankkinut, ovat edullisempia ja  jonkin verran  helpompaa tekelettä, erittäin kauniita nekin.
Tuukki on Unkarista, myöskin käsiyötä!
Tähän toiseenkin pariin käy sama tuoteseloste, jota tuskin sitä huolii uudestaa kirjoittaa. 


Otin rasiat kuvauksen mukaan ja kuinka kävikään tulipahan pölyt siintäkin vitriinin osasta pyyhkäistyä!  Pelkkä vahinko, ja tulos olikin yllättävä, nämä uudet mikrokuituliinat ovat oiva keksintö. Kastelet, puristat hyvin ja eikä mömmöja tarvi mukaan laittaa, pieni kevyt hipaisu ja kaikki kiiltää kun.......


14 kommenttia:

  1. Kaunista käsityötä, korut ja liina. Kiinnitin tekstissäsi huomiota kahteen murresanaan, ruukaa ja tuuki. Keskipohjanmaan murteessa niitä olen kuullut. Ovatko teiiläkin Keski-Suomessa tavallisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keski-Suomen murre on monen sekoitusta, koska olemme keskellä kaikkea kansaa. Jyväskylässä puhutaan puhtainta Suomen kieltä, johtuneeko siintä kun täällä olivat ne ensimäiset Suomenkieliset koulut!

      Omiin sanoihin on tarttunut kaikki mahollinen ja käytän niitä kun huomaan sopivan sanan käyttökelpoiseksi ja minulle mieluisaksi. Kuten näitä ruukaa ja tuuki olen vissiin aina käyttänyt.
      Meillä on sanarikas pieni maa ja kaiken lisäksi vähäinen porukka joka sitä puhuu.
      Eihän ne sanat käytössä kulu...päinvastoin..,siis puhutaan ja kirjoitetaan jotta kielemme säilyisi edeleenkin....;)

      Poista
  2. Semmosta se on, ettei aina voi tietää mikä on lopputulos kun jonkun työn aloittaa. Sait siivoiltua hyllyjäkin lopuksi, tärkeemipiä ne korut kuitenkin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikihan se tärkeetä on kun saa edes jotain aikaseksi. Kuka lie niitä mikrokuituliinoja mulle ostanut, nuukailin niitenkin kaa aika pitkään. Sitten kun vihdoin ja viimein uskolsin kokeilla, ni jopa muuten pelitti...;D

      Poista
  3. Oi, hienoja molemmat. Siivous on ihan aliarvotettu juttu... joskus se saa luovuuden kukkimaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä muuta virka, sinä sen osasit sanoiksi laittaa!
      Pitäisköhän toi toinenkin hylly pyyhkässä, se on muuten lintuja vieri vieressä kökötämässä. En teekään viellä niin, jos saisinkin viellä muutaman korun aikaseksi niin laittaisin niitä lintuloiten kanssa kuvaan!
      Hyvä kun tuli puheeksi ja kiitos Niina.....;)

      Poista
  4. Kivoja korusarjoja on syntynyt! Olet kyllä näpräämisen mestari! Tuota lakkapintarasiaa ihailen myös, tiedän, miten kalliita ovat nykyään, huutokaupoissa joskus tulee vastaan.
    Tavaroiden siirtelemisestä hyllyistä on se hauskuus, että tulee samalla joko kirjoitettua nimensä pölypintaan tai sitten pyyhkäistyä se mikrokituliinaan. Tai sitten molemmat.
    Luin jostakin, että liian siistissä kodissa syntyy allergiat ja astmat. Meillä ei kyllä siitä ole pelkoa, koirankarvoja (pieniä valkoisia enimmäkseen) leijuu ilmassa, pianon kanteen voi nimensä etusormella usein kirjoittaa. Villakoiralauma elää omaa elämäänsä sängyn alla imuria piilossa. Toki joskus avaan ikkunan tuulella ja häädän koirulit näkösälle. Ja onneksi imurin letku ylettyy tosi pitkälle.
    Mikrokuituliina on tosi hyvä väline. Myös lasikippojen pyyhkäisyyn. Kiva että sinullekin on linnut lennähtäneet hyllyyn, sama täällä, pyyhkimistä piisaa.

    VastaaPoista
  5. Mulla ei ole mitään alergisuuksia tai muita semmosia koskaan ollut jotka liittyis kodin siisteyteen....;) Päinvastoin kestän kyllä aika paljon kaikenlaista, kun toi bakteeri kanta on hyvä, ei pitäis ihan noihin pilkuviilaajiin uskoa, siivoovat liian puhtaaksi ja sittenhän sitä vasta kaikki itääkin! Joku varmaan tykkäs mitä just kirjoitin, mutta tämä mun blogi onkin mielipidepalsta, saa osalistua puolin ja toisin!

    Linnut ne siellä istuu ja tuijottaa, luopuisin jo niistäkin pikkuhiljaa. Hevonen putos hyllystä, siltä katkes jalka, ol vissiin jokin etiäinen, et niistäkin pitäs luopua...;)
    Tämmöstä sitä joutessaan ajattelee...kiitos osaanotosta Anja!

    VastaaPoista
  6. Maikku, olisi jotain Sinulle mun sivulla, käy kun kerkeet;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nöyrin on kiitokseni Nenunen...;)
      Koskaan minulla ei ole niin kiirettä, etten ennätäis sivuillasi käydä. Ei ole esteenä lumisateet, saatikka polvien nivelrikot. Siksipä tämä niin mukavaa onkin, harrastus paremmasta päästä, jatketaan.....;)

      Poista
  7. Ahkera Maikku, aina näpräämässä.<3

    Kauniita ovat korusi;DD

    Oikein mukavaa loppuviikkoa ja viikonlopua, Maikku.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos oikein tosissaan sanon, niin kyllähän minä niitä asiallisia hommiani siirtelen tällä näpertämisellä. Paljon olis tekemättömiä töitä, mutta lintsaa kun kukaan ei ole käskyttämässä!

      Huomenna kyllä on kaupoille lähettävä ja mietittävä tulevien päivien ruuat. Yleensä kyllä päätän vasta kaupassa ja katon mitä tarjouksissa löytyy....

      Kiitos ja samoin toivotan leppoisaa viikonloppua...;)

      Poista
  8. Liityin lukijaksesi Nenusen blogin kautta. Täällä on mukava tunnelma ja leppoista. Juu, tekemättömät työt odottavat, kun harrastushommat vievät aikaa. Eipä minullakaan ole sitä käskyttäjää enää (vaikkei hän koskaan komentanut hommien suhteen).

    VastaaPoista
  9. Onnitteluni valinastasi Beate56, jos kerran Nenusta luet, niin kyllä meille se melko mukavan/leppoisa tunnelma on! Piristän myös tarvittaessa toisenlaisillakin juttuloilla, niin et tule pettymään täällä minun monenmoisissa murusissakaan....;)

    VastaaPoista