Serkkuni-Aulin(nimi ei ole muutettu) kanssa juttelimme pitkät pötköt puhelimessa, teemme sen silloin sekä tällöin, koska meillä kummallakin on ne halvat sopimukset puhelinherrojn kaa, oiken sovittu. Muuten aika monella on tämänmoisia säätöjä laitettu kapulaan että voi puhua mielinmäärin, ja eikä maksa mitään. Mutta aina on muistettava se, että tarkistaa kuka välittää ne puhelut jos on uusi kumppani toisessa päässä, ettei tule yllätys lisämaksuja. Sitten on se toinenkin edullinen yhen ecun päivä, sen maksat vaikka puhuiset putkeen tuntitolkulla. Sitä olen ihmetellyt kun jotkut aina ekas sanoo,"en voi nyt puhua kauan ku tulee niin kalliiks". Miksköhan ne yleensä sanoo vain sen ja lopettaa, en viittis itse edes vaivautua ettimään kapulaani, saatikka nimeä kelle kertoisin tän saman asia jo kuinka monetta kertaa taas uudestaan!
Niin Aulista, oli testannut netissä muistiaan, kun epäili, että jos ois jotain vikaa, kun pitää joskus miettiä joitakin asioita toisenkin kerran, ennenkuin hokaa, et näinhän se tais ollakin. Serkkuni kuuluu jo ikäihmisiin, joten en yhtään ihmettele jos näin käy, on viikon mua vanhempi, silloin saattaa eletyt vuodet jo tehdä niitä tepposia!? Ei mitään hätää, tulos oli hyvä ja pärjää ilman hoitolaa. Tietysti minäkin halusin kattoa omaa tulostani, etin sivut, löysin helposti. Sanatesti tuli ekaks, tiesin heti joutuvani jonninlaisiin vaikeuksiin, koska en muutenkaan muista asioita kun ne mulle sanotaan, jos ne ei ole tarpeelisia mulle, siis henk.koht. Tämä tarkoittaa sitä, että minulle voi rauhassa juoruilla, koska en osaa niitä taltioida mun pöntööni ja kertoa eteenpäin! Toisaaltapäin tämä on hyväkin asia!!Onneks ne kysy niitä sanoja neljästi ja kahdella viimosella kerralla vasta hokasin että on pakko skarpata ja onnistuin sittekin kohtalaisesti....höh! Seuraava oli väritesti, tiesin heti, että onkin ok mulle ja se menikin täydellisesti.
Tämä tarkoittaa, että olemme Auli ja minä hoksottimien kanssa ihan käyttökunnossa, vaikka luulimme että viimeinen käyttöpäivä on ohitettu aikoja sitten, sekä parasta ennen merkit on yhä edelleenkin voimassa.
Kunhan joku sen tajuis, en tarkoita tätä lähipiiriä, mutta kun vielläkin odotan sen valkoisen hevoisen (hyvä riimitys, noi "-oisen" kohdat, mun mielestä!) kavioiden kopsutusta, ei kuulu, ei näy ja minä tyttö se vaan kehrään ja kehrään. Kohta loppuu villat ja sentähden on toi lammas blokini sivulla jota pitää aina tarviitaessa ruokkia, että villat piisais tulevaisuudessakin, kun niitä kait tarvitaan!
Taas tuli salaisuus julki, moikka sukulaiset, ystävät ja ne kylänmiehet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti